Alkon jouluoluet 2016: valikoidut tärpit

Alkon jouluolutvalikoimaan kuuluva Santa's Little Helper oli myös viime vuoden Mikkeller-joulukalenteriolut

23 kipaletta jouluisia ja hieman vähemmän jouluisia oluita pölähtää taas valtion alkoholiliikkeen, eli tuttavallisemmin Alkon hyllyille 11.11. Jouluolutkattaus sisältää totuttuun tapaan sekä vanhoja tuttuja ja hyviksi havaittuja tuotteita että uutuuksia. Vaikka jokaiselle löytyy valikoimasta jotain, erityisen spesiaalit talvioluet esim. Amerikasta loistavat poissaolollaan. Omaan joulunviettoni osaksi hyvin solahtava barley wine -tyylilaji on jäänyt myös tällä kertaa kokonaan pois listalta (jos ei Ridgewayn melko epäilyttävän makuista Insanely Bad Elfia sitten lasketa tähän kategoriaan). 

Itse noudatan kausivalikoiman kahlaamisessa varsin valikoivaa strategiaa. Listalleni pääsevät vain ne oluet, joille tiedän olevan oma selkeä paikka ja aika esimerkiksi jouluaterialla, jälkiruokapöydässä tai hämärtyvässä jouluillassa. Valikoituihin tärppeihini olen nostanut tukun oluita, jotka ovat omasta mielestäni valikoiman kiinnostavimpia ja joita aion itsekin todennäköisesti ostaa. Laajempaa katsausta kaipaaville suosittelen tutustumista Olutkellari-blogin mainioon jouluolutpostaukseen.

1. Aecht Schlenkerla Rauchbier Urbock, 6,5 % (3,98€ / 0,5l)

Savupalvin ja savusaunan katkuisella ja muhevan maltaisella kaverilla on oma vakiopaikkansa jouluaterialla kinkun vieressä. Vaikka itse en savuoluiden tai kinkun ystävä periaatteessa olekaan, maistelen itsekin Urbockia pienessä määrin pimeinä iltoina. Perhejoulussamme tämän oluen merkitys on kuitenkin karun stereotyyppisesti kaikkein suurin raavaille, sikaa syöville miehille.

Ruokasuositus: joulukinkku, savupalvi

2. Schneider Aventinus Weizen-Eisbock, 12,0 % (4,98€ / 0,33l)

Eisbockia maistelen yleensä jo ennen joulunajan alkamista. Makean banaaninen, luumuinen ja lakritsinen olut on ihan omanlaisensa ja siksi sitä tulee todennäköisesti ostettua tänäkin vuonna. Jäädytyksellä intensiivisemmäksi saatu maku toimii myös talvisten jälkiruokien, kuten luumukiisselin kanssa.

Ruokasuositus: luumukiisseli, makea lakritsa

3. Humalove Winter Moo Milk Stout, 7,0 % (7,64€ / 0,5l)

Kotimainen Humalove kuvailee milk stoutiaan luumuiseksi ja lakritsaiseksi. Kuulostaa joululta. Tässä olisi aineksia iltahetken olueksi tai jälkkäriolueksi. Joulunpäivinä kaipaa yleensä myös jotakin ei niin jouluista ja hieman kevyempää imperial stouttien, savuoluiden sun muiden välikevennykseksi. Talvilehmälle löytyisi siis käyttöä.

Ruokasuositus: luumukakku, suklaakakku, joulutorttu

4. Nøgne Ø Rød Jul Double IPA, 8,0% (6,98€ / 0,5l)

Olutharrastukseni alkuaikoina tämä kinuskinen, kivasti kypsän hedelmäinen olut oli yksi niistä tuotteista, jotka saivat minut innostumaan. Haluaisin ostaa Punaista joulua uudestaan testatakseni, onko mielipide muutaman vuoden saatossa muuttunut. Omalaatuinen tupla-IPA saattaisi löytää paikkansa kuivakakun viereltä.

Ruokasuositus: hedelmäkakku, kuivakakku

5. Santa's Little Helper, 10,9 % (5,19€ / 0,33l)

Viime vuonna tuli tilattua Mikkellerin joulukalenteri ja sieltä saapasteli vastaan Santa's Little Helper. Mukavasti joulumausteinen ja mehevän maltainen olut toi muassaan iloista joulunodotusfiilistä. Tänä jouluna Pukin pikkuapuria kiinnostaisi kokeilla joululimpun kanssa.

Ruokasuositus: joululimppu, kuivakakku

6. Põhjala JõuluÖö Imperial Porter, 8,0 % (5,99€ / 0,33l)

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä: joulun ykköshankintani on Pohjalan JõuluÖö. Ihastuin aidon vaniljaiseen, kaakaopapuiseen ja hiukan tammiseen JõuluÖöhön OlutExpossa. Oluen nimi antaa osviittaa sopivasta maisteluajankohdasta: maultaan unelmanpehmeä ja suutuntumaltaan täyteläinen olut sopii jouluiltaan (tai miksei yöhönkin) täydellisesti. Tämä olut muistuu mieleen taatusti viimeistään konvehtirasioita availlessa.

