torstai 30. kesäkuuta 2016

Aarniometsän ja tropiikin parhaat maut: Sori Delirious Imperial IPA

Taustaa: Tallinnassa nykyisin majaansa pitävä Sori Brewing on tunnettu laajasta ja monimuotoisesta olutvalikoimastaan. Panimon katkerat oluet ovat olleet tasaisen laadukkaita ja maukkaita, joten odotin myös Delirious IIPAlta paljon. Olut vastasi odotuksiini hyvin ja onnistui myös yllättämään vivahteikkuudellaan ja persoonallisella aromiprofiilillaan. 87 IBUa on yleensä paljon ja joskus liikaa, mutta tässä oluessa se on juuri sopivasti.

Panimo: Sori Brewing
Olut: Delirious
Tyyli: Imperial IPA
Prosentit: 8,1 %
Katkeruus: 87 IBU

Tuoksu: Melkoisen monimuotoinen ja monikerroksinen tuoksu avautuu joka tuoksuttelulla eri tasolla. Heti kättelyssä huomattavia tuoksuja ovat Imperial IPAlle tyypilliset kinuski, pihka, mandariini ja keksi. Perinteisempien tuoksujen takaa erottuu kuitenkin myös pihlajanmarjaa ja kastanjaa. Lopputuoksu on pellettimäisen humalainen ja aavistuksen tunkkainen. Tunkkaisuudesta joutuu antamaan pienen miinuksen muuten oivallisessa kokonaisuudessa.

Ulkonäkö: Tumman kuparisen oluen vaahto on luonnonvalkea ja pitsinen.

Maku: Oluen maku on tasapainoinen, pehmeästi katkera ja täyteläinen. Kermatoffeiset ja vaahterasiirappiset sävyt saavat seurakseen karpaloa, mandariinia, ananasta ja keksiä. Metsäinen ja ruohoinen, kulmikkaasti rapsakka humalointi tekee kokonaisuudesta persoonallisen.

Suutuntuma: Suutuntuma on täyteläinen ja pehmeä.

Omat pisteeni Olutoppaassa:  39/50

Mihin tilanteeseen sopii? Delirious sopii tasapainoista ja pehmeää, mutta voimakasta ja intensiivistä Imperial IPAa etsivälle olutharrastajalle. Tasapainoisuudestaan huolimatta kyseessä on tuju olut, jota voi suositella ensisijaisesti jälkiruoaksi tai nautiskeluun joko sellaisenaan tai intensiivisen makuisten punamarjaisten ja kinuskisten jälkiruokien kanssa.

Lisätietoja:

Sori Brewing Delirious Olutoppaassa:

Sori Brewing Delirious Ratebeerissä:
http://www.ratebeer.com/beer/sori-delirious/405631/

Helppo saison piknik-koriin tai kesän juhlapöytään: Fat Lizard Je Suis Saison


Taustaa: Espoolainen Fat Lizard on vuonna 2013 perustettu panimo, joka nousi suuren olutyleisön tietoisuuteen 101 California Pale Alellaan ja Heavy Fuel IPAllaan vuoden 2015 alkupuolella. Tähän asti melko suoraviivaista IPA-, APA ja PA-linjaa seurannut Fat Lizard otti juhannuksena loikan kohti tuntemattomia tantereita ja tekaisi saisonin, jota tuotiin tarjolle pieni erä valikoituihin Alkon myymälöihin. Je Suis Saisonin (Ranskaksi "Minä olen saison") nimi lie saanut vaikutteita ainakin panimon keväällä julkistetun Jesus Lizard (Passion) IPAn nimestä sekä mahdollisesti myös Je Suis Charlie-iskulauseesta. Aidolla korkilla suljettua 0,75 litran saison-pulloa voi tällä hetkellä tilata valikoitujen Alkojen kautta.

Panimo: Fat Lizard
Olut: Je Suis Saison
Tyyli: Saison
Prosentit: 6,3 %
Kantavierre: 12,7 °P
Katkeruus: 26 EBU
Väri: 7,4 EBC

Tuoksu: Oluen hedelmäisen hapan tuoksu kantaa pitkälle. Tarkemmalla nuuhkimisella tuoksusta voi erottaa ainakin aprikoosia, etikkaa, sitruunaa ja jogurttia. Lopputuoksu on maalaismainen ja hiivaleipäinen.

Ulkonäkö: Vaalean meripihkan värisen oluen valkoinen vaahto on runsas, pitsinen ja nopeasti haihtuva.

