lauantai 28. maaliskuuta 2015

Pullapitko ja pääsiäislimppu: Saimaa Brewer's Special Belgian Wheat

Taustaa: Saimaan rannoilta kohahtaa taas. Tänä keväänä aalto toi muassaan kaikensorttisia Saimaan Juomatehtaan uutuusoluita, joista toimitettiin minulle maistiaissatsi jokunen aika sitten. Tenttikirjoja hullun lailla kahlattuani ja muutenkin opintoihini liittyvien deadlinejen kanssa painiskeltuani olen päässyt uutuuksien maistelun pariin kuitenkin vasta nyt. Ensimmäisenä arvioitavaksi setistä nousi suosikkisarjani Brewer's Specialin uusin tulokas. Brewer's Special-sarja yhdistää rustiikkiseen tyyliin suunnitellut ja tyylikkäin kuvin rikastetut etiketit ehdottomasti maitokauppasarjan parhaimmistoon kuuluviin, tyyliltään vaihteleviin ja mielenkiintoisiin oluisiin. Belgian Wheat on pomeranssilla ja appelsiininkuorella maustettu ja Cascadella ja Columbuksella humaloitu witbier-tyylinen olut, joka on saanut inspiraationsa belgialaisesta olutperinteestä.

Panimo: Saimaan Juomatehdas
Olut: Brewer's Special Belgian Wheat
Tyyli: Witbier (belgityylinen vehnäolut)
Prosentit: 4,7 %
Kantavierre: 12,5 °P
Katkeruus: 15 IBU
Väri: 12 EBC

Tuoksu: Oluen tuoksu on lempeä ja hyvin kotoisa. Vaalean pääsiäislimpun tuoksu, jossa on mausteisuutta, pullaisuutta ja leivänkuorta. Aprikoosihillomainen täyteläisyys leimaa tuoksua kautta linjan.

Ulkonäkö: Vaalean kullan värisen oluen vaahto on runsas, valkea, kuohuva ja melko nopeasti haihtuva.

Maku: Kardemummaa, vadelmaa, vehnää, sämpylää, appelsiinia, persikkaa, vaniljaakin. Ja loppusilaukseksi hiukan mustapippuria. Mukavan maistuvainen ja miellyttävästi mausteinen olut.

Suutuntuma: Oluen suutuntuma on pehmeä, keskitäyteläinen ja melko hiilihapokas. Hapokkuutta on ehkä hiukan liikaakin.

Omat pisteeni Olutoppaassa: 35/50

Mihin tilanteeseen sopii? Niihin iltapäiviin, kun katsot ulos ikkunasta ja mietit maailman menoa. Kaipaat jotain pysyvää; jotain, mikä veisi lapsuuteen. Tämän oluen maku on tuttu ja tuo mieleen muistoja ajalta, jolloin limput olivat pehmeitä ja mausteet ne samat vanhat hyviksi havaitut joka pääsiäisenä ja jouluna.

Vaikka lapsuuteesi ei olisi sisältynyt säännöllistä kontaktia limppuihin ja pullapitkoihin, voit silti nauttia Belgian Wheatia hyvässä seurassa ja kokeilla yhdistää sen esimerkiksi pääsiäislimppuun tai appelsiinileipään. Tai sitten nauttia sen ihan vain sellaisenaan.

Lisätietoja:

Saimaa Brewer's Special Belgian Wheat Olutoppaassa:

tiistai 17. maaliskuuta 2015

Suoraviivainen ja sessioitava: OLVI IPA

Taustaa: Olvi on iäkäs ja perinteikäs vuonna 1878 perustettu suomalainen virvoitus- ja panimojuomayritys, jonka tuntevat lähes kaikki maamme asukkaat. Tähän asti Olvin linja panimotuotepuolella on ollut vahvasti peruslager-painotteinen. Siksi reippaammalla kädellä humaloitu ja suodattamaton OLVI IPA oli minulle mieluisa yllätys ja samalla hyvä osoitus uuden, vivahteikkaamman olutkulttuurin vähittäisestä leviämisestä kohti koko kansan juttua. Uuden IPAn nimi henkii panimon historiaa. Mikäpä olisikaan parempi nimi alunperin Iisalmen Oluttehtaaksi kutsutun Olvin uudelle aluevaltaukselle kuin Iisalmi Pale Ale. 