Ruokasuositus: tumma suklaa, suklaakakku

Korpimetsän hapanluontoinen haltija: Hiisi Kratti

Taustaa: Tänä syksynä Alkon uutuuksien hankinta on jäänyt minulta vähemmälle, sillä olutkaapista on meinannut loppua tila kiinnostavien oluiden paljouden edessä. Koska Hiiden hapanolutosaamisen taso on tullut minulle vuosien varrella varsin tutuksi, puolukka-mustaherukka-sour Kratti kuitenkin oli pakko saada. Päätin siis raivata sille tilaa kaapista vaikka väkisin. Jätin oluen haikein mielin odottamaan arvoistansa ruskan sävyttämää hetkeä, kunnes eräänä lokakuisena päivänä tuli aika nostaa Kratti pöydälle.

Panimo: Hiisi

Olut: Kratti

Tyyli: Sour Saison

Prosentit: 5,5 %

Kantavierre: 13,3 °P

Katkeruus: 10,1 EBU

Väri: 25 EBC

Tuoksu: Tuoksussa kreikkalaisen jogurtin aromit yhdistyvät sitruksiseen kirpakkuuteen. Marjamehumaisuus tulee esiin lopputuoksussa, josta voi erottaa varsinkin mustaherukkaista syvää happamuutta. Tuoksusta erottuu myös hitunen rosepippurisuutta, jota olen huomannut myös muissa kotimaisissa hapanoluissa, esim. Bryggeri Roséssa on samaa kukkaista pippurin tuoksua.

Ulkonäkö: Olut on väriltään vadelmanpunainen ja sen vaahto on valkea, sormen-parin paksuinen ja isokuplainen.

Maku: Lasten mehuhetki alkaa soida päässä, kun mustaherukkamehuinen alkumaku rekisteröityy aivoihin. Mehumeininki ei kuitenkaan jatku kauaa, vaan häipyy sitruksisen ja kepeästi humalaköynnösmäisen keskimaun alle. Loppumaku on pehmeämpi kuin odotin: kermainen, puolukkapiirakkainen ja hieman vaniljajogurttinen. Oluesta jää suuhun mustaherukanlehtinen ja kuivan raikas jälkimaku.

Suutuntuma: Hiilihapot ovat pehmeät ja suutuntuma keskitäyteläinen.

Omat pisteeni Olutoppaassa:  36 (7+4+8+3+14)

Mihin tilanteeseen sopii? Kratti on melko voimakkaasta happamuudestaan huolimatta hyvin juotava olut. Se sopii nautittavaksi yhtä hyvin sellaisenaan seurustelun lomassa, juhlien alkumaljana tai vaikkapa puolukkapiirakan kanssa.

Lisätietoja:

Kratti Olutoppaassa:

http://olutopas.info/olut/8824/hiisi-kratti

Kratti Ratebeerissä:

http://www.ratebeer.com/beer/hiisi-kratti/446571/

OlutExpo 2016: Parhaat oluet ja vähän muutakin

OlutExpon hanoissa oli olutta...

...joissain oluissa oli päällä vaahtoa...

...kuten tässäkin.

Taisi siellä olla tällä kertaa myös jotain esityksiä, joskin kuuntelin niitä vasta jälkikäteen kotoa tallennuksina.

Sitten siellä oli ruokaa, eiku Street Foodii...

...ja se auto, josta kaikki siistit tyypit aina ottaa kuvan niiden OlutExpo-postauksiin.

Ölmöngerin kommentit olutblogien tapahtumaraporttien tylsyydestä saivat minut miettimään, onko OlutExposta ylipäätään järkeä kirjoittaa mitään, jos tekstistä kuitenkin tulisi pitkä ja tylsä ja kuvien laatu olisi taatun tympeää kännykkäkameratasoa. Jaksaako kukaan lukea kymmenennettä kertaa Alastaron salissa -tyylistä hidastettua tajunnanvirtaa siitä, kuinka ajatuksiinsa uppoutunut bloggaaja astelee laiskoin askelin kohti jonkun neropatin ulos kylmään sijoittamaa Kaapelitehtaan takkinarikkaa lokakuista säätä ja siihen elimellisesti kytkeytyvää pimeyttä manaillen ja mietiskelee kuumeisesti, olisikohan paikalla jo muita hengenheimolaisia, joiden viereen voisi leiriytyä napsimaan tärähtäneitä ja muutenkin kroonisesti epäonnistuneita kuvia vaahtonsa menettäneistä mallasjuomista likaisissa laseissa ja raapustelemaan lehtiöönsä pakkomielteisesti turhanpäiväistä skeidaa, entä mitä tiskiä kohti olisikaan järkevintä tai vähiten järkevää suunnistaa ensimmäisenä ja noudattaisiko etukäteen tehtyä listaa karun orjallisesti, hauskasti kohdasta toiseen hypähdellen vai teeskennellyn spontaanisti. Ja miksi kukaan ylipäätään haluaisi tietää, mitä kukakin joi ja miltä se maistui?

Toisaalta jos ketään ei kiinnostaisi tippaakaan, mitä olutta kukakin juo ja millainen kokemus se juojalleen on, olutblogien tulevaisuus näyttäisi ehkä aavistuksen heikolta. Ainakin itse luen Mitä maistoin tapahtumassa X -tyylisiä tapahtumaraportteja mielelläni ja olen myös saanut niistä kipinää omaan olutharrastukseeni. Raporttien tyylilaji voi olla monen mielestä loputtoman deskriptiivinen ja tuhottoman tylsä, mutta silti se vaan on kiva lukea, mitä kukin hörhö, hipsteri tai muu mönkijä mistäkin olusesta on mieltä. Minun mielestäni. Toki näkemyksiä on monia ja se sadas tekopirteä hehkutus Rodenbachin Alexanderista voi olla juuri se, joka katkaisee kamelin selän ja saa lukijan heittämään tietokoneen seinään. 

