tiistai 19. elokuuta 2014

Tynnyrin täydeltä tarinoita: Arviossa Kuohuvaa historiaa-kirja

Sain taannoin kustantamo Atenalta arvioitavaksi Mika Rissasen ja Juha Tahvanaisen kirjoittaman teoksen nimeltä Kuohuvaa historiaa – tarinoita tuopin takaa. Teos ruotii nimensä mukaisesti eurooppalaista historiaa oluttuopin lasisen kyljen läpi katsottuna. Kuohuvaa historiaa-kirjan aikaperspektiivi on laaja: teoksen olutaiheisista tarinoista ensimmäiset sijoittuvat antiikkiin ja keskiaikaan ja viimeiset 2000-luvulle. Kussakin luvussa tarinan lopuksi esitellään kuvan kera yksi luvun tarinaan jollain tavalla liittyvä olut.

Kirja kuljettaa lukijansa läpi Euroopan historian pienten tarinoiden ja kertomusten siivittämänä. Ajatusmaailmaa virkistävä kirja onnistuu aiheuttamaan melko säännöllisesti olutaiheisia oivalluksia. Ilman tätä lukukokemusta olisin yhä autuaan tietämätön esimerkiksi siitä, miksi olutta juotiin Tour de Francella veden sijaan vielä 1900-luvun alkupuolella ja miten ratkaiseva merkitys oluen saatavuudella oli ensimmäisessä maailmansodassa sotineiden sotilaiden terveydelle. Oluen merkitys on Euroopan historiassa ollut rutkasti suurempi kuin osasin ajatella. 

Kuohuvan historian kevyt kerronta on helppolukuista, värikästä ja nautittavaa. Teksti on pääosin hyvin kansantajuista, joten kirjan ymmärtäminen ei edellytä Euroopan historian erityisosaamista tai olutalan oppiarvoja. Tarinan ja oluen paketit toimivat hyvin ja on kiinnostavaa, miten erilaisia mielikuvia moniin ihan tavallisiinkin oluisiin kirjan lukemisen jälkeen on alkanut liittää aina riitaisasta isä-poikasuhteesta pohjoisnavan löytöretkiin. 

Varjopuolena on pakko todeta, että paikoin tarinan ja oluen suhde tuntuu hieman päälle liimatulta ja yhdistävä linkki melko kaukaa haetulta. Lukukokemuksen viihdyttävyyteen tämä ei kuitenkaan vaikuta. Ja toisaalta on myönnettävä, ettei suorien linkkien löytäminen kaukaisen historian tapahtumien ja nykyaikana valmistettavien oluiden välille aina ole helppoa tai edes mahdollista.

Kuohuvaa historiaa on nopeasti lukijansa koukuttava kirja, jonka maailmoihin on helppo uppoutua. Suosittelen kirjaa historiafriikkien ohella myös sellaisille, jotka vihaavat yli kaiken paksuja, ikivanhoja ja vuosilukujen täyteisiä historiallisia opuksia. Tässä kirjassa historia tuodaan oikeasti lukijan silmien eteen tapahtumien ja tarinoiden kautta. Olutharrastajalle kirja on jännittävä tutkimusmatka eurooppalaisen oluthistorian vaiheisiin ja panimotoiminnan vähittäiseen kehittymiseen. Kirja soveltuu nautittavaksi sekä yksin että yhdessä ja parhaalta se maistuu huolella valitun oluen kera.

Lisätietoja:
Kuohuvaa historiaa – tarinoita tuopin takaa-kirja Atenan verkkokirjakaupassa:

torstai 14. elokuuta 2014

Raportti Kymijoki Beer Festivalin perjantai-illalta

Kymijoki Beer Festivalin aika koitti viime viikonloppuna ja tällä kertaa pääsin myös itse osallistumaan tapahtumaan ensimmäisenä tapahtumapäivänä, eli perjantaina. Minulle tänä vuonna toista kertaa järjestetty kouvolalainen olutfestari oli eräänlainen paluu juurille, sillä äitini puoleinen sukuni on lähtöisin Kouvolan seudulta. Sukuni vanhemmat polvet ovat tanssineet Kymijoki Beer Festivalin tapahtumanäyttämönä toimineen Kallioniemen tanssilavalla jo 50-luvulla ja nyt oli minun vuoroni astua samalle tapahtumapaikalle tyystin erilaisen, mutta kuitenkin jollain jännällä lailla menneisyydestä muistuttavan, illanvieton merkeissä.