Savolaiseen sävyyn nimetyn oluen matka luokseni osoittautui valitettavasti hiukan ajateltua mutkikkaammaksi, sillä ensimmäinen minulle tarkoitettu olutlähetys taisi päätyä postimiehen mukana parempiin suihin. Lopulta tänään pakettini pääsi turvallisesti perille ja pääsin tutustumaan olueen.

Panimo: Olvi
Olut: OLVI IPA (Iisalmi Pale Ale)
Tyyli: India Pale Ale
Prosentit: 4,7 %
Kantavierre: 11,5 °P
Katkeruus: 55 IBU
Väri: 16 EBC

Tuoksu: Oluen tuoksu on parhaimmillaan oluen ollessa hyvinkin kylmä: silloin tuoksusta erottuu kinuskisten ja kermaisten aromien ohella limejuustokakun, persikkasorbetin ja mangon miellyttäviä sävyjä. Oluen lämmetessä tuoksun elementit sekoittuvat toisiinsa ja tuoksu harmi kyllä hiukan puuroutuu. Tässä kohtaa tuoksua dominoivat britti-IPA-tyyliset puumaiset, kastanjaiset, toffeiset ja kermaiset elementit. Hedelmäisyyden haihtuminen on tuoksun miinuspuoli.

Ulkonäkö: Olut on vaalean kuparinen ja vaahto suurikuplainen, paksu ja valkea.

Maku: Maussa ensimmäisenä kielelle osuu pihkainen maku, jonka jälkeen nousevat esiin greipin, toffeen ja persikan maut. Loppumaussa on havaittavissa hienoisesti leipämäistä mallasta. Pieni pistävyys on esillä alkumaussa, tämä saattaa liittyä suhteellisen korkeaan hiilihappoisuuteen. Makukokonaisuus on melko selkeä ja suoraviivainen.

Suutuntuma: Suutuntuma on keskitäyteläinen, kevyesti rapsakka ja melko hiilihapokas.

Omat pisteeni Olutoppaan asteikolla:  34/50

Mihin tilanteeseen sopii? Tämä on helposti juotava sessio-olut, jota voi suositella lämpimästi juomaksi kevään ja kesän letkeisiin iltoihin. Olutta voi myös mielestäni hyvin kokeilla tarjota ensiaskeleeksi hieman erikoisempien oluiden maailmaan sellaiselle, joka on tottunut aiemmin juomaan lähinnä perusolutta. Miellyttävä, helposti juotava ja suoraviivainen IPA: maitokauppaoluiden kategoriassa hyvä tuote. Erikoisempia kokemuksia hakevalle tämä olut ei tarjonne mitään kovin spesiaalia tai yllättävää, mutta mukavasti puraisevan ja kivan kokemuksen kuitenkin.

P.S. OLVI IPA tulee myyntiin huomenna.

Lisätietoja:

Tiedote OLVI IPAn julkaisusta:
http://deski.fi/9/olvi-panostaa-pintahiivaoluisiin-22087

perjantai 13. maaliskuuta 2015

Suomen Olutmestarin Bärliineri: Vekkuli terassien kingi

Taustaa: Suomen Olutmestari-kilpailussa valitaan vuosittain yksi onnekas ravintola-alan ammattilainen luomaan oma nimikko-oluensa yhteistyössä Sinebrychoffin kanssa. Tämän vuoden Olutmestari on Jani Suomalainen. Vuoden 2015 Olutmestarin olut ei ole ihan sieltä perinteisimmästä päästä, sillä se on tiettävästi ensimmäinen Suomessa tuotettu Berliner Weisse. Sain kunnian olla tuomaroimassa Olutmestari-kisaa syksyllä ja tänään pääsin myös ilokseni mukaan Bärliinerin ennakkomaisteluun Tennispalatsin William K:hon.

Panimo: Sinebrychoff
Olut: Suomen Olutmestarin Bärliineri
Tyyli: Berliner Weisse
Prosentit: 3,8 %
Kantavierre: 9,0 °P
Katkeruus: 30 IBU
Väri: 15 EBC

Tuoksu: Tuoksusta erottuu aprikoosia, marjaisuutta, vehnäisyyttä ja hienoista greippisyyttä. Tuoksu on pehmeähkö ja melko mieto.

Ulkonäkö: Vaaleankuparinen olut valkoisella, kermaisella ja tiiviillä vaahdolla.