Kaikesta tästä alkuvuodatuksesta ja herkkää olutbloggaajasieluani näinä marraskuisina päivinä jäytävästä eksistentiaalisesta ahdistuksesta huolimatta päätin nyt olla tylsä ja lämäistä pötköön omat pitkänomaiset ja pitkäveteiset analyysini OlutExpon kiinnostavimmista tuotteista. Olin paikalla perjantaina ja tarkoitus oli käydä sunnuntainakin, mutta seurueeni valitsi oluensa niin osuvasti, että ne tärkeimmät tuotteet tuli maistettua joko omasta tai muiden lasista yhdessä päivässä. Ainakin perjantaina Expossa oli mukavaa, sillä Kaapelitehtaan oli vallannut levollisen harras hörhöilytunnelma. Tuttuja oli joka nurkalla ja hetken seisoskelin myös pienen pyöreän bloggaajapöydän ääressä seuranani Kaunis humala -Sammeli ja -Lasse sekä Arde arvioi -Arde. Myös Tuopillisen Jouni ja Jaskan kaljat -Jaska tuli bongattua paikalta, eli bloggaajakollegoja riitti.

Bryggerin maukas Vege steam bun (vähän oli nälkä, niin en saanut koko annoksesta kuvaa)

Niin ikään Bryggerin suklaakakkua ja vadelmakastiketta, erinomainen annos

OlutExpon ruokapuoli ja ruoan laatu oli parantunut huomattavasti edellisestä vuodesta ja kasvisruokailijallekin löytyi sopivaa syötävää: yläkerrassa iski lähinnä valinnanvaikeus, kun tarjolla oli niin muhkeita burgereita, mauntäyteisiä steam buneja kuin ihanan muhevaa suklaakakkuakin. Pientä noottia joutuu silti antamaan joitain annoksia vaivanneesta minimalistisesta annoskoosta: söin peräti kolme vege-steam bunia, enkä silti ihan tullut kylläiseksi. Ruoan ohella jaksan aina marista oluttapahtumien vesihuollosta, mutta perjantain osalta valituksen sijaa ei ollut. Vettä sai edulliseen euron hintaan tiskiltä. Kuulin kylläkin, että sunnuntaina vesipullot loppuivat (!?). Onneksi en ollut silloin paikalla, sillä veden riittävyys on ihan a ja o oman oluttapahtumassa viihtymiseni kannalta.

Rodenbachin Alexanderin epämääräisesti valottunut passikuva

Luonnollisesti tämän kirjoituksen ensimmäinen olut ja ensimmäinen OlutExpossa juomani olut oli Rodenbachin Alexander, kuten ainakin melkein kaikilla muillakin. Ja varmaan arvaatte, että hapanoluiden ystävänä tykkäsin Alexanderin happaman kirsikkaisesta ja jotenkin karpaloisestakin mausta. Oluessa oli sellainen murretun syksyinen ja kovin rodenbachmainen maku, jota voisi kuvailla sekoitukseksi tammitynnyrisyyttä, hienostunutta sitrusjogurttista happamuutta ja punaisia marjoja. Ei se olut kuitenkaan ihan niin erityinen ollut kuin ajattelin, vaan enemmänkin Rodenbachin tasaisen erinomaista perustasoa. Omasta mielestäni Alexanderin kirsikkaisuus ei ollut makeaa, mutta tästä on myös eriäviä mielipiteitä. Vaikka olut ei ollut mikään superspesiaali, oli se joka tapauksessa yksi parhaista festareilla testaamistani tuotteista.

Põhjalan yksinkertaisia laatuoluita: edessä JouluÖö ja takana Meri

Hapanolutsektori oli festareilla muutenkin melko antoisa. Põhjalan tiskiltä bongasin simppelin, maustamattoman gosen. Meri-niminen tuote oli äärimmäisen nautittava ja sopivasti merisuolan makuinen. Kokonaisuuden täydensi maitohappomainen happamuus, joka oli kotoisan piimämäistä. Gose ei ole helpoin tyylilaji, sillä joitain goseja vaivaa liiallinen suolaisuus tai terävän tuntuinen happamuus. Meri oli poikkeuksellisen erinomainen tuote harmonisuutensa ja tasapainoisuutensa ansiosta. Himoreittaajat lienevät kanssani kuitenkin eri mieltä, sillä Ratebeerissä olut on lytätty jostakin kumman syystä maan rakoon.

OlutExpossa Imperial Stout / Stout / Porter -kategorian edustus oli runsaslukuinen ja myös tästä tyylilajista tuli maisteltua paria oikeinkin maukasta olutta. Mainittakoon, että parhaat kaksi niistä olivat mielestäni Põhjalan JouluÖö ja Pyynikin Post Mortem. Näistä JouluÖö sai minut lähes transsiin, sillä oluen sametinpehmeä, aidon vaniljan, kaakaon ja maitokahvin makuinen olemus oli vaan kertakaikkisen vetoava. Tykkäsin oluen suklaakakkuisesta ja vaniljaisesta tuoksusta, joka johdatteli makukokemukseen. JouluÖö ei ollut mikään keinotekoisesti imelän jouluiseksi pumpattu stouttibarbara, vaan lempeän tasapainoinen ja herkullisen täyteläinen joulufiiliksen nostattaja.

