Raportti Bryggeri Helsingin Viron pienpanimoviikoilta

Kokoelma Viron pienpanimobuumin hedelmiä on vihdoin ja viimein saatu raijattua lahden yli Suomen puolelle, ainakin hetkellisesti. Kiitos tästä olutkulttuurisesti merkittävästä teosta kuuluu Bryggeri Helsingille, joka esittelee Viron pienpanimoviikoillaan eteläisen naapurimaamme olutparhaimmistoa. Viron nousevalle olutskenelle tämä on merkittävä hetki, sillä maan pienpanimot esittäytyvät ensimmäistä kertaa laajasti olutharrastajille Viron rajojen ulkopuolella. Viron pienpanimoviikot alkoivat 26.2. avajaisten merkeissä ja kestävät aina 14.3. asti. Juomapuolen lisäksi tarjolla on monenmoista oheisohjelmaa ja vartavasten tapahtumaa ajatellen suunniteltu menu juomasuosituksineen.

En päässyt harmikseni paikalle avajaispäivänä, mutta viime lauantaina totesin olevan jo korkea aika päästä tutustumaan virolaisiin olutherkkuihin. Ja melkoisia herkkuja ne olivatkin! Yllätyin pienpanimoviikkojen tasosta, koska hienoiset ennakkoluuloni naapurimaan alkoholituotannosta olivat vallanneet mieleni. Ennen lauantaita mielessäni kummitteli kaikenlaisia irrelevantteja assosiaatioita aina Viron viinarallista virolaisiin vaaleisiin ja vähemmän vaaleisiin bulkkilagereihin asti. 

Tarjonta Viron pienpanimoviikoilla jakautuu Bryggerin ylä- ja alakerran puoliin, joista molemmissa on tarjolla omat hanatuotteensa. Lisäksi on saatavilla runsas valikoima pullo-oluita. Alakerrasta löytyy lisäksi tapahtumaan liittyvä infopöytä. Lauantai-iltana seurueemme saapui Bryggeriin otapuilleen puoli kymmenen aikaan illalla, jolloin sekä ylä- että alakerta olivat suhteellisen tiuhasti kansoitettuja. Tilanne oli sikäli itselleni jännittävä, että minulla ei ollut aikaisempaa kokemusta virolaisista pienpanimo-oluista. Liikkeelle lähdettiin siis melko lailla puhtaalta pöydältä. Olin kyllä kuullut, että teemaviikoilla olisi tarjolla suomalaisen olutharrastajan suuhun saumattomasti sopivaa Öötä sekä Pimeenä että ihan vaan Öönä versiona. (Seurueemme saikin tästä hupia koko illaksi, sillä mielikuva hiukan humalaisesta yönpimeän mallasjuoman tilaajasta örisemässä öö-kirjainta baaritiskillä oli harvinaisen tarttuva.)

Põhjala Topelt Nelson Double IPA, Pühaste Nokturn Black IPA ja Põhjala Pime Öö Imperial Stout

Ensimmäisenä mukaamme tarttuivat yläkerrasta porukalla jaettavaksi Põhjala Pime Öö Imperial Stout, Pühaste Nokturn Black IPA ja Põhjala Topelt Nelson Double IPA. Näistä suosikkini oli Nokturn Black IPA. Black IPA on yksi suosikkityylilajeistani, mutta valitettavasti on olemassa monta tapaa tyriä tässä tyylissä. Mielestäni Nokturn ei sortunut niistä yhteenkään. Black IPA:n spektrillä olut sijoittuu sinne paahteisempaan päähän melko lähelle imperial stoutia ja jopa porteria. Tuoksussa lakritsi, tumma suklaa, sitruuna ja paahteinen mallasleipäisyys muodostavat kiinnostavan ja herkullisen kombinaation. Maun puolella paahdetun kahvipavun ja suklaan aromi tuntuu lakritsisuuden ja rapsakan, pehmeähköllä tavalla havuisen humaloinnin ohella selvästi varsinkin loppumaussa. Suutuntuma on tuhti, liukas ja pehmeä. Tältä Black IPA:n kuuluu maistua.

