maanantai 31. maaliskuuta 2014

Monikerroksinen makuelämys: Founders Imperial Stout

Taustaa: Founders on yksi USA:n suurimmista käsityöläispanimoista, jonka perustivat Dave Engbers ja Mike Stevens vuonna 1997. Aluksi panimo ei meinannut oikein ottaa menestyäkseen. Founders nousi nykyiseen maineeseensa vasta, kun Dave ja Mike päättivät muuttaa panimon kurssia ja alkaa valmistaa täyteläisempiä ja maultaan intensiivisiä oluita erilaisia mausteita ennakkoluulottomasti käyttäen. Yksi Foundersin arvostetuimmista oluista on Founders Imperial Stout, joka on vastikään tullut Alkon valikoimiin.

Panimo: Founders
Olut: Founders Imperial Stout
Tyyli: Imperial Stout
Prosentit: 10, 5 %
Kantavierre: 24,5 °P
Katkeruus: 79 IBU
Väri: 200 EBC

Tuoksu: Hieman savuinen, täyteläinen, maamainen ja paahtunut tuoksu. Tumman suklaan aromia ja jauhomaisuutta nousee esiin pidempään tuoksutellessa.

Ulkonäkö: Erittäin tummanruskea, hiukan kastanjaan vivahtava olut, jonka vaahto on ohut ja vaalean hunajan värinen.

Maku: Mausta erottuu ensimmäisenä suklaakastikkeen, ruislimpun ja siirapin omaista makeutta sekä kermaista täyteläisyyttä. Jälkimaun puolelta löytyy myös maamaisia, savupalvisia ja pikkuisen pippurisia sävyjä. Jännittävä, voimakas ja intensiivinen maku, joka avautuu kerros kerrokselta uudenlaisena.

Suutuntuma: Oluen suutuntuma on liukas, paksuhko ja tasaisen pehmeä.

Omat pisteeni Olutoppaassa:  40/50

Mihin tilanteeseen sopii? Foundersin Imperial Stoutia maistellessa alkaa tehdä mieli ruokaa. Konstailematon pubiruoka, kuten mehevä, grillattu hampurilainen lankkuperunoilla voisi olla osuva pari tälle oluelle. Toinen potentiaalinen kumppani on tumma suklaa. Olut vaatii keskittymistä monikerroksisuutensa takia, joten se toimii parhaiten alkuillan nautiskelujuomana.

Lisätietoja:
Founders Imperial Stout Alkon sivuilla:

Founders Imperial Stout Ratebeerissä:

Founders Imperial Stout BeerAdvocatessa:

Founders Imperial Stout Olutoppaassa:

torstai 27. maaliskuuta 2014

IPA ja vadelmapommi Kaislassa

Kävin Oluthuone Kaislassa Helsingissä pari iltaa sitten. Alun perin tarkoituksenani oli jatkaa IPA-viikkojen oluiden testailua. Ensimmäinen olueni olikin peräisin IPA-viikkojen listalta. Ruotsalaisen nousevan tulokkaan CAPin 6-prosenttinen Exciter IPA on jakanut mielipiteitä ja herättänyt keskustelua. Ilta-Sanomien Ruokalan kriittisen arvion perusteella oluesta jäi kovin kummallinen kuva ja mietin, onko tämä nyt ylipäätään maistamisen arvoinen. Muita arvioita lukiessa kuitenkin kuva monipuolistui ja positiivisiakin sävyjä alkoi hahmottua. Olihan sitä Exciteria sitten lopulta ihan pakko maistaa ja kokea omin makunystyröin, miltä maistuu lentävän kalakukon, auton renkaan ja kukkakedon aromiseksi kuvailtu IPA.