Pyynikki Post Mortem: taidolla ja tunteella toteutettu olutelämys

Pyynikin Post Mortem nousi parhaimmiston joukkoon sekä makunsa että pakkaussuunnittelunsa ansiosta. Oluen miellyttävä, pehmeän lakritsinen, tamminen ja hieman luumuinen maku toi minulle mieleen Malbec-punaviinit. Prosenteissa ei oltu lähdetty revittelemään liian ylös, oluen runko oli riittävän paksu ja kokonaisuus mukavan juotava. Post Mortem oli pakattu Halloween-henkisesti arkkuun, josta se nostettiin esiin ja herätettiin henkiin juojaansa varten. Pyynikin tiskillä muistutettiin, että olutta on saatavilla hyvin pieni määrä myös valikoiduista olutravintoloista. Raflojen nimet löytyvät Pyynikin käsityöläispanimon sivuilta.

Victory Art Black Sails: Black IPA as I like it

Black IPA on tyyli, jota etsiskelen usein lasiini festareilla. Nyt olin valinnut yhden pakko maistaa -Black IPAn jo ennakkoon. Olin päättänyt ottaa maisteluun venäläisen Victory Artin Black Sailsin ja valinta osoittautui onnistuneeksi. Oluen tuoksussa oli greippiä ja suolalakritsaa ja maussa rutkasti tuorelakritsaa, humalakäpyä ja tummaa suklaata. Paahteisuus ja rapsakkuus olivat kokonaisuudessa tasapainossa ja mukana oli kivasti trooppista hedelmäisyyttä. Raikas, mutta maukas kokonaisuus oli juuri sitä, mitä BIPAltani toivon.

Maistilan kypsän hedelmäinen Brett Sonja

Kotimaisista oluista mielenkiintoisia tuttavuuksia olivat Maistilan Double Red Brett IPA Brett Sonja ja Hiiden sour ale Comfortably Plum. Porukassamme Brett Sonja jakoi mielipiteitä, mutta itse tykkäsin tästä omaperäisestä maltaisen makeuden, rapsakan pihkaisuuden, kuivahedelmien ja ylikypsien omenien makuvivahteiden yhdistelmästä. Maalaismainen funkius jäi oluen moniulotteisessa kokonaisuudessa taustalle, joskin maussa huomasi olevan tiettyä brettaista happamuuden ja tallisuuden sävyä.

Comfortably Plum: interesting indeed, hilpeä hapanluumupläjäys

Pink Floydin iki-ihanan, ilmassa leijailevan rock-klassikon mukaan nimetty, tynnyrikypsytetty ja luumun hiivalla höystetty Comfortably Plum oli ehkä erikoisimman makuinen tähän mennessä testaamistani Hiisi-panimon oluista (ja Hiiden meiningin tietäen se on jo paljon sanottu :D ). Oluessa oli huomattavasti enemmän luumujogurtin ja punaviinin piirteitä kuin minkään sortin mallasjuoman. Mustaviinimarjainen happamuus ja pullamausteet olivat kiintoisa lisä kiintoisaan olueen. Kokonaisuus oli veikeä, mehua muistuttava, jälkiruokamainenkin, ja taatusti uudenlainen. Sanoisin, että tämä erikoisuus on parhaimmillaan pikkuisena maisteluannoksena ja sopivan jälkiruoan kanssa.

Siinäpä se. Jos et jaksanut lukea koko pitkää tekstiäni, tiivistän sen yhteen, helposti pureskeltavaan lauseeseen: OlutExpo on edelleen Suomen kivoin oluttapahtuma, jossa saa maistella hyvää olutta ja ruokaa.

Lisätietoa OlutExposta:

http://olutexpo.fi/

S-ryhmän Beer & You: ajatuksiani uudesta koko kansan olutkonseptista

Sain muutaman muun olutbloggaajan tavoin kutsun S-ryhmän Beer & You -konseptin lanseeraustilaisuuteen, joka pidettiin tämän viikon keskiviikkona. Beer & Youlla S-ryhmä haluaa houkutella erityisesti olutnoviiseja testaamaan uusia makuja ja oluttyylejä. Uuden olutkonseptin perustana on oluiden makuprofiilijaottelu, jonka avulla ravintoloiden asiakkaita autetaan löytämään laajasta tarjonnasta omat suosikkimakunsa- ja tyylinsä. Profiilien esittelyssä käytetään profiilien nimikkovärejä. S-ryhmän tapa jakaa oluet makuprofiileihin tuntui minulle entuudestaan tutulta, sillä se oli erittäin samankaltainen kuin Anikó Lehtisen olutkirjoissaan käyttämä oluttyyppien jaottelu.

Tastingin oluet makuprofiileittain

Maistelulauta

Lasinalunen, jossa on kuvattu oluiden makuprofiilijaottelu

Beer & Youn näkyvin uutuus on maistelulauta, johon koostetaan profiilijaottelun perusteella eri oluttyyppejä. Konseptilla on oluen lisäksi vahva kytkös ruokamaailmaan, sillä siinä kullekin maistelulaudan oluelle on valittu oma suolainen tai makea makuparinsa. Maistelulaudan lisäksi Beer & You tulee näkymään ravintoloissa olutpulloihin kiinnitettävinä oluttyypistä kertovina tarroina sekä seinäjulisteina ja lasinalusina. Aluksi konsepti on käytössä 16 olutravintolassa, mutta sen on tarkoitus levitä laajemmalle vuoden 2017 aikana. 

