Olutfestariraportti: Gallows Birdin Real Ale Brextival

Espoolaisen Gallows Birdin Real Ale Festival oli tänä vuonna nimetty horisontissa häämöttävän Brexitin mukaan Real Ale Brextivaliksi. Brittien EU-ero tulee ymmärrettävästi hankaloittamaan huomattavasti brittioluiden, myös real alejen tuontia Suomeen tuontitullien ja muiden kiemuroiden takia. Kenties tämä oli siis viimeinen Real Ale Festival, kenties vielä ensi vuonnakin festari saa jatkoa, who knows. Joka tapauksessa retki Niittykumpuun tuli merkattua omaan kalenteriin viimeistään silloin, kun ekan kerran kuulin huhuja tämän sympaattisen ja jotenkin nostalgisenkin olutjuhlan loppumisesta.

Viime viikonloppupuoliskolla torstaista lauantaihin se siis oli, tämä paljon kohuttu Brextival, ja kävin mieheni kanssa paikalla lauantaina alkuillasta, jolloin tupa oli totuttuun real ale -festarityyliin tupaten täynnä. Onnistuimme kuitenkin bongaamaan istumapaikat sopivasti keskeltä kulkuväylää ja ekat oluetkin löytyivät aika helposti pienellä ennakkoperehtymisellä. Ihan ekana mieleni teki jotakin klassista, tummaa ja pähkinäisen maltaista, joten valinta osui Five Pointsin Brick Field Brown Aleen. Tumman kastanjanruskea olut oli juuri sitä, mitä kaipasin ja enemmänkin: suklainen, mallasleipäinen ja juuri sopivasti katkera, pienellä saksanpähkinäisellä twistillä. Twitterissä sain Bryggerin Olli Majaselta vinkin, jonka haluan myös jakaa tässä kohtaa: kuulemma tätä ja Redemptionin Legacy Oakia kombinoimalla syntyy mainio Black and Tan -olutcocktail. Jos siis onnistutte saamaan näitä kahta tuotetta jatkossa käsiinne, kokeilkaa ihmeessä.

Klassisen olusen päälle oli ihan pakko päästä kokeilemaan yhtä festarin kegi-puolen jännäoluista, eli ennakkoon pähkinäiseksi ja täyteläisen maitokahviseksi kuvittelemaani Hammerton Crunch Peanut Butter Milk Stoutia. Oluen esittelytekstistä saamani ensivaikutelma petti ja Crunchin puhuttelevan yönmustan kuoren alta paljastui lähes tasan tarkkaan irish coffeen makuinen överipläjäys. Ihan hyvä olut omalla tavallaan, mutta yhden desin annos tätä olisi jo ollut ihan tarpeeksi. Nyt 2,5 desin annoksesta jäi puolet juomatta ylenpalttisen imelyyden takia.

Kernelin Dry Stout Centennial oli juuri se oikea olut palauttamaan makunystyrät maan pinnalle Crunchin jälkkärijysäyksen jälkeen. Sitruunaruohoa ja pannukahvia, pikkuisen humalaköynnöksen katkeruutta, tätä olutta maistellessa oli helppo kuvitella itsensä vanhan ajan brittiläiseen puutarhaan, sellaiselle kiemuroin ja kukkasin koristellulle, ajan patinoimalle tuolille pikkuisen pastellisen kahvikupin äärelle humalaköynnösten siimekseen. Tavallaan raikas ja tavallaan täyteläinen olut vei mennessään.

Illan vikaksi olueksi valitsin One Mile Endin Ancho Cocoa Stoutin, jossa oli kuulemma savuchiliä. Ei se chili saati sitten savu mausta noussut esiin, mutta jäipähän enemmän tilaa mainiolle lakritsaiselle ja tuhkaisen kaakaoiselle perusmaulle. Kiva olut tämäkin, joskin pikkuisen jäi harmittamaan se chilin totaalinen poissaolo.