Maku: Hienovireisen hedelmäinen katkeruus ja raikkaan hapan puna- ja valkoviinimarjan maku kulkevat käsikädessä maun alkuvaiheilla. Keskimaku on tasapainoinen ja alkumakua pehmeämpi, vehnäolutmaisia elementtejä, kuten persikkaisuutta on havaittavissa jonkin verran. Loppumausta löytyy myös kreikkalaiseen jogurttiin vivahtavaa maitohappoista happamuutta sekä vaniljaisuutta. Perus-Berliner Weisseen verrattuna tämä olut on selvästi katkerampi, jopa siinä määrin, että luonnehtisin sitä Berliner Weisse-IPA-hybridiksi.

Suutuntuma: Yllättävän täyteläinen suutuntuma, sanoisin, että keskitäyteläinen. Rapsakka humalan puraisu tuntuu kitalaessa.

Omat pisteeni Olutoppaan asteikolla:  36/50

Mihin tilanteeseen sopii? Veikeässä Bärliinerissä on aineksia kesäterassien klassikoksi. Toki sitä sopii tarjoilla myös jälkiruokien, kuten valkosuklaakakun tai marjaisten herkkujen kanssa.  Olutmestari itse suosittelee luomustaan salaattien, grillatun kananrinnan, lohipastan ja rasvaisten kalojen seuraksi. Uskoisin, että tämän oluen seurassa viihtyvät monenmoisten ruokalajien ohella monenlaiset olutharrastajat. Pikkuvinkkinä niille, joille Berliner Weisse on tyylinä tuntematon: tämän happamuuteen taipuvaisen vehnäoluen voi  nauttia joko siirapilla tai ilman. Siirapillinen vaihtoehto sopii paremmin makean ystävälle, kun taas happamista mauista pitävä nauttii Berliner Weissensa yleensä sellaisenaan. Itse kokeilin molempia vaihtoehtoja Bärliinerin kanssa ja totesin kummankin toimivaksi.

Lisätietoja:

Sinebrychoffin tiedote Suomen Olutmestarin Bärliinerin julkaisusta:
http://www.kauppalehti.fi/5/i/yritykset/lehdisto/cision/tiedote.jsp?selected=kaikki&oid=20150301/14262516501270&lang=

perjantai 6. maaliskuuta 2015

Alkon käsityöläisoluet 2015: Stadin Imperial Porter

Taustaa: Vuonna 1998 perustettu Stadin Panimo on pitänyt majaansa Suvilahdessa vuodesta 2013. Kokeilunhaluisen panimon oluet ovat viitoittaneet suomalaisen olutskenen kehitystä ja menestyneet myös kotimaisissa olutkisoissa poikkeuksellisen tasaisesti. Helsinkiläinen panimo tuntuu vilahtelevan varsinkin pääkaupunkilaisten olutharrastajien puheissa tiuhaan tahtiin ja luonnehtisinkin sitä melkoisen trendikkääksi toimijaksi. Tällä kertaa arviossa on Stadin Panimon Imperial Porter, joka kuuluu Alkon talven 2015 käsityöläisolutvalikoimaan.

Panimo: Stadin Panimo
Olut: Imperial Porter
Tyyli: Porter
Prosentit: 9,5 %
Kantavierre: 19,6 °P
Katkeruus: 36,6 IBU
Väri: 121 EBC

Tuoksu: Oluen tuoksu on paahteinen, limppuinen, kahvipapuinen ja hiukan maamainen. Lopputuoksussa on lakritsia ja häivähdys tuhkaa.

Ulkonäkö: Hyvin tummanruskean oluen vaahto on runsas, tiheä ja vaalea.

Maku: Kastanjaista alkumakua seuraavat paahteinen kahvisuus, kaakaoisuus, pähkinäisyys ja kermaisuus. Oluen loppumaku on makeahko ja sen ytimessä on täyteläinen suklaakastikkeen ja toffeen maku.

Suutuntuma: Hivenen puraiseva alkutuntuma vaihtuu nopeasti liukkaaseen ja täyteläiseen samettisuuteen. Runko olisi voinut olla hivenen tuhdimpi.

Omat pisteeni Olutoppaassa:  39/50

Mihin tilanteeseen sopii? Suussa sulava Stadin Imperial Porter sopii erityisen hyvin viikonlopun herkuttelujuomaksi. Tumman suklaan kanssa tämä olut on omasta mielestäni oivallinen valinta, myös mutakakku olisi varmaankin oluelle sopiva pari.