Exciter lennähti pöytään
Ja sehän oli yllätys, yllätys, hyvää. Mutta erikoista. Kypsän appelsiinin oranssin oluen vaahto oli valkea ja isokuplainen ja haihtui yhtä nopeasti kuin oli oluen päälle kasautunutkin. Tuoksu jatkoi appelsiinisella linjalla – sanoisin, että jokseenkin mehumainen, hitusen vetinenkin, hedelmäisen katkera, mutta samaan aikaan pehmeän kermainen tuoksu. Maku oli omalaatuinen, kuten tältä oluelta sopi odottaa. Viljaisuudessa oli rukiin rapeutta ja tiettyä humalan purevuutta, mutta toisaalta myös pehmeän lempeää hedelmäisyyttä. Loppumaussa erikoinen kirpakkuus toi yhteen greipin ja pippurin. OIuen suutuntuma oli pikkuisen pisteliäs ja hienojakoisella tavalla hapokas. Pehmeyden ja rapeuden yhdistelmä oli omasta mielestäni toimiva, eikä olut kärsinyt liiallisesta karkeudesta, johon joskus olen rukiilla maustettuja India Pale Aleja testaillessani törmännyt.

Vattu-IS, eli vadelmien vallankumous
Toinen illan oluista oli hetken mielijohteesta mukaan napattu valinta. Brittiläisen Thornbridgen ja ruotsalaisen St. Eriksin Imperial Raspberry Stoutin mainos tiskillä iski silmääni ja päätin testata tätä hanassa ollutta vadelmaolutta. Lasissa olut näytti turvallisen tummanruskealta varustettuna vaaleanruskealla pienikuplaisella vaahdolla. En tässä vaiheessa osannut vielä odottaa mitään erityisen kummallista, vaan oletin lähinnä oluen olevan hiukkasen vadelmaan päin vivahtava Imperial Stout. Vielä mitä. Jo tuoksu paljasti, että oluessa on vadelmaa enemmän kuin laki sallii. Olut tuoksui vadelmamehujäälle, vadelmakiisselille ja jotakuinkin sille kuin olisi laittanut päänsä syvälle vadelmapensaaseen. Erittäin voimakas marjaisuus jatkui maun puolella. Oluen maku oli viileänä äärimmäisen vadelmainen ja kirpakan punaherukkainen. Lämmetessä olut sai muitakin sävyjä ja makupaletin täydensivät suklaisuus, kahvinen paahteisuus ja tervasalmiakkisuus. Suutuntuma oli poreileva ja hyvin hiilihappoinen. Marjainen kirpeys ja happamuus säilyi läpi matkan niin voimakkaana, että Imperial Raspberry Stout muistutti enemmän jo Sour Alea kuin Imperial Stoutia. Katkeruus tuntui jäävän kirpeyden jalkoihin. Joskus muistelen syöneeni salmiakki-vadelmajäätelöä, joka maistui hätkähdyttävän samalle kuin tämä olut. Olut kaipaisi ehkä jotain tasapainottavaa elementtiä, koska tällaisenaan sitä on haastavaa juoda 0,33-kokoista annosta. Kenties oluen alkoholiprosentin (10 %) hienoisesta pudottamisesta olisi myös apua maun hienosäätämisessä. Mieleenpainuva ja erikoinen kokemus yhtä kaikki.

IPA-viikot alkavat vähitellen kääntyä loppusuoralle ja kiinnostavia olutkokemuksia on taas kerrytetty. Toivottavasti ensi vuonna olisi tiedossa yhtä monipuolinen ja laadukas kattaus. Paria käytännön asiaa toivoisin kuitenkin IPA-viikkojen osalta kehitettävän. Ensinnäkin oluiden hintoja voisi hieman kohtuullistaa, sillä tällaisenaan ne vaikeuttavat oluiden vapaata kokeilua ja saavat monet jättämään IPA-maistelun kokonaan väliin. Toisekseen oluista voisi tuoda tarjolle pieniä, esim. 1,5-2 desin maisteluannoksia, jotta olisi mahdollista maistella useampaa olutta ja säilyttää makuaistinsa terävänä. Olutharrastajalle näillä pienillä muutoksilla olisi iso merkitys.

