Reseptivihkosta poimittua: Pizzaa, olutta ja mainioita makupareja

Pizzan ja oluen yhdistelmä on klassikko lähes itsestäänselvyyteen asti. Monille yhdistelmä on kuitenkin osapuilleen yhtä kuin mahdollisimman kylmä olut ja mahdollisimman rasvainen pizza.

Olutharrastuksen leviämisen myötä tuttu kaksikko on saanut uusia merkityksiä. Sekä oluita että pizzoja on laidasta laitaan, eivätkä kaikki näiden kahden herkun yhdistelmät sovi kovinkaan kummoisesti yhteen. Koska parien muodostuksessa voi helposti mennä metsään, jaan joitakin vinkkejä joilla hommaa voi helpottaa.

Ennen pizzojen ja oluiden paritusta tarjoilen tekstuaaliseksi alkupalaksi vakkariohjeeni pizzataikinaan ja tomaattikastikkeeseen sekä kolme pizzatäytevaihtoehtoa.

Osa 1. Pizzan perusta: reseptit pohjaan ja tomaattikastikkeeseen 

Pizzataikina (ohjeesta tulee kaksi pientä pellillistä ohutpohjaista pizzaa)

1,5 dl vettä

Puolikas tuorehiivasta

3/4 tl suolaa

3 rkl öljyä

3,75 dl vehnäjauhoja (itse käytän durum-vehnäjauhoja)

Murenna hiiva kulhoon ja sekoita se veteen. Lisää öljy ja vaivaa sekaan suola ja vehnäjauhot. Kuumenna mikroaaltouuni laittamalla sinne mukillinen vettä pariksi minuutiksi lämpenemään miedolla teholla. Laita liinalla peitetty taikinakulho lämpimään mikroaaltouuniin kohoamaan hetkeksi. Hetken päästä voit nostaa taikinan kohoamaan huoneenlämpöön. Anna taikinan kohota vähintään noin tunti. Paremman taikinan saat laittamalla taikinan kohoamaan jääkaappiin vähintään vuorokaudeksi.

Ota taikina kulhosta, muotoile siitä pallo ja kauli taikina tasaisella alustalla mahdollisimman ohueksi ja tasaiseksi levyksi. Huomaa, että pohjasta tulee tällä ohjeella erittäin ohut; varo siis pohjan rikkoutumista. Siirrä taikinalevy pellille ja leikkaa tarvittaessa pellin reunoille nouseva ylimääräinen osuus pois, sillä se palaa herkästi uunissa. Pistele haarukalla reilusti reikiä taikinaan ja öljyä se sudilla. Lisää tomaattikastike ja täytteet. Paista pizzaa uunissa 250 asteessa noin 10-15 minuuttia uunin tehosta riippuen.

Tomaattikastike

Kastikepohjaksi:

2-3 isoa valkosipulinkynttä

(Kokonaisia aurinkokuivattuja tomaatteja maun mukaan (ilman lientä, esim. Monarch))

1 tlk Mutti-tomaattimurskaa

Haudutukseen:

Valkoviinietikkaa maun mukaan (kuiva valkoviinikin käy, jos et tykkää etikasta)

Pippuria maun mukaan

Rakeista meri- tai vuorisuolaa maun mukaan

Sokeria maun mukaan

Tomaattikastikkeen valmistuksessa on kaksi päävaihetta: kastikkeen sekoitus tasaiseksi ja kastikkeen haudutus pannulla. Pilko ensin valkosipulit ja sekoita ne ja tomaattimurska keskenään pannulla. Mikäli käytät aurinkokuivattuja tomaatteja, sekoita kaikki kastikkeen ainekset tehosekoittimella.

Hauduta kastiketta pannulla ensin noin puolesta tunnista tuntiin. Maista sitten kastiketta ja lisää siihen mausteita tarpeen mukaan. Kastikkeen makutasapaino saavutetaan lisäämällä sopivasti happamuutta valkoviinietikasta, makeutta sokerista ja suolaisuutta meri- tai vuorisuolasta. Muita mausteita kastike ei tarvitse, mutta voit lisätä muita mausteita, jos haluat kastikkeen mausta erityisen mausteisen. Vuorottele maistamista, maustamista ja haudutusta vähintään noin kahden tunnin ajan, kunnes kastike on saavuttanut tasapainon. Mitä pidempään jaksat hauduttaa kastiketta, sitä intensiivisemmän ja syvemmän makuinen tomaattikastikkeestasi tulee. Haudutus on tärkeää myös siksi, että sen aikana kastikkeesta haihtuu pois ylimääräinen neste.

Osa 2. Pizzan sydän: kolme täytevaihtoehtoa

Pizzan sydän on sen täyte. Täytteen kautta pizza saa erityispiirteensä. Täyttämisessä olen sikäli konservatiivinen, että valitsen useimmiten jonkin allaolevista, omaan makuuni sopivista täyteyhdistelmistä pizzailtaa varten. Kaksi vakkarikomboista on kasvispainotteisia ja yksi hiukan lihaisampi.