Brextivalista jäi suuhun maltainen ja oikein miellyttävä maku ja totisesti toivon, etteivät nämä pidot loppuisi vielä tähän. Real aleja ei Suomesta liikaa saa ja niillä on ollut oma paikkansa monien olutharrastajien sydämissä jo vuosikymmenten ajan. Realit ovat tehneet Gallowsista erityisen ja tässä suuri rooli on ollut myös niille omistetulla festarilla. Realit ovat myös tuoneet Niittykumpuun ihan omanlaistaan olutväkeä: lupsakoita, hieman varttuneempia olutmiehiä- ja naisia, jotka tulevat siihen samaan tuttuun nurkkapöytään, nauttivat vakiintuneen seurueensa kera yhden taikka kaksi klassisen tyylikästä olutta, nappaavat jokavuotisen rituaalinsa suoritettuaan hieman haikein mielin kastanjanruskean villakangastakkinsa naulasta ja suuntaavat takaisin perheensä luo loimuavan takkatulen ääreen. Samaisen mallasjuomien maistelijalajin edustajia kohtaa harmillisen harvoin muualla.

Hyvän joulun toivotus, pika-arvio Olvin vuoden 2018 Jouluoluesta ja pari olut-joulukakkuparia

Jouluaaton kunniaksi laitan tänne blogiin pienen pika-arvion Olvi Jouluoluesta, joka on joulupöytien ikiklassikko. Tänä vuonna Olvin Jouluolut on hitusen edellisten vuosien yksilöitä vahvempi, viisivolttinen. Sain jouluoluen arvioitavaksi panimolta ja testasin sen jo hiukkasen aikaisemmin joulukuussa, mutta säästelin arviota tähän aattoon.

Pari sanaa oluen ja tölkin ulkonäöstä: joulunpunainen tölkki ja joulukuusenvihreä teksti ovat sitä perinteistä joulutyyliä, joka istunee aika monen meistä joulupöytään. Olut itse on väriltään mahonginruskea ja vaahto asiaankuuluvan kermainen ja lumenvalkea. Tuoksussa on kevyttä puuta, hitusen pahvia ja makeaa mallasta. Makupuolella mennään mallasvoittoisella, makealla ja kevyesti keksisellä linjalla, joka on tuttu edellisten vuosien Olvin jouluoluista. On tässä yllättävän katkera humalointikin, pihkaa ja havuja piisaa sen verran, että mieli hakeutuu kuusimetsän synkkään syleilyyn. Suutuntumaltaan kevyehkönä ja maultaan astetta rapsakampana, mutta silti peruskaljamaisena oluena Olvin Jouluolut passaa monenmoisten atrioiden kera. Prosenttien nosto on tuonut tähän olueen uusia sävyjä, mutta pitänyt kokonaisuuden silti varsin perinteisenä. Jouluun sopiva olut sellaiselle, joka ei perusta yllätyksistä.

Joulukävelyltä löytyi linnun viimekesäinen pesä lumisen kuusen oksien lomasta

Alla on bonuksena pari joulukakkureseptiä olutsuosituksineen. Jos kaipaat lisää viime hetken olut- ja ruokasuosituksia joulupöytään, tsekkaa myös tämä vanhempi teksti, josta saa inspiraatiota oluttyylien ja tyypillisten jouluruokien yhdistelyyn.

Taatelikakku; tämän kanssa paras juomavalinta on lakritsainen ja makeahko stout tai Barley Wine. Itse olen lisännyt reseptiin 50 grammaa tummasuklaarouhetta ja korvannut taatelien keitinveden kahvilla.

Kanelinen juustokakku; tämän kanssa sopii vaikkapa Barley Wine tai sopivasti mausteisen makea tumma belgiolut

Lopuksi toivotan vielä rauhallista joulua ja olutrikasta uutta vuotta 2019 itse kullekin!

Vaniljainen ja suklainen kuin joulumakeinen: Saimaa Brewing / Hedönist Harry Porter

Taustaa: Harry Porter on yksi tämän joulukauden miedommista, kauppojen hyllyiltä löytyvistä oluista. Maitokaupparajan alle mahtuvia hyviä mietoja portereita ja stouteja ei ole liikaa, joten niille on aina kysyntää. Vaniljainen Harry Porter herätti ennakkoon kiinnostukseni, koska tykkään todella kovasti Pyynikin Papan Vanilla Stoutista ja pohdiskelin optimistisesti, voisiko tässä ehkä olla jotain edes etäisesti samantyylisiä piirteitä (vaikka tämä onkin porter ja varsin selvästi vähempivolttinen sellainen).