Lisätietoja:
IPA-viikkojen olutlista Oluthuoneiden sivuilla:

CAP Exciter IPA Ratebeerissä:

Thornbridge / St. Eriks Imperial Raspberry Stout Ratebeerissä:
http://www.ratebeer.com/beer/thornbridge--st-eriks-imperial-raspberry-stout/230730/

tiistai 25. maaliskuuta 2014

Copenhagen Beer Celebration Preview Part 17

Tässä juttusarjassa esittelen vuoden 2014 Copenhagen Beer Celebrationiin osallistuvia panimoita sekä listaan kultakin panimolta kaksi olutta, joiden toivoisin tulevan tapahtumaan. Tässä osassa mukana ovat De Molen, Amager ja Cervejaria Way Beer.

De Molenin tarina:
De Molen on vanhassa myllyssä sijaitseva panimo, joka on saanut nimensä omalaatuisesta panimorakennuksestaan. De Molenin panimo sijaitsee läntisen Hollannin maaseudulla. Panimon yhteydessä toimivat ravintola ja tasting room. Pikkupanimon oluet ovat niittäneet suosiota ympäri maailmaa ja De Molen on valittu useasti Ratebeerin Top Brewers in The World-listalle.

Haluaisin kokeilla De Molenilta:
Olut nro 1. Hel & Verdoemenis (Hell & Damnation)
Hilpeästi nimetty Hel & Verdoemenis (Hell & Damnation) on 10-prosenttinen Russian Imperial Stout. Aiemmin maistamani De Molenin Rasputin oli mielenkiintoinen ja omaperäinen RIS, joten tämänkin oluen uskoisi olevan mieleenpainuva tapaus. Hel & Verdoemenis on lisäksi yksi panimon tunnetuimmista ja pidetyimmistä oluista, mikä viestii omalta osaltaan oluen laadusta.

Olut nro 2. Tsarina Esra Reserva
11-prosenttista Imperial Porteria Tsarina Esra Reservaa on luonnehdittu Ratebeerissä muun muassa viinimäiseksi, suklaiseksi, kahviseksi, lakritsiseksi ja kuivahedelmäiseksi. Olut kuulostaa erittäin herkulliselta. Parasta olisi, mikäli Köpikseen saataisiin tästä oluesta pidempään ikääntynyt versio, jossa maut olisivat ehtineet kehittyä syviksi ja intensiivisiksi.

Amagerin tarina:
Amager ehti harmittavasti edelleni tuopin mitalla, eli julkaisi jo omat tapahtumaan tulevat oluensa. Skippaan siis oluttoiveeni Amagerin osalta ja tyydyn esittelemään panimon lyhyesti. Amager on tanskalainen panimo, joka on nimetty Amagerin saaren mukaan. Panimon perustivat omasta panimosta jo pitkään unelmoineet ystävykset Morten Lundsbak ja Jacob Storm vuonna 2007. Amager Bryghusin perustaminen oli merkittävä hetki myös Amagerin saarelle, sillä saarella ei ollut ollut olutpanimotoimintaa sitten vuoden 1913.

Cervejaria Way Beerin tarina:
Brasilialainen Cervejaria Way Beer on pienpanimokentällä vielä melko tuntematon suuruus. Lagerien hallitsemasta Brasiliasta on kuitenkin alkanut nousemaan paljon lupaavia pienpanimoita, joista jokaisella on oma tyylinsä luoda oluita. Vuonna 2010 perustetun Way Beerin tyyli on vähitellen hahmottumassa ennakkoluulottomaksi sekä brasilialaisia ja amerikkalaisia tyylilajeja ja makuja yhdisteleväksi.

Haluaisin kokeilla Cervejaria Way Beerilta:
Olut nro 1. Amburana Lager
Amburana Lager ei ole mikään peruslager. Jo oluen alkoholiprosentit (9,6 %) kertovat, että tässä mennään kauas perinteisen lagerin rajojen ulkopuolelle. Lageria on kypsytetty brasilialaisen Amburana-puun lastuilla. Käsittelyn ansiosta oluen maun luvataan olevan hennosti tanniininen ja vaniljaisen pehmeä. On vaikea käsittää, miten yllä mainitun kaltaiset laatusanat voisivat sopia kuvaamaan lageria. Amburanan täytyy siis olla jotain aika spesiaalia.