Beer & You -laseja lasinalusineen

Eri tyylisille oluille suunnitellut Beer & You -lasit

Lanseeraustilaisuudessa konseptia esittelivät S-ryhmän viestintäsuunnittelija Anna Lappalainen ja ketjupäällikkö Miko Kamppuri. Meille bloggaajille oli järjestetty oma tasting, jossa uuteen konseptiin tutustuttiin käytännössä erilaisia oluiden ja pienten purtavien pareja testaamalla. Homma toimi niin, että jokainen osallistuja sai eteensä maistelulaudallisen oluita ja kullekin oluelle ruokapuolelta valitun makuparin. Lautasen oluet oli merkitty tyypeittäin eri värisillä lasinalusilla. Maistelulauta ideana oli minulle tuttu, sillä olen törmännyt niihin aiemmin joissain olutravintoloissa. Ruokaparien yhdistäminen kuhunkin maistelulaudan olueen sen sijaan tuntui ideana tuoreelta ja kiinnostavalta.

Maistelussa mukana olleita komboja, luetaan vasemmalta oikealle: porkkanakakku + Velkopopovický, kuningatarpiiras + Newcastle Brown Ale, patonki tuorejuustolla + Brooklyn Sorachi Ace sekä Põhjala Must Kuld + Fazerin sininen

Makupareista osa oli olutharrastajalle melko ennalta-arvattavia (esim. Põhjala Must Kuld ja Fazerin sininen), mutta jotkut parit onnistuivat yllättämään ainakin minut. Vai mitä sanotte Velkopopovický Kozel Premium Lagerin ja porkkanakakun yhdistelmästä (joka muuten oli hämmentävän toimiva)? Keskimäärin olut- ja ruokaparit olivat ihan mukavia. Jäätäviä kauhukaksikkoja tai ikimuistoisia match made in heaveneita ei kumpiakaan joukosta löytynyt, vaan parituksessa kuljettiin varmaa keskitietä. Jatkossa toivoisinkin näkeväni Beer & Youn merkeissä myös rohkeammin valittuja makupareja.

Koska tilaisuus oli nopeasti ohi, oikeastaan vasta jälkikäteen ehdin miettiä syvällisemmin, mistä tässä hommassa oikeastaan on kyse. Omasta mielestäni Beer & You -konseptista tekee merkittävän se, että se on luotu palvelemaan koko kansaa. Kuten S-ryhmän ketjupäällikkö Miko Kamppuri lanseeraustilaisuudessa toi esiin, konsepti on kohdistettu 80 prosentille siitä ihan tavallisesta, pientä vihreää korttia taskussaan kantavasta S-ryhmän asiakaskunnasta. Tällaista ei ole aiemmin tietääkseni kokeiltu.

Lanseeraustilaisuus sai minut myös pohtimaan olutkulttuurin kehitystä ja leviämistä laajemmin. Jotain sellaista tästä on jo nyt tullut, jota ei vielä muutama vuosi sitten pienen piirin pyöriessä voinut aavistaa. S-ryhmän tapa brändätä olut kaikkien jutuksi on merkki pienpanimobuumin jatkuvasti laajenevasta vaikutuksesta ja olutkulttuurin valtavirtaistumisesta. S-ryhmä on oikeasti suuri toimija, jonka tekemisillä on suomalaisessa kulttuurissa edelleen melkoinen merkitys. Siksi Beer & You voi parhaimmillaan legitimoida oluen asemaa ruokajuomana Suomessa. Onnistuessaan konseptilla on myös mahdollisuus edistää vähemmän ryyppyhenkisen olutkulttuurin leviämistä. Molemmat hyviä ja kannatettavia juttuja.

Pitkän linjan olutharrastajalle Beer & Youn toteutus tuntuu aika simppeliltä, mutta olutnoviisin näkökulma on todennäköisesti toinen. Aloittelijalle erikoisempiin oluisiin tutustuminen voi olla haastavaa ja siksi liikkeelle on monesti helpompi lähteä pienin askelin. Näkisinkin konseptin tulevaisuuden olevan pitkälti kiinni siitä, miten kokemattomien, mutta kiinnostuneiden noviisien kohderyhmä ottaa sen vastaan. Vastaanottoon puolestaan vaikuttaa hyvin olennaisesti se, miten konseptin jatkokehittelyssä ja toteutuksessa käytännössä onnistutaan. Potentiaalia Beer & Youlla mielestäni kyllä on, mutta idea vaatii vielä jalostamista.

Tähän loppuun listaan vielä joitain huomioitani ja arvioitani itse konseptista. Koska konsepti on vasta lanseerattu ja hyötyisi mielestäni pienestä viilauksesta, esitän myös pari kehitysehdotusta.