Panimo: Hedönist / Saimaa Brewing co, valmistettu Malmgårdin panimolla

Olut: Harry Porter

Tyyli: Porter

Prosentit: 5,5 %

Katkeruus: 40 EBU

Tuoksu: Tuoksussa on vaniljaa, kanelia, kermaa ja hentoa maitokahvia. Makea ja leivosmainen tuoksu.

Ulkonäkö: Hyvin tummanruskean oluen vaahto on ohuehko ja luonnonvalkoinen.

Maku: Vahva ja pikkuisen esanssinenkin vaniljaisuus vähän peittää alleen mukavan kaakoisuuden ja paahteisen maltaisuuden. Vaniljan ja överimakeiden herkkujen ystävälle varmaankin sopiva valinta. Itse odotin tasapainoisempaa makukokonaisuutta, mutta onhan tämä näinkin ihan mukiinmenevä ja jokseenkin jouluisen oloinen olunen.

Suutuntuma: Suutuntuma on näillä volteilla luonnollisesti aika kevyenpuoleinen, ehkä olisin silti kaivannut aavistuksen tuhdimpaa runkoa.

Omat pisteeni Olutoppaan asteikolla: 33/50 (ulkonäkö: 3, tuoksu: 7, maku: 7, suutuntuma: 3, yleisvaikutelma: 13)

Mihin tilanteeseen sopii? Tässäpä olut korvaamaan vaikkapa hiihtoretken jälkeisen kermakaakaon. Makeuden, kaakaoisuuden ja vaniljaisuuden yhdistelmä on simppeli, mutta kivan talvinen. Maistelin Harry Porterin kanssa Neuhausin vaniljalla maustetun tummasuklaakonvehdin, joka täydensi olutta mainiosti. Muutkin makeaan mausteisuuteen päin taittavat tummat suklaat toiminevat tämän kanssa hyvin.

Kiitos Saimaalle kivasta joulupaketista!

Lisätietoja:

Harry Porter Olutoppaan sivuilla:

https://olutopas.info/olut/13383/saimaa-brewing-hedonist-harry-porter/

Ei pöllömpää IPA:a: Hiisi Otus Vulgaris

Taustaa: Tämä syksy on ollut kiireinen ja blogi on taas saanut vähäksi aikaa väistyä elämän erinäisten pakollisten asioiden tieltä. Kuvia ja tekstinaihioita on kuitenkin kertynyt ja josko sitä vihdoin pääsisi purkamaan niiden sumaa. Aloitetaan tästä tekstistä, joka on muhinut reittausvihkossani jo pidemmän aikaa.

Hiisiläisten mielikuvituksen haahuilua on toisinaan huvittavaa, toisinaan hämmentävääkin seurata. Panimo on onnistunut menestyksekkäästi tutustuttamaan hipstereitä vähän kaikenlaisiin oluisiin aina talkkuna-mustikkastoutista kuusenkerkkä-variksenmarjasouriin. Tällä kertaa arviossa on ihan vaan IPA, joskin mainiosti nimetty ja kauniilla etiketillä koristettu sellainen. Sarvipöllö on yksi ilmeikkäimmistä kotimaisista pöllölajeista ja koskapa se ei oman kamerani etsimeen ole koskaan osunut, oli mukava päästä ihailemaan sen tuijotusta olutpullon kyljestä.

Panimo: Hiisi

Olut: Otus Vulgaris (nykyaikaisemmin ilmaistuna Asio Otus, elikkä sarvipöllö)

Tyyli: IPA

Prosentit: 6,2 %

Katkeruus: 54 EBU

Tuoksu: Tuoksussa on melko puhdasta greippiä, yrttisyyttä, tuoretta ruohoisuutta ja aimo tujaus humalankäpyä.

Ulkonäkö: Meripihkan värisen oluen vaahto on valkea ja ohut, vajaan sormen paksuinen.