Maku: Oluen kevyesti hapanta ja hieman humalakäpyistäkin alkumakua seuraavat sitruksiset, kermaiset ja appelsiininkuoriset aromit. Olut jättää suuhun pitkään kestävän, makeahkon maltaisen, hedelmäisen ja viljaisen, ranskanleipää ja mallaslimppua sekä ylikypsää omenaa muistuttavan jälkimaun. Maun perusteella tätä voisi kutsua enemmänkin saisonin ja vehnäoluen yhdistelmäksi kuin saisoniksi, niin vahva on vehnäolutmaisten elementtien vaikutus. Happamuus jää hyvinkin miedoksi.

Suutuntuma: Kevyen ja keskitäyteläisen välille asettuva suutuntuma, jossa on miellyttävää pehmeyttä. Omasta mielestäni runko saisi olla hiukkasen paksumpi.

Omat pisteeni Olutoppaassa:  34/50

Mihin tilanteeseen sopii? Je Suis Saison voisi hyvinkin olla vehnäoluisiin tykästyneelle harrastajalle oivallinen ensimmäinen askel saisonien maailmaan. Olut sopisi myös kesäjuhlan tai piknikin ruokajuomaksi, sillä sen pullo on kiistatta kaunis ja oluen kevyesti hapan ja lempeästi viljainen maku toimii hyvin monenlaisten ruokien kanssa. Esimerkiksi erilaiset juustoiset tai hedelmäiset salaatit ovat luonnollinen valinta saisonin makupariksi.

Lisätietoja:

Je Suis Saison Alkon sivuilla:

Je Suis Saison Olutoppaassa:

Je Suis Saison Ratebeerissä:
http://www.ratebeer.com/beer/fat-lizard-je-suis-saison/428385/

perjantai 17. kesäkuuta 2016

Vaivihkaa kuin aamu hiipii keskelle pimeää: Dieu du Ciel! Isseki Nicho Dark Saison

Taustaa: Kanadalaisen suosikkipanimoni Dieu du Cielin oluita on viime aikoinakin ilmaantunut tasaiseen tahtiin olutkaappiini. Tällä kertaa arviossa on DDC:n ja japanilaisen Shiga Kogenin panimon yhteistyöolut, jota voisi kuvailla persoonallisesti toteutetuksi tulkinnaksi dark saisonin hitaassa, mutta varmassa nousussa olevasta tyylilajista. Isseki Nicho -nimeä kantavassa oluessa imperial stoutin mallaspohja ja saison-hiiva yhdistyvät kiinnostavaksi kokonaisuudeksi.

Panimo: Dieu du Ciel!
Olut: Isseki Nicho
Tyyli: Imperial Dark Saison
Prosentit: 9,5 %

Tuoksu: Hapankermaisella tavalla hapan alkutuoksu liukuu vähitellen kohti täyteläisen tuhkaista, savuista ja maamaista lopputuoksua. Välissä samoillaan tuhdin tummasuklaisissa ja pikkuisen kuivahedelmäisissäkin maastoissa. Interesting, indeed.

Ulkonäkö: Hyvin tumman ja lähes läpinäkymättömän oluen vaahto on vaaleanruskea, runsas ja pitsinen.

Maku: Reippaasti imperial stoutia, ripaus happamuutta ja hitunen kuivaa katkeruutta; siinä tämän oluen maku noin yksinkertaisesti summattuna. Tarkemmalla tasolla makuprofiili koostuu herkullisista ja vahvoista tuorelakritsan, espresson ja kaakaon aromeista höystettynä lähes tupakkaisella tuhkaisuudella ja hauskaa twistiä tuovalla happamuudella. Mukana häivähtää myös belgihiivamainen mausteisuus, joskin se jää kokonaisuudessa sivurooliin. Kokonaisuus rakentuu selvästi imperial stoutin pohjalle, mutta aina paikka paikoin mukaan hiipii vaivihkaa jotain erilaista.

Suutuntuma: Oluen suutuntuma on keskitäyteläinen, stouttimaisen viskoosinen ja pehmeä.