Plussapuolet:

- helppo tapa kokeilla uutta ja aloittaa hieman erikoisempien oluiden maistelu

- konseptin kautta on mahdollista levittää tervehenkisempää maistelukulttuuria Suomessa yhä harmillisen yleisen ryyppäysmentaliteetin tilalle

- konsepti tuo ravintoloihin uudet eri oluttyyleille sopivat olutlasit (tämä on oikeasti todella iso plussa, sillä lasin vaikutus maistelukokemukseen on valtavan suuri)

- tykkään maistelulautasesta ideana ja ruokaparitus tuo siihen uutta, kiinnostavaa näkökulmaa

- maistelulautanen sopii mainiosti pienen porukan yhteiseen maisteluiltaan

Huomioitavia asioita ja kehittämiskohtia:

- oluen kanssa tarjoiltaviin makupaloihin voisi tuoda mukaan lisää ajankohtaisia makuja esim. ottamalla mukaan vegevaihtoehtoja, lähiruokaa ja katuruokaa.

- maistelukokemuksen kannalta kaksi perusasiaa on hyvä pitää mielessä: makupalojen laatu ja hyvin harkitut olut-ruokaparit.

- toki myös mukana olevien oluiden olisi kiva olla mahdollisimman laadukkaita ja mielenkiintoisia, sillä uusien jännien oluttuttavuuksien löytäminen voi olla monelle olutharrastuksen alku. Olutharrastajana toivoisin luonnollisesti mukaan mahdollisimman vähän bulkkia ja mahdollisimman paljon maukkaita käsityöläisoluita.

Todettakoon loppuun vielä avoimuuden nimissä, että S-ryhmä maksaa minulle tästä blogikirjoituksesta 350 euron palkkion. Koska sisällöllisiä erityisvaatimuksia ei esitetty, kirjoitin jutun vapaasti niiden fiilisten ja ajatusten pohjalta, joita mieleeni parin päivän aikana nousi. Jutun lähteenä on käytetty S-ryhmän brand managerin Miko Kamppurin ja viestintäsuunnittelija Anna Lappalaisen lanseeraustilaisuudessa antamaa infoa sekä tilaisuudessa mukaan annettua Beer & You -aiheista tiedotetta.

Mikäli haluat lisää tietoa Beer & Yousta, lukaise Kauniin humalan, Loppasuiden ja Tuopillisen kirjoitukset. Myös Punavuori Gourmet julkaisee myöhemmin oman bloggauksensa aiheesta.

Tärpit vuoden 2016 OlutExpoon

OlutExpo alkaa jo huomenna, joten kasasin kokoon listallisen vinkkejä erityyppisille festarikävijöille. Tunnista itsesi piirtämieni hahmojen joukosta ja lähde kulkemaan sinulle sopivaa polkua. 

IPA-hipsterin reitti

IPA-hipsteri voi viikonloppuna avata ruutupaidan ylimmän napin ja unohtaa arjen murheet, sillä OlutExpossa on suorastaan valtava valikoima kaikenlaista katkeraa.

Radbrew Hardtack I APA, 5,7 %

Radbrew'n uutuus on panimon linjan mukaisesti katkera olut. Kaarinalaisten diipadaapat ovat uponneet kansan syviin riveihin jo pitkään, joten tämäkin olut lienee monien mieleen. Maltainen, keksinen ja aavistuksen hunajainen olut reippaalla humaloinnilla sopinee erityisen hyvin iltapäivän rientoihin taikka burgerin kylkeen.

Victory Art Red Sails IPA, 6,9 % tai Black Sails IPA, 6 %

Venäläinen IPA-laiva seilaa OlutExpossa sekä punaisin että mustin purjein. Red Sails maistunee karamellisen ja rapsakan red alen ystävälle, kun taas Black Sails passaa parhaiten lakritsan ja sitrusten makuyhdistelmään mieltyneille.

Big Fat 5, Het Uiltje, 8 %

Olen aiemmin maistanut hollantilaiselta panimolta vain yhden oluen, mutta ainakin sen perusteella voin todeta, ettei kyseessä ole pöllömpi panimo. Big Fat 5 on tupla-IPA melko tavanomaisella jenkki-humaloinnilla ja ihan reippailla IBUilla. Kaava, joka oikeissa käsissä toimii melkein aina.

Great Divide Hercules, 10 %

Ratebeerin sadan pisteen sarjassa painiva Hercules on hyvin katkera, mäntyinen ja pihkainen olut, jonka maussa on myös toffeista ja kastanjaista pehmeyttä. Varma laatutuote niille olutharrastajille, jotka kaipaavat olueltaan jotain muuta kuin äärimmäisen riipivää katkeruutta.

Hapanoluthipin haahuilut

Hapanoluita on tarjolla OlutExpossa ilahduttavan paljon, joten hapanoluthipin ei tarvitse kauaa haeskella lasiinsa jotain kirpeetä.

Rodenbach Alexander, 5,8 %

Happamien oluiden kategorian ykkönen oli helppo nimetä, sillä Rodenbachin happamat punaiset ovat vallanneet ison sijan sydämestäni. Alexander on sour red/brown -tyylinsä ykkönen Ratebeerin Top50-listalla. Oletan oluen olevan sitä muhevan tammista, kirpsakan punamarjaista ja hienostuneen hapanta tyyppiä, jonka olen tullut Rodenbachiin tutustumisen myötä tuntemaan. Tämän maistamista ei kannata harkita liian pitkään, sillä olut tulee loppumaan lähes satavarmasti ennen sunnuntaita.

Ruosniemen Panimo Keri Saarele Juniper Gose, 5,0 %

Katajan ja gosen yhdistäminen ei ehkä ole se tyypillisin valinta. Siksi kaikkea jo maistanut, paatunut hapanoluthippikin saanee tästä jotain uutta irti. Ruosniemen ohella gosea on ollut keittelemässä virolainen Lehe Pruulikoda.