Olut nro 2. Fruit Stout
Jep, hedelmästout. Hedelmästout tarkoittaa mitä tahansa stout-olutta, johon on erikseen lisätty hedelmän makua valmistusprosessin aikana. Kyseessä ei siis ole olut, johon hedelmän makua olisi tullut itsestään esimerkiksi hiivan tai humalan käytön myötä. Brasilialainen Fruit Stout kuulostaa houkuttelevalta, koska hedelmien laatu ja tuoreus ovat Brasiliassa korkealla tasolla. Lisäksi Fruit Stout on minulle kokonaan uusi tyylilaji, johon tutustuisin mielelläni.

Mikäli olet kiinnostunut osallistumaan CBC:hen, lippuja voi ostaa täältä. Perjantai-aamun sessioon mahtuu yhä väkeä.

Copenhagen Beer Celebration Preview-sarjan edellisen osan voit lukea tästä:

Uusin versio tapahtumaan osallistuvien panimojen listasta löytyy alapuolelta. Siihen on merkitty yliviivauksella tähän mennessä peruneet panimot ja niiden tilalle tulleet tulokkaat lisätty listan perään.
1. Mikkeller
2. To Öl
3. The Kernel
4. Alpha state
5. Freigeist
6. Surly
7. Westbrook
8. Närke
9. LoverBeer
10. Three Floyds
11. BrewDog
12. J. Wakefield
13. Funky Buddha
14. Hoppin Frog
15. Sante Adairius
16. 7venth Sun
17. Baird
18. Peg's/Cycle
19. Alvinne
20. Kuhnhenn
21. Cigar City
22. Prairie
23. Firestone Walker
24. Evil Twin
25. Brodies
26. Buxton
27. Siren
28. Omnipollo
29. Stillwater
30. Crooked Stave
31. Lervig
32. De Molen
33. Amager
34. Cervejaria Way Beer
35. Green Flash
36. Jester King
37. Brekeriet
38. Beavertown
39. Magic Rock
40. Off Color Brewing
41. Arizona Wilderness
42. B. Nektar Meadery
43. Boneyard Beer

Lisätietoja:
Copenhagen Beer Celebration:

De Molen Ratebeerissä:

Amager Ratebeerissä:

Cervejaria Way Beer Ratebeerissä:

De Molen Hel & Verdoemenis (Hell & Damnation)Ratebeerissä:

De Molen Tsarina Esra Reserva Ratebeerissä:

Cervejaria Way Beer Amburana Lager Ratebeerissä:

Cervejaria Way Beer Fruit Stout Ratebeerissä:
http://www.ratebeer.com/beer/way-fruit-stout/212398/

keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Copenhagen Beer Celebration Preview Part 16

Tässä juttusarjassa esittelen vuoden 2014 Copenhagen Beer Celebrationiin osallistuvia panimoita sekä listaan kultakin panimolta kaksi olutta, joiden toivoisin tulevan tapahtumaan. Tässä osassa mukana ovat Crooked Stave ja Lervig.

Crooked Staven tarina:
Denverin kaupungista Coloradosta kotoisin oleva Crooked Stave pani ensimmäisen oluteränsä vuoden 2011 tammikuussa. Panimon matkaa on ensiaskelista tähän päivään saakka voinut seurata Crooked Staven blogista. Blogia lukemalla panimon perustamisen prosessi loputtoman tuntuisesta paperisodasta ensimmäisten tynnyrien saapumiseen, raaka-ainetilauksiin ja lopulta ensimmäisen oluen valmistamiseen avautuu konkreettisena ja varsin mielenkiintoisena myös asiaan vihkiytymättömälle. Blogia lukemalla paljastuu paljon myös panimon perusajatuksesta, joka on tuottaa hyvin tehtyjä olutluomuksia uniikeista aineksista. Panimon tuotanto on ainakin toistaiseksi painottunut tynnyrikypsytettyihin oluisiin.