Maku: Monivivahteinen hedelmäsalaattimainen maku, josta on erotettavissa ainakin greippiä, limeä, persikkaa ja papaijaa. Maun keskivaiheilla on havaittavissa hitunen toffeeta. Loppumaku on aasialaishenkisen sitruunaruohoinen.

Suutuntuma: Pehmeä ja keskitäyteläinen suutuntuma on varsin miellyttävä.

Omat pisteeni Olutoppaassa: 36/50 (tuoksu: 7, ulkonäkö: 3, maku: 8, suutuntuma: 4, yleisvaikutelma: 14)

Mihin tilanteeseen sopii? Konstailemattoman Otuksen heikkous on pizza, eikä mikä tahansa lätty, vaan sellainen juustolla ja kasviksilla päällystetty mättöpizza, jota sipsikaljakasvissyöjän herkuksikin voisi luonnehtia. Pöllön pesän läheltä voi löytää kaikkia pizzan päällä useimmin tavattavia vihreitä kasviksia rucolasta oreganoon. Otus ei ole myöskään lainkaan pöllömpää ihan sellaisenaan nautittuna.

Lisätietoja:

Otus Vulgaris OlutOppaassa:

https://olutopas.info/olut/12916/hiisi-otus

Havumetsän ja sademetsän mehukkaimmat maut: Laitilan NEIPA

Taustaa: New England IPA on trendikäs tyyli, johon minulle on osoittautunut haastavaksi löytää tarttumapintaa. Vähän liian monta epämääräisen humalapellettistä, tunkkaisen kuivakkaa ja toivottoman yksiulotteista tämän olutlajin edustajaa tuli jossain vaiheessa vastaan ja tein jopa hetkeksi päätöksen olla koskematta lainkaan NEIPA:an, kun ei sitä huhupuheissa kuvatunlaista herkullisen mehukasta hedelmäpommia millään meinannut löytyä. Sitten sain Laitilalta paketin, josta kuoriutui, no, mikäpä muukaan kuin NEIPA. Päätin unohtaa ennakkoluuloni ja syventyä oluseen mahdollisimman puhtaalta pöydältä.

Panimo: Laitilan Wirvoitusjuomatehdas

Olut: Laitilan NEIPA

Tyyli: NEIPA

Prosentit: 7,5 %

Katkeruus: 40 EBU

Tuoksu: Miellyttävässä, melko makeassa tuoksussa on papaijaa, toffeeta ja vaniljaa, mutta toisaalta myös säväys kirpakkaa greippiä ja hienoista havuisuutta.

Ulkonäkö: Meripihka ja lähes läpinäkymättömyyteen asti samea olut näyttää päivänvalossa hätkähdyttävän auringonkeltaiselta. Vaahto on ohuehko, valkea ja pitsimäinen.

Maku: Kermatoffee nousee esiin päällimmäisenä, mutta on tässä toki mukavasti mangoa ja persikkaakin. Katkeruus on lempeän greippistä, hieman sellaista kuin vanhan ajan greippilimuissa: läsnä, muttei framilla. Tässäpä NEIPA minun makuuni.

Suutuntuma: Keskitäyteläinen ja erittäin pehmeä suutuntuma sopii mainiosti yhteen oluen makuprofiilin kanssa. Riittävän paksu runko tällaiselle oluelle, eli mistään humalamehusta ei ole kyse.

Omat pisteeni Olutoppaassa:  39/50 (tuoksu: 8, ulkonäkö 4, maku 8, suutuntuma 4, yleisv. 15)

Mihin tilanteeseen sopii? Kun haluat maistaa kunnon NEIPA:a tai käännyttää jonkun tyyliin skeptisemmin suhtautuvan olustelijan sameiden mallasjuomien makuun, Laitilan NEIPA:n kanssa homma tuskin menee ainakaan ihan kokonaan pieleen. Ruokapuolelle tämä tullee toimeen aika hyvin perinteisen burgerin kera, itseäni kiinnostaisi myös testata, miten perus-IPA:a selvästi pehmeämpi NEIPA toimisi juustomaistelujuomana.

Kiitokset Laitilalle uskoni palauttamisesta tähän tyylilajiin!

Lisätietoja:

Laitilan NEIPA Olutoppaassa:

https://olutopas.info/olut/12952/