Pimeää olutta

Pime Öö aiheutti pienen hämmennyksen, sillä se olikin jotain enemmän Nøgnen Dark Horizonia muistuttavaa kuin perinteisen imperial stoutin perikuva. Olutta arvioidessani suhteutin sitä väkisinkin poikkeuksellisen erinomaiseen Dark Horizoniin, mikä voi vaikuttaa mielipiteeseeni. Oluen tuoksu oli voimakas, siirappinen, paahteinen, kirsikkainen ja valitettavasti myös melko alkoholinen. Maku oli erittäin liköörimäinen, sokeriluumuinen, suklaakonvehtinen, vaniljakastikkeinen ja varsin makea, suorastaan imelä. Suutuntumaltaan olut oli öljyinen ja liukas. Makeuden ja alkoholisuuden vuoksi Pime Öön kokonaisuus jäi epätasapainoiseksi, vaikka periaatteessa oluessa oli hyvinkin paljon potentiaalia. Katkeruus tai kuiva paahteisuus olisi voinut tasapainottaa makeutta ja realisoida oluessa piilevän potentiaalin.

Topelt Nelson Double IPA oli tavallaan oikein makoisa olut, mutta sitä vaivasi sama ongelma kuin Pime Öötä, eli liiallinen makeus. Oluen tuoksun lupaavan hedelmäinen ja tuore katkeruus hukkui maussa mielestäni liikaa imelään, hiukan vaniljaiseen ja pikkuisen ylikypsää hedelmää muistuttavaan taustamakuun. Huikeita trooppisen metsän makuja, kuten mangoa, papaijaa ja limettiä oli tästä huolimatta havaittavissa jonkin verran ja aina niiden osuessa kohdalle toivoin miellyttävän maun kestävän pidempään. Uusiseelantilaiset humalat miellyttävät minua, joten niiden läsnäolon olisi suonut olevan tuntuvampaa. Samaten katkeruutta olisi toivonut olueen vielä astetta enemmän. Oluen suutuntuma oli  melko täyteläinen ja sillä puolella homma toimi melko lailla hyvin. Lopputulemana jälleen kerran: hieno potentiaali, jonka toteutuminen jäi aavistuksen puolitiehen. Pienellä muokkauksella hyvästä oluesta olisi uskoakseni saanut todella erinomaisen.

Põhjala Rukkirääk Ruis Ale

Muista maistelluista oluista mieleeni jäi yksi, joka ei niin paljon miellyttänyt pöytäseuraani, mutta oli omasta mielestäni erittäin kiinnostava ja positiivinen kokemus. Kyseessä oli Põhjalan panimon Rukkirääk Ruis Ale. Oluen valmistuksessa on käytetty kahdeksaa eri mallasta ja humalina Cascadea ja Chinookia. Oluen tuoksussa oli palaneen rukiin tuoksua, paahteisuutta ja hiukan mallasta. Maku oli voimakkaan viljainen, leipähiivamaisen muhkea, rukiinen ja mallaslimppuinen höystettynä aavistuksen tuhkaisella loppumaulla. Rukiin vaikutus oli oluessa melko dominoivaa, mutta olut ei sortunut silti karkeuteen. Oluen suutuntuma oli täyteläinen, pehmeä ja miellyttävä. Rukkirääk poikkesi jonkin verran muista juomistani ruis-aleista, liekö syynä oluessa käytetty virolainen, makuprofiililtaan omalaatuinen ruis.

Põhjala Uus Maailm West Coast Wheat Ale

Illan aikana erityisesti Põhjalan oluet tulivat tutuiksi ja totesin niiden olevan hyvin mielenkiintoisia ja omalla, selvästi erottuvalla tyylillä toteutettuja tuotteita. Tähän mennessä mainitsemieni oluiden ohella suosittelen maistamaan ainakin Põhjalan Uus Maailm West Coast Wheat Alea, joka oli suhteellisen suoraviivainen, raikas, helposti juotava ja rapea olut.  Põhjala on viime syksynä varsinaisen toiminnan aloittanut nuori panimo, joka on nopeasti noussut kohti olutmaailman huippua. Tästä panimosta kuullaan varmasti vielä ja paljon!

Yhden illan pohjalta Viron pienpanimoviikoista jäi suuhun hyvä ja pitkä jälkimaku. Suosittelen siis vahvasti poikkeamaan Bryggerissä, mikäli uudet olutkokemukset kiinnostavat. Tarjolla olevat oluet ovat kaikkea muuta paitsi kaavoihin kangistuneita tahi tylsiä.

Lisätietoja:

Viron pienpanimoviikot Bryggerin sivuilla:

http://bryggeri.fi/viron-pienpanimoviikot-bryggeri-helsingissa-26-2-14-3/