Buxton & Omnipollo Lemon Meringue Ice Cream Pie, 6 %

Buxtonin ja Omnipollon jälkiruokateemaiset yhteistyöoluet ovat omalaatuisia ja mielipiteitä jakavia klassikoita. Itse tykkään näistä tosi paljon ja siksi odotukseni ovat korkealla myös Lemon Meringue Ice Cream Pien kohdalla. Sitrusjäätelöpiirakka on Ratebeerissä Fruit Beerien Top50-listalla, eli siinäkin mielessä kyseessä on varmaankin maukas olut.

Thornbridge Love Among the Ruins, 7 %

Thornbridgen kirsikoilla maustettu ja tammitynnyrissä kypsytetty hapanolut on varma ja klassinen valinta. Perinteikkään brittipanimon tyyli on hillitty ja hallittu, joten Love Among the Ruins saattaa miellyttää myös happamuudelle erityisherkkää sour-noviisia.

Tummissa vesissä uijan tie

Hyviä tummia oluita on listalla aivan mahdoton määrä, joten tässä on tehty äärimmäisen rankkaa karsintaa rennon epämääräisellä joka tyylistä jotakin -periaatteella.

Maistila Portieerin lakisääteinen, 5,7 %

Miedompia ja tasalaatuisen tasapainoisia, eli festarin korkkaukseen mitä mainioimmin sopivia olusia löytyy tälläkin kertaa Maistilan tiskiltä. Jos mukavan maitokahvinen milk stout Moood (5,8 %) on jo maistettu, Portieerin lakisääteinen on kiva vaihtoehto iltapäivän chillailuihin ja makuaistin herättelyyn. Kyseessä on siis nimensä mukaisesti portteri.

Great Divide Oatmeal Yeti, 9,5 %

Jep, Yetiä ei voita mikään. Paitsi ehkä toinen Yeti. Oatmeal Yeti on sen tavallisen Yetin kaksoisveli: vielä jättiläisen mitoissa olevaa veljeäänkin tuhdimpi, tummanpuhuva heppu, jonka syvän suklaan sävyisissä silmissä ei ole mitään pelättävää. Kun Yeti kutsuu Cafe Mochalle, kannattaa mennä.

Stone 20th Anniversary Encore Series: 6th Anniversary Porter, 8 %

Huikeaa laatua vuodesta toiseen suoltavaa Stonea ei voi jättää tälläkään kertaa pois listalta. Panimon juhlavalla imperial porterilla on paikka oman tyylinsä Ratebeerin Top50-listalla. Kilpailee illan viimeisen hitaan tittelistä Pintan Imperator Baltyckin kanssa.

Pinta Imperator Baltycki, 9,1 %

Puola on olutmaana nousussa ja maan pienpanimojen oluita näkyy yhä useammin myös suomalaisissa tapahtumissa ja jopa Alkossa. Puolalaisen Pintan Imperator Baltycki kuuluu Ratebeerissä 100/100-pisteet saaneisiin oluisiin ja näkyypä samainen olut olevan myös Ratebeerin Baltic Porter Top 50 -listalla. Jos olet balttiportterien ystävä, tässä sinulle uusi paras kaveri.

Pyynikki Post Mortem, 12 %

Pyynikin imperial stoutin prosenttimäärä on niillä rajoilla, joille tultaessa oluen makuun hiipii valitettavan usein liikaa terävää viinaisuutta. Mikäli kokonaisuus on saatu pysymään tasapainoisena, saattaa olut olla erinomainen ja jopa erityinen. Pellavan, ruusuveden ja bourbon-tynnyrin yhdistelmässä on kieltämättä enemmän kuin ripaus vanhan ajan kauhuelokuvan tunnelmaa.

Jokeri

Humalove & Wasosz Foreign Extra Stout, 8,5 %

Jos mieleesi ovat sekä puolukan happamantäyteläinen, metsäinen maku että tummat tyylilajit, saattaisit tykätä tästä puolalais-suomalaisesta yhteistyötuotoksesta. Olen saanut vihiä, että se on maukasta.

Orastavasti ipahtavan lagerlassen lemppari-olutpari

Tällä kertaa päätin napata mukaan pari vinkkiä myös katkerampien lagerien siemailijalle.

Stillwater Yacht Dry Hop Pale Lager, 4,2 %

Jenkkipanimo Stillwaterin tuotteita on harmillisen vähän saatavilla Suomessa. Yacht on panimon tulkinta pale lagerista. Mikäli kokemukseen on luottaminen, on tämäkin olut varsin laadukas ja kokeilemisen arvoinen tuote. Sopinee hyvin myös ruokajuomaksi.

Hop Hunters Winter India Pale Lager, 7,5 %

Bidassoa Basque Breweryn, Drunken Brosin, GROSSin ja La Quince Breweryn collabo-oluessa lagerin ja IPAn maltaiset, keksiset ja appelsiiniset maut ovat sulassa sovussa samassa paketissa. Hyviä india pale lagereita ei ole koskaan liikaa.

Talvisten oluiden ystävän taival

Jouluisten ja talvisten oluiden valikoima on mukava lisä entuudestaan huipputasoisen Expon tarjontaan. Tässä jokunen poiminta talvioluista.