Pizza alla caprese

Pizza alla caprese (täytteistä riittää kahteen pieneen pellilliseen)

400-500 g buffalo-mozzarellaa

6-7 keskikokoista tomaattia

Basilikaa

Mustapippuria

Vuohenjuusto-oliivipizza (täytteistä riittää kahteen pieneen pellilliseen)

300 g buffalo-mozzarellaa

200 g vuohenjuustoa

Nippu vihreää parsaa tai parsakauden ulkopuolella sama määrä purkkiparsaa

1,5 dl mustia oliiveja

(Rosmariinia)

(Oreganoa)

Salami-paprikapizza matkalla uuniin ;)

Salami-paprikapizza (täytteistä riittää kahteen pieneen pellilliseen)

300-400 g buffalo-mozzarellaa

100-150 g paprikalla ja chilillä maustettua salamia tai pepperonia

100-150 g tuoretta paprikaa

Puolikas keskikokoinen punasipuli

Mustapippuria

(Oreganoa)
(Rosmariinia)

Italialaiseen pizzaan tulee yleensä pohjalle mozzarellaa ja usein pizzoissa käytetään myös tuoretomaattia. Molemmat ovat suhteellisen kosteita täytteitä, joten ne on hyvä kuivattaa ennen pizzan täyttämistä pizzapohjan vettymisen ehkäisemiseksi. Tomaatti ja mozzarella kuivataan kevyesti suolattuina viipaleina paperin välissä. Muista laittaa jokaisen kerroksen väliin uusi paperi. Kuivaus kestää noin 15-20 minuuttia.

Osa 3. Paritus: pizzan ja oluen herkullinen liitto

Hyvän pizzan luonteva seuralainen on hyvä olut. Tässä kolme huolella ja harkiten muodostettua pariskuntaa tarjoiltuna keittiöpsykologin tapaan analyysillä höystettynä.

Pizza alla caprese + Vaalea belgi-ale, jossa mukana katkeruutta

Pizza alla caprese on pehmeiden, mietojen, mutta kuitenkin happamien makujen täyttämä yksinkertainen pizza, jonka parittaminen oluen kanssa ei ole ollenkaan yksinkertaista. Itse olen todennut, että voimakas belgihiivaisuus, raju katkeruus tai makea maltaisuus ovat liian dominoivia elementtejä tälle pizzalle. Paras vaihtoehto on olut, jonka suutuntuma on pehmeä, mutta jossa on myös kevyttä puraisua. Oluen maun soisi olevan miedosti raikas, mutta ei liian sitruksinen. De Ranke XX Bitter täyttää hyvin nämä kriteerit ja on siksi osuva seuralainen capreselle.

Vuohenjuusto-oliivipizza + Saison

Vuohenjuusto-oliivipizzan maut ovat selvästi pizza alla capresen makuja intensiivisempiä. Mukana on mozzarellan ohella vuohenjuustoa. Kasvispuolella parsa ja oliivit eivät ole helpoimpia paritettavia. Tämän pizzan ruokajuomalta kaivataan kipeästi luonnetta, suolaisuutta taittavaa hedelmäistä makeutta ja katkeruutta. Belgihiivaisuuskaan ei ole haitaksi, sillä se passaa mainiosti yhteen vuohenjuuston kanssa. Näillä kriteereillä katkeraan päin kallistuva saison, kuten esimerkiksi Saimaa Brewer's Special Saison on erityisen toimiva valinta.

Salami-paprikapizza odottelee IPAa seurakseen

Salami-paprikapizza + IPA

Salami-paprikapizza on tulinen luonne. Pizzan vahvat maut edellyttävät oluelta voimakkuutta ja rasvainen juusto rasvaisuutta leikkaavaa katkeruutta. IPA on luonnollinen pari tälle pizzalle. Rohkeampi voi kokeilla Double IPAa, jonka makeus pelaa hyvin yhteen chilin, punasipulin ja salamin kanssa.

Tässäpä siis oli kolme lempipizzaani, joiden soveltuvuutta erilaisten oluiden pariksi olen testaillut jo pidemmän aikaa. Suosikkini eivät kuitenkaan (tietenkään) ole ainoat pizzat, joiden kanssa sopii juoda olutta. Uskoisin, että mille tahansa pizzalle voidaan löytää se oikea olut ja toisinpäin. 

Perusohjenuorana parituksessa voi pitää miedot maut mietojen kanssa ja vahvat maut vahvojen kanssa-sääntöä. Toinen yleensä toimiva paritustapa on yhdistää vaaleat oluet kasvispizzaan ja tummemmat lihaisiin pizzoihin (poikkeuksena grillatut kasvikset, joiden kanssa tumma lager tai jopa porter voi luoda yllättävän hyvän kokonaismaun). 

Toki vapaa kokeilu on sallittua ja mikäli haluat juoda omaa suosikkioluttasi lempipizzasi kanssa, se on varmasti hyvä vaihtoehto sekin. Pizza-olutparien liitot eivät ole tähtiin kirjoitettuja ja jokaisella on niistä oma uniikki mielipiteensä. Tärkeintä on, että makuyhdistelmä miellyttää itse syöjää.

Lisätietoja pizzan ja oluen parittamisesta:

DRAFT Magazinen vinkkejä pizzan ja oluen paritukseen:

http://draftmag.com/pairing-beer-pizza/

Tuoreiden ja grillattujen kasvisten paritusohjeita:

http://drinks.seriouseats.com/2011/07/beer-pairings-what-to-drink-with-grilled-veggies.html