Omat pisteeni Olutoppaan asteikolla: 39/50

Mihin tilanteeseen sopii? Kun kaipaat hämmennystä herättävää olutta, valitse tämä. Jos olet tykästynyt Suomessa vielä aika harvinaisiin happamiin stouteihin, suosittelen maistamaan tätä. Jos taas etsit sopivia olutvaihtoehtoja lakritsi- ja salmiakkimaisteluun, tämä voisi olla siihenkin tarkoitukseen vahva kandidaatti. Olut onnistuu olemaan ihan omanlaisensa ja säilyttämään tasapainonsa tyylilajien välillä liikkuessaan, kenties juuri siksi, että se ei yritä olla liikaa kaikkea yhdellä kertaa.

Lisätietoja:

Dieu du Ciel! Isseki Nicho Ratebeerissä:

Dieu du Ciel! Isseki Nicho Beeradvocatessa:
http://www.beeradvocate.com/beer/profile/1141/53111/

torstai 2. kesäkuuta 2016

Tampereen SOPP 2016

Suuret Oluet, Pienet Panimot, eli tuttavallisemmin SOPP on kesäinen oluttapahtumaklassikko. Vuosien saatossa tapahtumakaupunkien listalla on ollut pientä vaihtelua, mutta SOPPin peittoalue Suomen eteläisellä puoliskolla on silti pysynyt vähintäänkin kohtalaisena. Tänä vuonna SOPPien tapahtumapaikkana on perinteisten Tampereen, Lahden ja Helsingin lisäksi Jyväskylä.

Pääkaupunkiseudun ulkopuolisista SOPPeista olen mieltynyt erityisesti Tampereen tapahtumaan, joka tuntuu sopivan kokoiselta ja Helsingin SOPPia selvästi rauhallisemmalta. Osasyynä mieltymykseeni on myös Tampereen tuttuus ja turvallisuus: Tampereesta on tullut vakituinen lomailukaupunkini. Kävin Tampereen SOPPissa ekaa kertaa pari vuotta sitten ja nyt oli aika mennä uudestaan kartoittamaan tarjontaa. Tänä vuonna Tampereella oli tarjolla monimuotoinen ja kiinnostava olutkattaus. Mukana oli huomattava määrä minulle uusia oluita, mutta toisaalta kaikkein mielenkiintoisimpien oluiden määrä ei ollut liian ylitsevuotava. Kävin tapahtumassa lauantaina ja olin paikalla iltapäivästä alkuiltaan.

Olin tehnyt SOPPia varten maistelulistan ja listan oluista muutama oli varsin mieleenpainuvia. SOPPin porteista astuttuani suuntasin sen enempiä miettimättä Maku Brewingin tiskille, sillä siellä odotteli maistajaansa Cran Pale Aleksi nimetty karpalolla höystetty pale ale. Olut oli alunperin ollut saatavilla vain Helsinki-Vantaan lentokentältä 60° Bar & Brewerystä ja siksi sitä ei ollut tullut maistettua ennen Tampereen SOPPia. Cran Pale Ale oli jokseenkin epätyypillinen tyylilajinsa edustaja, sillä oluessa karpalon kirpeys ja happamuus olivat selvästi mietoa katkeruutta ja humala-aromia dominoivampia. Monet ovat tuominneet oluen sen epä-pale alemäisten piirteiden perusteella, mutta itse tykkäsin. Melko täyteläinen runko ja maltaisuus tukivat kivasti happamia aromeja.

Kaavoihini kangistuneena harrastajana hipsin seuraavaksi Beer Hunter'sin tiskille, joka tulee katsastettua jotakuinkin jokaisessa oluttapahtumassa aika tarkkaan. Alkuperäinen suunnitelma maistaa vadelmaista souria meni kuitenkin uusiksi, kun huomasin hanassa Kiwi-IPAn. Kiwi on yksi suosikkihedelmistäni ja siksi kiwinen humalointi kuulosti erittäinkin kivalta. Olut maistui juuri siltä, miltä toivoin: mausta erottui kevyttä kiwisorbettia, sitruksista kirpakkuutta ja sitruunaruohon raikkautta. Ei mikään maailman monimutkaisin tuote, mutta oikein toimiva ja joukosta erottuvalla tavalla herkullinen juuri tuoreen sitruksisten ja happamien aromiensa ansiosta. Hapan IPA on taitolaji, mutta onnistuessaan se saa sukat pyörimään jaloissa.

Hiiden ja Donut Islandin tiskillä tuli myös festareilla vietettyä melkoinen tovi. Tiskin parasta antia oli yllättäen Nikulator, joka oli Nikulaisen Hannun 20000. reittauksen kunniaksi pantu dobbelbock. Tuplapukit eivät aina ihan iske minuun parhaalla mahdollisella tavalla, mutta tämä olut oli todella toimiva kokonaisuus. Oluen makua hallitsivat tuhti suklaisuus ja makean mallasleipäinen, muttei imelä maltaisuus. Mukana oli myös kandisokerisia aromeja.

