Suomen retroin olutfestari: Kymijoki Beer Festival 2016

Viime viikonloppuna vietettiin tämän kesän Kymijoki Beer Festivalia jokseenkin sateisessa ja koleahkonpuoleisessa säässä. Kontrasti edellisen vuoden helteeseen ja paahteeseen oli silmiinpistävä.

Ruokapuoli painottui tällä kertaa burgereihin; tässä vegeversio munakoisolla ja halloumilla

Ruokakojuja

Lisää ruokakojuja...

Ja vielä lisää ruokakojuja

Saavuin paikalle perjantaina kolmen ja neljän välillä, jolloin porukkaa oli paikalla vielä hyvinkin maltillinen määrä. Käytännön asiat sujuivat festareilla pääosin samaan tapaan kuin viime vuonnakin: maistelulasi oli edelleen saksalaistyylinen, järkälemäinen kolpakko, panimoiden tiskit olivat tanssilavan pihan yhdellä puolella ja mukava grilliruoka- ja burgerpainotteinen ruokapuoli toisella ja sisätiloihin pääsi tarvittaessa käymään kunnollisessa vessassa, juomaan vettä ja lämmittelemään (sisätilan ja ulkotilan simppeli, mutta kaiken tarvittavan sisältävä kokonaisuus on yksi niistä KBF:n plussista, joita ei voi liikaa korostaa).

Tapahtumaolut vehnäinen ja hedelmäinen Kaiku

Tutun ja turvallisen ohella mukana oli myös jotain uutta, nimittäin maksuranneke, jolle ladattiin ennakkoon rahaa oluiden ja muiden juomien sekä ruokien maksamista varten. Ranneke toimi tapahtumassa hyvin, mutta idea sinänsä herätti minussa kaksijakoisia tunteita. Tavallaan ranneke oli kätevä ja jouheva tapa maksaa: ranneke esiin, kännykän ruutu kiinni rannekkeeseen ja siinä se. Jotenkin se kuitenkin tuntui tukevan kyseenalaista ajatusta siitä, että kaikki rannekkeelle ladattu raha pitäisi saada kulutettua illan aikana, no matter what. Varsinkin, kun rannekkeelle jääneiden rahojen palautusta olisi joutunut hakemaan erikseen rekisteröitymistiskillä, alle kolmen euron summia ei edes saanut takaisin ja jokaisesta palautuksesta perittiin euron palvelumaksu.

Lervig / Põhjala Walnut Porter

Etenin KBF:ssä melko pitkälti etukäteen pohtimaani reittiä, joskin pieniä syrjähyppyjäkin tuli matkan varrella tehtyä. Festarin olutkattaus oli sopivan kokoinen, joten riittävä osa mielenkiintoisimmista minulle uusista oluista oli helppo maistella yhden iltapäivän ja illan aikana. Paikalla olivat kotimaisista panimoista Teerenpeli, Bryggeri, Maku Brewing, Malmgård, Hiisi ja Vakka-Suomi. Lisäksi ulkomaisia juomia tarjoiltiin Gastropub Betonyn, Diamond Beveragesin ja Servaalin tiskeiltä.

Olutsuosikkini löytyivät Diamondin, Betonyn ja Servaalin kulmauksesta. Otin Betonyn tiskiltä aloitusoluena Lervigin ja Põhjalan Walnut Porterin, jonka pähkinäisyys ja suklaisuus taittui kuivaan kahvisuuteen harmonisesti ja eleettömästi. Puhdaspiirteinen tulkinta miedosta porterista toi mieleeni vahvasti myös jonkun toisen aiemmin maistamani oluen, mutten saanut päähäni, minkä.

Hiisi Leimaus (kyllä, olut oli lähes kirkkaankeltaista)

Tein vaivihkaa pientä mango-chiliolutvertailua muiden maistelujen rinnalla ja totesin kotimaisen ja ulkomaisen toteutuksen asiasta eroavan suuresti toisistaan. Hiiden mangolla ja habanerolla höystetty IPA Leimaus oli alkumaultaan trooppisen hedelmäinen ja vahvalla jälkipoltteellaan juojansa yllättävä olut. Maussa oli selvää keltaisen paprikan aromia, josta tykkäsin kovasti.

Founders Mango Magnifico

Toinen mango-chiliolutvertailuni olut oli alkuillasta nautittu Foundersin Mango Magnifico; olut, jonka maku muodostui kerrassaan makoisasta yhdistelmästä suussasulavan makeaa mangohilloa ja mietona taustalla kurkkivaa punaista chiliä. Epäilin ennakkoon, josko korkea alkoholiprosentti (10 %) toisi mukaan tiettyä pistävää liköörisyyttä, mutta sellaista ei ollut alkuunkaan havaittavissa. Hieno olut aidosti hedelmäisellä tavalla makean, syvän makuisen ja runsaan oluen ystävälle.

Boneyard / Lervig Double Black Tide

Tulipa Kymijoen kupeessa maistettua myös yksi erinomainen Black IPA. Boneyardin ja Lervigin yhteistyöolut Double Black Tide oli täyteläisen tuorelakritsinen, kuivan kaakaoinen ja veikeästi passionhedelmäinen olut, joka ei häikäissyt katkeruudellaan, vaan persoonallisella aromikkuudellaan. Tätä olutta en onnistunut bongaamaan tapahtuman olutlistalta, mutta onneksi huomasin sen pullokaapissa.

Illan haikeus

Olutpuoli tarjosi juuri sopivasti uusia makuja myös kokeneemmalle oluenmaistelijalle. Kuten olen jo aiemmin maininnut, piskuinen Kymijoki Beer Festival ei kuitenkaan erottaudu muista olutvalikoiman laajuudella, vaan omalla ainutlaatuisella tunnelmallaan. Joen rannalla tanssilavalla järjestettävä olutfestari huokuu kesäromantiikkaa ja paikalla olevien parta- ja pitkätukkahipsterien määrä rajoittuu lähes tyystin tiskien takana seisoskeleviin panimojen myyntimiehiin. Tapahtumassa on tanssilavatunnelman ohella muutakin nostalgista: jotain IPAa tiedustelevien Kouvolan kujien kollien ja näiden jotain siideriä kyselevien tyttöystävien seassa luoviessa tuntuu kuin olisi hypännyt ajassa kolmesta viiteen vuotta taaksepäin aikaan, jolloin miehet joivat IPAa ja naiset sidukkaa. 

Musiikkikin on Korialla omaa luokkaansa: missä muussa oluttapahtumassa voi kuunnella, kun torvisoittokunta tuuttaa tulemaan sekalaisen kattauksen niin Queenia kuin Kirkaakin ja todeta seinän takaa hiljaa kantautuvan Boheemin puhallinrapsodian sopivan yllättävän hyvin olutfestaroinnin taustalle. Yleensä en niin perusta musiikista olutfestareilla, mutta KBF:n tiloissa jopa torvimusiikki toimii.

Kokonaisuutena festari oli jälleen oiva ja sympaattinen. Ensi vuotta varten annan kuitenkin yhden vinkin: ottakaa valikoimaan yhden desin annokset, ainakin niistä vahvimmista oluista. Esimerkiksi Foundersin maahantuotavat oluet ovat usein hyvinkin voltikkaita ja niistä pieni annos riittäisi hyvin. Pikkuannos ohjaisi myös maistelua sivistyneempään suuntaan.

Lisätietoa Kymijoki Beer Festivalista:

http://www.beerfestival.fi/2016/