Haluaisin kokeilla Crooked Stavelta:
Olut nro 1. Wild Wild Brett Violet
Wild Wild Brett on panimon olutsarja, jonka valmistuksessa on käytetty ainoastaan Brettanomyces-hiivaa. Brettanomyces, eli Brett jakaa olutharrastajien mielipiteet. Osa pitää Brettiä epämiellyttävän tunkkaisena ja osa taas trooppisen hedelmäisenä. Tässä olutsarjassa Brett on kuitenkin uskaliaasti keskipisteessä. DRAFT-lehti nosti Wild Wild Brett-sarjan ensimmäisen oluen Rougen vuoden 2011 25 parhaan oluen listalleen. DRAFTin mukaan sarjan oluet todella maistuvat nimikkoväreiltään. Ainakin orvokeilla, laventelilla ja granaattiomenalla maustetun Violetin voisi kyllä kuvitella maistuvan varsin violetilta.

Olut nro 2. St. Bretta (Summer)
Mikä voisi olla kesäisempää kuin veriappelsiinilla maustettu witbier? 5,5-prosenttinen St. Bretta on olut, jonka virkistävän pehmeänkirpeän maun pystyy hyvin kuvittelemaan suussaan ilman, että itse olutta on koskaan kokeillut. Myös Ratebeerin arviot saavat odottamaan oluelta varsin paljon.

Lervigin tarina:
Lervig Aktiebryggeri on norjalainen panimo, jonka nimi on tuttu monelle suomalaiselle olutharrastajalle. Lervigin laadukkaita oluita on silloin tällöin tarjolla myös Alkon hyllyillä. Panimo julkisti ensimmäiset oluensa vuonna 2003. Vuoteen 2010 asti Lervig tuotti lähinnä vaaleita lagereita, mutta sittemmin panimo on laajentanut repertuaariaan kaikentyylisiin oluisiin. Panimon tuotteet tunnistaa helposti tähti-logosta.

Haluaisin kokeilla Lervigilta:
Olut nro 1. Brewers Reserve Barley Wine Aged in Bourbon Barrels
Barley wine on sikäli mielenkiintoinen oluttyyli, että sen joitakin edustajia voi hyvin käyttää punaviinin vaihtoehtona. 13-prosenttinen Brewers Reserve Barley Wine Aged in Bourbon Barrels lie tynnyrikypsytyksensä ansiosta täyteläinen ja intensiivinen. Toisaalta riskinä on, että Bourbon-tynnyri luo olueen savupekonimaisia aromeja, joista en erityisesti pidä. Toinen riski tulee erittäin korkeasta alkoholiprosentista, joka saattaa tehdä oluesta viinaisen makuisen. Silti haluaisin antaa oluelle mahdollisuuden.

Olut nro 2. Black Cat Rye Pale Ale
5,4-prosenttinen Black Cat Rye Pale Ale on Lervigin kotiolutkilpailun voittaja. Länsirannikon tyylilajia edustavalle, tasapainoisen maltaiselle APAlle luonnetta tuo ruis. Rentojen Pale Alejen sarjassa tämä lie kokeilemisen arvoinen tuttavuus.

Mikäli olet kiinnostunut osallistumaan CBC:hen, lippuja voi ostaa täältä. Perjantai-aamun sessioon mahtuu yhä väkeä.

Copenhagen Beer Celebration Preview-sarjan edellisen osan voit lukea tästä:

Uusin versio tapahtumaan osallistuvien panimojen listasta löytyy alapuolelta. Siihen on merkitty yliviivauksella tähän mennessä peruneet panimot ja niiden tilalle tulleet tulokkaat lisätty listan perään.
1. Mikkeller
2. To Öl
3. The Kernel
4. Alpha state
5. Freigeist
6. Surly
7. Westbrook
8. Närke
9. LoverBeer
10. Three Floyds
11. BrewDog
12. J. Wakefield
13. Funky Buddha
14. Hoppin Frog
15. Sante Adairius
16. 7venth Sun
17. Baird
18. Peg's/Cycle
19. Alvinne
20. Kuhnhenn
21. Cigar City
22. Prairie
23. Firestone Walker
24. Evil Twin
25. Brodies
26. Buxton
27. Siren
28. Omnipollo
29. Stillwater
30. Crooked Stave
31. Lervig
32. De Molen
33. Amager
34. Cervejaria Way Beer
35. Green Flash
36. Jester King
37. Brekeriet
38. Beavertown
39. Magic Rock
40. Off Color Brewing
41. Arizona Wilderness
42. B. Nektar Meadery
43. Boneyard Beer

Lisätietoja:
Copenhagen Beer Celebration:

Crooked Stave Ratebeerissä:

Artikkeli Crooked Staven Wild Wild Brett-sarjasta DRAFT-verkkolehdessä:

Lervig Ratebeerissä:

Lervig-panimovierailu Die by the BEER-blogissa:

Crooked Stave Wild Wild Brett Violet Ratebeerissä:

Crooked Stave St. Bretta (Summer) Ratebeerissä:

Lervig Brewers Reserve Barley Wine Aged in Bourbon Barrels Ratebeerissä:

Lervig Black Cat Rye Pale Ale Ratebeerissä:

perjantai 14. maaliskuuta 2014

IPA-viikoilla Sellon William K:ssa

HOK-Elannon Oluthuoneilla on parhaillaan käynnissä jokavuotiset IPA-viikot, jotka jatkuvat 30.3. asti. Viikoilla tarjolla on India Pale Ale-tyylilajia edustavia oluita eri maailmankolkista. IPA-viikoille on pyritty valitsemaan Suomessa harvoin saatavilla olevia ja erityisen laadukkaita oluita. Tällä kertaa oluet tulevat Yhdysvalloista, Saksasta, Englannista, Uudesta-Seelannista, Hollannista, Ruotsista, Tanskasta, Suomesta ja Japanista.

Kävin katsastamassa IPA-viikkojen tarjontaa keskiviikkona Sellon William K:ssa. Lasiini päätyivät hartaan harkinnan tuloksena uusi-seelantilainen Epic Armageddon IPA ja kalifornialainen Ballast Point Sculpin IPA.

Epic Armageddon IPA oli väriltään punakuparinen, vaahto oli luonnonvalkea ja melko runsas. Tuoksultaan Armageddon oli hieman brittityylisellä tavalla imelä. Tuoksusta poimin ainakin siirappia, kermaa ja greippiä. Pidempään tuoksutellessa mukaan nousi myös ruohoinen, humaloinnista muistuttava aromi. Armageddonin mausta oli todella vaikea saada kiinni. Maku tuntui hieman kuin pakenevan analyysia ja väistelevän selkeitä luonnehdintoja. Ruohoisuus ja hienostunut katkeruus olivat makupaletin ainoat selkeästi esiinnousseet elementit. Vaikka olut oli perinteisen amerikkalaisittain humaloitu (Cascade, Centennial, Columbus ja Simcoe), se ei oikeastaan maistunut humalointinsa mukaiselta. Mäntyisyyttä tai voimakasta sitruksisuutta ei ollut omasta mielestäni juurikaan havaittavissa, kuten ei myöskään suuta kuivattavaa, aggressiivista katkeruutta. Tarkemman maistelun myötä havaitsin kuitenkin kevyttä hedelmäisyyttä sekä pehmeää kermaisuutta. Oluen suutuntuma oli makuun sopivasti kevyehkö ja pehmeä sekä miedosti hiilihapokas. Taitavasti tehty, olemukseltaan hienopiirteisen tyylikäs olut.