Oululainen Maistila on viimeaikaisista uusista panimoista onnistunut herättämään kiinnostukseni kenties parhaiten maukkailla ja laadukkailla oluillaan. Nyt panimo herätti huomiota myös komeilla, Van Goghilaisilla sävyillä ja tyylilajilla leikittelevillä etiketeillään, joihin oli taiteiltu muun muassa mustavariskopla ja kesäyössä ammuva lehmäkaksikko. Panimon milk stout ja witbier olivat tasokkaita ja klassisen tyylipuhtaita tuotoksia, joissa molemmissa oli aito ja vahva maku.

Tampereen SOPPissa oli myös mukana yksi panimo, jonka olutta maistoin ensimmäistä kertaa. Kyseinen panimo oli lapualainen Mallaskuu ja maistamani olut oli tyylilajiltaan oatmeal stout. Olut oli mukavan paahteinen ja kahvinen sekä helposti juotava ja maku tuntui ainakin omaan suuhuni puhtaalta. Kokonaisuus kärsi valitettavasti ohuudesta, sillä olut jäi jokseenkin vetiseksi. Tässä oluessa olisi kuitenkin aineksia tosi hyväksi tuotteeksi, jos suutuntumapuolen saisi paremmin kuntoon.

Kokonaisuutena Tampereen SOPP oli ilahduttavan monipuolinen oluthappening ja valikoiman laatutaso oli aiempiin SOPPeihin verrattuna parantunut useammalla pykälällä. Nyt vastaan ei tullut yhtään poiskaadettavaa tai epämiellyttävää tuotetta ja suurin osa testaamistani oluista oli joko hyviä tai tosi hyviä. Suomalaisen pienpanimoskenen runsastuessa laatu ja omaperäisyys ovat nousemassa yhä tärkeämmiksi kilpailuvalteiksi ja nouseville panimoille sen oman jutun löytäminen ja markkinointi ihmisille näyttäisi olevan jo alusta asti välttämätöntä. Toistaiseksi lisääntynyt kilpailu on tuonut kuluttajille lisää valinnanvaraa, mutta pienpanimojen puolella kilpailu lisää toki myös stressiä ja painetta menestyä: aloittelevalle pienpanimolle oman paikan löytäminen on entistä vähemmän itsestäänselvyys. Myös SOPPissa kilpailun varjopuolet näkyivät selvästi toisten tiskien vetäessä jatkuvasti pitkiä jonoja ja toisten jäädessä pitkiksi ajoiksi kokonaan ilman asiakkaita laadukkaasta tuotevalikoimasta huolimatta. Kuitenkin: hieno tapahtuma, hienoja panimoita ja hienoja oluita!

Lopuksi vielä tämän vuoden SOPP Tampereen plussat ja miinukset:
Plussat
+ sopivan laaja, monipuolinen ja laadukas valikoima: mukana myös kiva kokoelma erikoisempia olutkokeiluja, joita SOPPeissa ei yleensä ole nähty kovinkaan paljoa. Muutama tosi mieleenpainuva olut.
+ vesikanisteripiste lasinpesupisteen kupeessa. Puhtaan veden puute on ollut pitkään SOPPien ongelma, mutta nyt vettä oli helposti ja ilmaiseksi saatavilla. Myös oman vesipullon täyttäminen sujui kätevästi.
+ rauhallinen tunnelma ja mahdollisuus jutella (ja jopa kuulla, mitä vastapuoli sanoo) ennen bändien aloittamista.
+ pääosin jonot olivat siedettäviä ainakin alkuiltaan asti, eikä oluita juurikaan myyty loppuun. Melkein kaikkia luvattuja tuotteita siis sai ja suht helposti.
+ 1 desin ja 2 desin annoskoot (vielä kun pikkuannoksille saataisiin oma pikkulasi ja 1 desin annokselle mielellään pikkuisen edullisempi hinta).

Miinukset
- ruoka: sitä tyypillistä festariruokaa makkaroineen ja grillipihveineen, eikä ateriaksi riittäviä kasvisruokavaihtoehtoja.

- musiikki alkoi liian aikaisin ja heti täysillä. Samalla keskustelu muuttui lähes mahdottomaksi.