Bryggeri Helsinki Sylvia, 4,4 %

Bryggerin talvikauden uutuus on luumuilla maustettu jouluolut. Perinteisen luumukiisselin ja luumuisten jälkiruokien joulumieltä tuottava vaikutus on yksinkertaisen tehokas. Olutharrastajalle laatupanimon luumuinen olut lienee yhtä toimiva vaihtoehto sydämellisen joulunodotusfiiliksen saavuttamiseen lokakuun loppumattoman sateen keskellä. Mieto Sylvia passaa hyvin festarin aloitusolueksi.

Vakka-Suomen Prykmestar Jouluolut, 4,5 %

Kotimaista, helposti lähestyttävää ja mukavaa savuolutta sopii nauttia niidenkin, jotka eivät oikein joulumausteista ja muusta turhasta hössötyksestä perusta. Hyvä vaihtoehto myös lihaisan burgerin tai chorizo steam bunin ruokajuomaksi.

Anchor Winter Wheat, 7 %

Anchorin Dunkelweizen on lempeä talviolut tummasta vehnäoluesta pitävälle. Hanget korkeat nietokset mieleen tuovan oluen mausta on sanottu löytyvän muun muassa rusinaa, tummaa mallasta, suklaata ja ruskeaa sokeria.

Põhjala JõuluÖö, 8 %

JõuluÖö, juhlaÖö, täytetty nyt on lasit Ööl'. Põhjalan sysimusta ja täyteläinen klassikko on saanut ylleen uudet vaniljaiset, tammiset ja kaakaoiset vaatteet. Jouluista Öötä saattaa tulla tilattua jopa vahingossa, sillä mietteliäs öö-henkäys oikean tiskin voi koitua kohtaloksi.

Siinäpä kaikki tältä erää, nähdään festareilla!

Mehevää talvisten makujen juhlaa: Westbrook Mexican Cake

Taustaa: Etelä-Carolinassa sijaitseva Westbrook on kuuluisa oivallisista ja originelleista oluistaan. Suomessa Westbrookin oluiden saatavuus on harmillisen heikko. Mexican Cake on panimon The Beer, jota pääsee maistamaan vain aniharvoin. Mexican Caken perusversio tulee saataville kerran vuodessa toukokuussa. Yleensä Meksikolainen kakku myy loppuun nopeasti niin panimolla kuin muissakin paikoissa. Kyseessä on siis erityistuote, jota ensin odotetaan pitkään ja lopulta nautitaan asiaankuuluvalla hartaudella. 

Tämän reittauksen päätähtenä paistatteleva olutyksilö on tuotu tuliaisena Riiasta. Olut on vuosikertaa 2016, eli vielä suhteellisen tuore. Aikaisemmin olen maistanut Mexican Cakea vuoden 2014 CBC:ssä, mutta tämän vuoden pulloversio erosi jonkin verran CBC:n vuoden 2014 hanaversiosta. Molemmat versiot ovat erilaisuudestaan huolimatta erinomaisia.

Panimo: Westbrook

Olut: Mexican Cake

Tyyli: Imperial stout

Prosentit: 10,5 %

Katkeruus: 50 IBU

Tuoksu: Kanelinen, piparinen, suklaakahvinen ja kuivakakkuinen tuoksu, lopputuoksussa mukaan tulee taatelia, rusinaa, kandisokeria ja kevyttä rommisuutta. Tuoksun keskivaiheilla mukana käväisee myös häivähdys punaista paprikaa ja mustapippuria. Mexican Caken tuoksuttelu tuo elävästi mieleen joulun ajan pimenevät illat.

Ulkonäkö: Pikimusta olut keskiruskealla vaahdolla.

Maku: Yllättävän pehmeässä ja makeahkossa alkumaussa on maitokahvia, makeaa lakritsaa, kermaa ja mokkapalaa. Loppua kohti maku saa tiettyä karkeutta ja pähkinäiset ja paahteisen kahviset elementit nousevat voimakkaasti esiin. Oluen jälkimaku on syvän maamainen ja luumuinen. Herkullisessa kokonaisuudessa chilisyys jää aluksi taustalle, mutta muutaman siemaisun jälkeen pienen poltteen suussa kyllä jo erottaa. Polte tuntuu tässä pulloversiossa silti hyvin miedolta verrattuna CBC:ssä maistamani Mexican Caken hanaversion selvään tulisuuteen. Toisaalta eroavaisuus voi johtua myös eri vuosikertojen erilaisuudesta, eikä niinkään pullo- vs. hanaversion eroista.

Suutuntuma: Suutuntuma on hyvin pehmeä ja samettisen tuhti. Keskimaun kanssa samaan aikaan kielen sivuilla voi aistia hennosti kipristelevää chilin poltetta.

Omat pisteeni Olutoppaan asteikolla:  44/50 (9+4+9+4+18)

Mihin tilanteeseen sopii? Mexican Caken mehevä maku huokuu talvipäivien tunnelmaa ja tuo mieleen herkulliset hetket maustekakkujen tai mokkapalojen äärellä. Takkatulen loimussa olut näyttänee kaikkein kauneimmalta. Pullon suuren koon ja oluen voltikkuuden vuoksi suosittelen nauttimaan Meksikolaisen kakun hyvässä seurassa, eli tärkeiden ihmisten kanssa jaettuna.

Lisätietoja:

Westbrook Mexican Cake Ratebeerissä:

http://www.ratebeer.com/beer/westbrook-mexican-cake-imperial-stout/165181/