Sculpin IPA tulee Ballast Pointin panimolta, jonka tunnusomaisena piirteenä ovat olutpullojen kalaisat etiketit. Sculpinin etiketissä on oluen nimen mukaisesti Sculpin, eli simppu. Tässä IPA:ssa oli osuttu India Pale Alen olemuksen ytimeen. Olut kaatui lasiin kauniin kuparinruskeana yllään valkea, runsas vaahto. Heti ensimmäisellä tuoksuttelulla Sculpin vei syvälle trooppisen hedelmämetsän siimekseen. Greipin, limen, mangon ja toffeen tuoksuille loi kontrastia mäntyinen vivahde. Maun puolella minut yllätti tietty Delirium tremens-henkinen vadelmaisuus ja punaherukkaisuus, jota en aiemmin muista IPA:sta löytäneeni. Marjaisuuden lisäksi maussa oli passionhedelmää, appelsiinia ja mangoa. Katkeruus oli pehmeä ja miellyttävä ja suutuntuma IPA:ksi melko täyteläinen. Kokonaisuutena Sculpin oli erittäin erinomainen IPA, jota toivottavasti pääsen maistelemaan IPA-viikkojen aikana vielä uudestaan.

IPA-viikkojen laajasta listasta ei ehtinyt saada kovin kattavaa käsitystä ensimmäisellä käyntikerralla, joten tavoitteena on mennä piakkoin uudestaan maistelemaan. Jos teillä lukijoilla on vinkkejä oluista, joita kannattaisi erityisesti maistaa, kertokaa ihmeessä. Itse olen melkoisissa valinnanvaikeuksissa pitkän ja mielenkiintoisen IPA-listan kanssa.
 
Lisätietoja:

Oluthuoneiden IPA-viikot:

Epic Armageddon IPA Ratebeerissä:

Ballast Point Sculpin IPA Ratebeerissä:

keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Copenhagen Beer Celebration Preview Part 15

Tässä juttusarjassa esittelen vuoden 2014 Copenhagen Beer Celebrationiin osallistuvia panimoita sekä listaan kultakin panimolta kaksi olutta, joiden toivoisin tulevan tapahtumaan. Tässä osassa mukana ovat Omnipollo ja Stillwater.

Omnipollon tarina:
Omnipollo on omien sivujensa mukaan vuonna 2011 perustettu tukholmalainen pienpanimo, joka toimii mustalaispanimoperiaatteella ja tekee yhteistyötä eri panimojen kanssa ympäri maailmaa. Panimon tavoitteena on, ei enempää, eikä vähempää kuin muuttaa ihmisten käsitys oluesta. Missiota toteuttavat panimon perustajat Henok Fendie ja Karl Grandin, joista ensin mainitulla on kotipanijan ja jälkimmäisenä mainitulla kuvittajan ja graafisen suunnittelijan tausta. Grandinin visuaalisen silmän vaikutuksen voi helposti havaita Omnipollon olutpullojen graafisista ja sarjakuvamaisista etiketeistä. Inspiraatiota uusiin oluisiin panimon perustajat hakevat muun muassa ulkomaanmatkoilta.

Haluaisin kokeilla Omnipollolta:
Olut nro 1. Nebuchadnezzar
Kotiolutreseptin pohjalta syntynyt Nebuchadnezzar on 8,5-prosenttinen Imperial/Double IPA. IPAn palkintohistoria on mittava ja se on myös saanut erinomaiset pisteet Ratebeerissä. Ennakkotietojen perusteella voisi kuvitella, että kyseessä on erinomainen olut, joka kertoo paljon myös Omnipollon panimon omasta tyylistä.

Olut nro 2. Leon
6,5-prosenttinen Leon on voimakkaasti kokonaisilla amerikkalaisilla humalakävyillä humaloitu ja belgialaisella shamppanjahiivalla höystetty belgi-ale. Ratebeerissä Leonin luvataan olevan maultaan sekä rikas että raikas. Yleensä belgityyliset oluet eivät ole kovinkaan aggressiivisesti humaloituja, joten minua kiinnostaa se, miten humaloinnin tuoma rapsakkuus ja belgityylille ominainen hiivainen aromi toimivat yhdessä.