Kävijöille jaetussa esitteessä oli myös tapahtuma-alueen kartta
Kymijoki Beer Festival näytti sisääntullessa piskuiselta olutfestarilta, joka koostui muutamasta tiskistä ja pienestä istuskelualueesta sekä tupakkapuolesta. Hetken ehdin jo ajatella, että tässäkö tämä olikin. Ensivaikutelma kuitenkin hämäsi, sillä ensimmäisenä vastaan tulleen ulkotilan lisäksi Beer Festival käsitti myös monia muita eritunnelmaisia tiloja sekä sisällä että ulkona. Erityisen miellyttävä yllätys oli se, että juomien kanssa sai kulkea vapaasti sisältä ulos ja ulkoa sisälle. Toinen ilahduttava asia oli sisältä löytynyt rauhallinen alue, joka käsitti kunnollisen vesipisteen, mukavan pubimaisen istumapuolen pehmustettuine penkkeineen ja pari sisävessaa. Näitä pieniä, mutta merkitykseltään hyvinkin olennaisia asioita on jäänyt kaipaamaan harmillisen usein suomalaisilla olutfestareilla.

Burgertiski
Burgerien lihat paistuivat vanhan veturin näköisessä uunissa

 Sisätilan penkkejä

Amerikka-baari

Minun ja seuralaiseni Flying Dogit
Näkymä Amerikka-baarin terassilta

Kesäilta ja Kymijoki
Festaritunnelma muodostui Kymijoki Beer Festivalilla juuri pienistä asioista. Vanhan tanssilavan tunnelma, pienet tapahtuman ja festarialueen henkeen sopivat koristelut, näkymä festarialueen alapuolella virranneelle Kymijoelle ja hyvin suunnitellut käytännöt järjestelyt sekä paikallista tarjontaa hyödyntäneet ruokatarjoilut ilahduttivat omaa mieltäni kovasti. 

Sitten siihen olutpuoleen. Tapahtumassa oli mukana vain muutama panimo, joten erilaisten oluiden lukumäärä ei ollut tapahtuman vahvimpia puolia. Kuitenkin erilaisia alkoholillisia myyntiartikkeleita oli tarjolla 45, joten maisteltavaa riitti kaikkiin makuihin. Itse pari kesää olutfestareita kiertäneenä olin jo ehtinyt aiemmin maistamaan suurinta osaa mukana olleista oluista. Toki mukana oli myös uusia tuttavuuksia. Tässä listailen jo perinteeksi muodostuneeseen tapaan joitakin festarin parhaita uusia ja vanhoja oluttuttavuuksia.

Kaiku APA
Tapahtumaolut oli Suomenlinnan Panimon Kaiku American Pale Ale, jota pääsin analysoimaan itse oluen arkkitehdin, eli Tuopin ääressä-blogin Arton kanssa. Kaiku oli oikein makoisa, mandariininen ja ananakseenkin vivahtava APA. Kaiun katkeruus oli kansanjuomaksi sopivalla tasolla, eli päällekäyvää purevuutta ei ollut havaittavissa. Humaloinnin vaikutus tuntui rapsakahkossa suutuntumassa ja hiukan ruohoisuuteen kallistuneessa alkumaussa.

Kaksi Kotia Choco-Cherry
Rekolan ja Hiiden yhteistyöoluen maustettu versio Kaksi Kotia Choco-Cherry oli yksi illan ehdottomista valopilkuista. Kahden Kodin oivallista perusversiota maistaneena osasin odottaa tältä oluelta vähintäänkin kohtalaista makukokemusta. Olut oli rungoltaan prosentteihinsa nähden oletetusti ohuehko, mutta suussa sulavaa suklaata ja hienoista kahvisuutta toisiinsa yhdistävä maku oli onnistunut. Kirsikan vaikutus erottui happamanmakeana säväyksenä loppumaussa ja oluen suuhun jättämässä jälkimaussa. Kokonaisuus muistutti kirsikoilla harkitusti höystettyä suklaakakkua.