Lisätietoja:
Stadin Imperial Porter Alkon sivuilla:

Stadin Imperial Porter Olutoppaassa:

Stadin Imperial Porter Ratebeerissä:
http://www.ratebeer.com/beer/stadin-imperial-porter/307333/

maanantai 2. maaliskuuta 2015

Raportti Bryggeri Helsingin Viron pienpanimoviikoilta

Kokoelma Viron pienpanimobuumin hedelmiä on vihdoin ja viimein saatu raijattua lahden yli Suomen puolelle, ainakin hetkellisesti. Kiitos tästä olutkulttuurisesti merkittävästä teosta kuuluu Bryggeri Helsingille, joka esittelee Viron pienpanimoviikoillaan eteläisen naapurimaamme olutparhaimmistoa. Viron nousevalle olutskenelle tämä on merkittävä hetki, sillä maan pienpanimot esittäytyvät ensimmäistä kertaa laajasti olutharrastajille Viron rajojen ulkopuolella. Viron pienpanimoviikot alkoivat 26.2. avajaisten merkeissä ja kestävät aina 14.3. asti. Juomapuolen lisäksi tarjolla on monenmoista oheisohjelmaa ja vartavasten tapahtumaa ajatellen suunniteltu menu juomasuosituksineen.

En päässyt harmikseni paikalle avajaispäivänä, mutta viime lauantaina totesin olevan jo korkea aika päästä tutustumaan virolaisiin olutherkkuihin. Ja melkoisia herkkuja ne olivatkin! Yllätyin pienpanimoviikkojen tasosta, koska hienoiset ennakkoluuloni naapurimaan alkoholituotannosta olivat vallanneet mieleni. Ennen lauantaita mielessäni kummitteli kaikenlaisia irrelevantteja assosiaatioita aina Viron viinarallista virolaisiin vaaleisiin ja vähemmän vaaleisiin bulkkilagereihin asti. 

Tarjonta Viron pienpanimoviikoilla jakautuu Bryggerin ylä- ja alakerran puoliin, joista molemmissa on tarjolla omat hanatuotteensa. Lisäksi on saatavilla runsas valikoima pullo-oluita. Alakerrasta löytyy lisäksi tapahtumaan liittyvä infopöytä. Lauantai-iltana seurueemme saapui Bryggeriin otapuilleen puoli kymmenen aikaan illalla, jolloin sekä ylä- että alakerta olivat suhteellisen tiuhasti kansoitettuja. Tilanne oli sikäli itselleni jännittävä, että minulla ei ollut aikaisempaa kokemusta virolaisista pienpanimo-oluista. Liikkeelle lähdettiin siis melko lailla puhtaalta pöydältä. Olin kyllä kuullut, että teemaviikoilla olisi tarjolla suomalaisen olutharrastajan suuhun saumattomasti sopivaa Öötä sekä Pimeenä että ihan vaan Öönä versiona. (Seurueemme saikin tästä hupia koko illaksi, sillä mielikuva hiukan humalaisesta yönpimeän mallasjuoman tilaajasta örisemässä öö-kirjainta baaritiskillä oli harvinaisen tarttuva.)

Põhjala Topelt Nelson Double IPA, Pühaste Nokturn Black IPA ja Põhjala Pime Öö Imperial Stout
Ensimmäisenä mukaamme tarttuivat yläkerrasta porukalla jaettavaksi Põhjala Pime Öö Imperial Stout, Pühaste Nokturn Black IPA ja Põhjala Topelt Nelson Double IPA. Näistä suosikkini oli Nokturn Black IPA. Black IPA on yksi suosikkityylilajeistani, mutta valitettavasti on olemassa monta tapaa tyriä tässä tyylissä. Mielestäni Nokturn ei sortunut niistä yhteenkään. Black IPA:n spektrillä olut sijoittuu sinne paahteisempaan päähän melko lähelle imperial stoutia ja jopa porteria. Tuoksussa lakritsi, tumma suklaa, sitruuna ja paahteinen mallasleipäisyys muodostavat kiinnostavan ja herkullisen kombinaation. Maun puolella paahdetun kahvipavun ja suklaan aromi tuntuu lakritsisuuden ja rapsakan, pehmeähköllä tavalla havuisen humaloinnin ohella selvästi varsinkin loppumaussa. Suutuntuma on tuhti, liukas ja pehmeä. Tältä Black IPA:n kuuluu maistua.