Stillwaterin tarina:
Brian Strumken neljä vuotta sitten perustama olutyritys ja taidekollektiivi Stillwater sijaitsee Marylandin Baltimoressa. Ratebeerin Top 100 Brewers in the World-listalle neljänä vuonna peräkkäin päässyt panimo haluaa tehdä oluita omalla tavallaan. Itseoppinut Strumke saa inspiraatiota oluisiinsa muun muassa belgialaisista olutperinteistä. Stillwaterin oluille ominaisia piirteitä ovat kompleksisuus, hienostuneisuus ja kuiva loppumaku.

Haluaisin kokeilla Stillwaterilta:
Olut nro 1. Import Series Vol. 1 ’of Love and Regret’
Brian Strumke toivoi Stillwaterin Import-sarjan ensimmäisestä oluesta kevään ruumiillistumaa. Yhdessä Jef Goetelenin kanssa hän pani 7,2-prosenttisen oluen, jonka saksalaiseen ohra- ja vehnäpohjaan on lisätty humalan ohella keväisen kukkaniityn kasveja voikukkaa, kamomillaa, laventelia ja kanervaa. Oluen nimi on vähintään yhtä runollinen kuin sen valmistukseen käytettyjen ainesten luettelo. Tässä on sekä kauniin että hyvän kuuloinen yhdistelmä, jota olisi ilo päästä maistamaan.

Olut nro 2. Import Series Vol. 2 ’A Saison Darkly’
Tumman maltaan ja poltetun sokerin yhteispelistä syntyy 8-prosenttinen Black Ale A Saison Darkly. Oluen maustamisessa on käytetty ruusunmarjoja, hibicusta ja mystisen kuuloisen Schisandra-köynnöksen marjoja. Tuloksena lie tumma ja kukkaismarjaisen herkkä olut, kuin keijujen metsä keskiyön hetkellä.

Mikäli olet kiinnostunut osallistumaan CBC:hen, lippuja voi ostaa täältä. Perjantai-aamun sessiossa on yhä vapaita paikkoja. Lippuja kaupitellaan silloin tällöin myös CBC:n Facebook-sivulla.

Copenhagen Beer Celebration Preview-sarjan edellisen osan voit lukea tästä:

Uusin versio tapahtumaan osallistuvien panimojen listasta löytyy alapuolelta. Siihen on merkitty yliviivauksella tähän mennessä peruneet panimot ja niiden tilalle tulleet tulokkaat lisätty listan perään.
1. Mikkeller
2. To Öl
3. The Kernel
4. Alpha state
5. Freigeist
6. Surly
7. Westbrook
8. Närke
9. LoverBeer
10. Three Floyds
11. BrewDog
12. J. Wakefield
13. Funky Buddha
14. Hoppin Frog
15. Sante Adairius
16. 7venth Sun
17. Baird
18. Peg's/Cycle
19. Alvinne
20. Kuhnhenn
21. Cigar City
22. Prairie
23. Firestone Walker
24. Evil Twin
25. Brodies
26. Buxton
27. Siren
28. Omnipollo
29. Stillwater
30. Crooked Stave
31. Lervig
32. De Molen
33. Amager
34. Cervejaria Way Beer
35. Green Flash
36. Jester King
37. Brekeriet
38. Beavertown
39. Magic Rock
40. Off Color Brewing
41. Arizona Wilderness
42. B. Nektar Meadery
43. Boneyard Beer

Lisätietoja:
Copenhagen Beer Celebration:

Omnipollo Ratebeerissä:

Omnipolloa käsittelevä verkkoartikkeli Cool Hunting-sivustolla:

Stillwater Ratebeerissä:

Stillwaterin Brian Strumken haastattelu The Washington Postin verkkolehdessä:

Omnipollo Nebuchadnezzar Ratebeerissä:

Omnipollo Leon Ratebeerissä:

Stillwater Import Series Vol. 1 ’of Love and Regret’ Ratebeerissä:

Stillwater Import Series Vol. 2 ’A Saison Darkly’ Ratebeerissä:
http://www.ratebeer.com/beer/stillwater-import-series-vol-2-a-saison-darkly/129705/