Pimeää olutta
Pime Öö aiheutti pienen hämmennyksen, sillä se olikin jotain enemmän Nøgnen Dark Horizonia muistuttavaa kuin perinteisen imperial stoutin perikuva. Olutta arvioidessani suhteutin sitä väkisinkin poikkeuksellisen erinomaiseen Dark Horizoniin, mikä voi vaikuttaa mielipiteeseeni. Oluen tuoksu oli voimakas, siirappinen, paahteinen, kirsikkainen ja valitettavasti myös melko alkoholinen. Maku oli erittäin liköörimäinen, sokeriluumuinen, suklaakonvehtinen, vaniljakastikkeinen ja varsin makea, suorastaan imelä. Suutuntumaltaan olut oli öljyinen ja liukas. Makeuden ja alkoholisuuden vuoksi Pime Öön kokonaisuus jäi epätasapainoiseksi, vaikka periaatteessa oluessa oli hyvinkin paljon potentiaalia. Katkeruus tai kuiva paahteisuus olisi voinut tasapainottaa makeutta ja realisoida oluessa piilevän potentiaalin.

Topelt Nelson Double IPA oli tavallaan oikein makoisa olut, mutta sitä vaivasi sama ongelma kuin Pime Öötä, eli liiallinen makeus. Oluen tuoksun lupaavan hedelmäinen ja tuore katkeruus hukkui maussa mielestäni liikaa imelään, hiukan vaniljaiseen ja pikkuisen ylikypsää hedelmää muistuttavaan taustamakuun. Huikeita trooppisen metsän makuja, kuten mangoa, papaijaa ja limettiä oli tästä huolimatta havaittavissa jonkin verran ja aina niiden osuessa kohdalle toivoin miellyttävän maun kestävän pidempään. Uusiseelantilaiset humalat miellyttävät minua, joten niiden läsnäolon olisi suonut olevan tuntuvampaa. Samaten katkeruutta olisi toivonut olueen vielä astetta enemmän. Oluen suutuntuma oli  melko täyteläinen ja sillä puolella homma toimi melko lailla hyvin. Lopputulemana jälleen kerran: hieno potentiaali, jonka toteutuminen jäi aavistuksen puolitiehen. Pienellä muokkauksella hyvästä oluesta olisi uskoakseni saanut todella erinomaisen.

Põhjala Rukkirääk Ruis Ale
Muista maistelluista oluista mieleeni jäi yksi, joka ei niin paljon miellyttänyt pöytäseuraani, mutta oli omasta mielestäni erittäin kiinnostava ja positiivinen kokemus. Kyseessä oli Põhjalan panimon Rukkirääk Ruis Ale. Oluen valmistuksessa on käytetty kahdeksaa eri mallasta ja humalina Cascadea ja Chinookia. Oluen tuoksussa oli palaneen rukiin tuoksua, paahteisuutta ja hiukan mallasta. Maku oli voimakkaan viljainen, leipähiivamaisen muhkea, rukiinen ja mallaslimppuinen höystettynä aavistuksen tuhkaisella loppumaulla. Rukiin vaikutus oli oluessa melko dominoivaa, mutta olut ei sortunut silti karkeuteen. Oluen suutuntuma oli täyteläinen, pehmeä ja miellyttävä. Rukkirääk poikkesi jonkin verran muista juomistani ruis-aleista, liekö syynä oluessa käytetty virolainen, makuprofiililtaan omalaatuinen ruis.

Põhjala Uus Maailm West Coast Wheat Ale
Illan aikana erityisesti Põhjalan oluet tulivat tutuiksi ja totesin niiden olevan hyvin mielenkiintoisia ja omalla, selvästi erottuvalla tyylillä toteutettuja tuotteita. Tähän mennessä mainitsemieni oluiden ohella suosittelen maistamaan ainakin Põhjalan Uus Maailm West Coast Wheat Alea, joka oli suhteellisen suoraviivainen, raikas, helposti juotava ja rapea olut.  Põhjala on viime syksynä varsinaisen toiminnan aloittanut nuori panimo, joka on nopeasti noussut kohti olutmaailman huippua. Tästä panimosta kuullaan varmasti vielä ja paljon!

Yhden illan pohjalta Viron pienpanimoviikoista jäi suuhun hyvä ja pitkä jälkimaku. Suosittelen siis vahvasti poikkeamaan Bryggerissä, mikäli uudet olutkokemukset kiinnostavat. Tarjolla olevat oluet ovat kaikkea muuta paitsi kaavoihin kangistuneita tahi tylsiä.

Lisätietoja:
Viron pienpanimoviikot Bryggerin sivuilla:
http://bryggeri.fi/viron-pienpanimoviikot-bryggeri-helsingissa-26-2-14-3/