Bryggeri Pils

E.S.P.A. ja Pils kaveripotretissa :D
Bryggeri Helsingin E.S.P.A. ja Pils olivat minulle entuudestaan tuttuja oluita, joita päädyin jälleen maistelemaan niiden laadukkuuden ja maukkauden ansiosta. E.S.P.A. on Extra Special Bitter, jonka parhaita puolia ovat raikkaus, hedelmäisyys ja viljaisuus. Bryggeri Pils puolestaan on omassa tyylilajissaan yksi parhaista maistamistani oluista puhdaspiirteisyytensä, rapeutensa ja sitruksisuutensa vuoksi. Nämä Bryggerin suosikkiolueni eivät pettäneet tälläkään kertaa.

Snake Dog IPA
Flying Dog Snake Dog IPAn bongaaminen Amerikka-Baarin hanasta oli iloinen yllätys, sillä mikäpä sopisi paremmin yhteen helteen lämpöä huokuvan kesäillan kanssa kuin jenkkityylisesti humaloitu IPA tuoreena suoraan hanasta. Snake Dogin ohella hanasta sai myös muita Flying Dogin oluita, mutta valitsin tämän toivoen tuoreen katkeraa olutelämystä. Sellaisen myös sain ja paremman kuin osasin arvata. Snake Dog on aiemmin pullosta maisteltuna ollut vähintäänkin hyvä IPA, mutta hanasta se oli vielä huomattavasti parempi. Oluen tuoksussa hedelmäiset ja kirpeän greippiset aromit pääsivät oikeuksiinsa ja trooppisen viidakon hedelmäisyyttä huokuvassa maussa tuoreen pirskahtava nektariinisuus oli päällimmäinen elementti.

Tapahtuman plussat:
+ hyvät järjestelyt: riittävästi vessoja, vesipiste, mahdollisuus liikkua juomien kanssa sisä- ja ulkotilasta toiseen, paljon istumapaikkoja sisällä ja ulkona, erilaisia ruokavaihtoehtoja, joissa hyödynnetty myös alueen lähiruokaa
+ tapahtumapaikan tunnelmallisuus, kaunis jokinäköala ja muovitettujen seinien tai kalteroitujen koppien vähäisyys
+ kohtalaisen hyvä ja monipuolinen olutvalikoima
+ amerikkalaisen Flying Dogin oluita suht harvinaisesti hanasta ja muutama laadukas brittisiideri
+ miellyttävin musiikkitarjonta, johon olen suomalaisessa oluttapahtumassa toistaiseksi törmännyt. Varsinkin rock-covereita soittanut bändi soitti omaan korvaani sopivaa musiikkia mukavan maltillisella volyymillä.

Tapahtuman miinukset:
- kallis sisäänpääsy (10 e portilta)
- halvemman ennakkolipun ostaminen oli elokuun puolella mahdollista vain Kouvolan seudun myyntipisteissä. Itse olisin todennäköisesti ostanut ennakkolipun pääkaupunkiseudulta, jos siihen olisi ollut mahdollisuus.
- melko kallis tuoppi (5 e, josta 4 euroa panttia)
- Festarin VIP-lipun ostajan edut olivat lipun hintaan (65 euroa) nähden hiukan heppoiset ja menu ei välttämättä istunut kaikkien makuun. Läheisestä palvaamosta tilattuun kokonaiseen sikaan perustunut menu oli toki näyttävä ja lähiruokaa hyödyntävä, mutta tarjosi täyttävän aterian lähinnä vain sianlihaa syöville. Lisäksi VIP-lipun sisältämä oikeus omaan istumapaikkaan oli vain kahden tunnin pituinen (klo 18-20).

Lisätietoja:

Kymijoki Beer Festival


Suomenlinnan Panimon Kaiku APA Ratebeerissä:

Hiisi Panimon ja Rekolan Panimon Kaksi Kotia Choco-Cherry Ratebeerissä:

Bryggeri Helsinki E.S.P.A. Ratebeerissä:

Bryggeri Helsinki Pils Ratebeerissä:

Flying Dog Snake Dog IPA Ratebeerissä:
http://www.ratebeer.com/beer/flying-dog-snake-dog-ipa-2008-and-later/86882/

keskiviikko 6. elokuuta 2014

Sirpakka Syklisti-Saison: Beer Hunter's Mufloni Saison de Randonneur

Taustaa: Pitkäaikainen olutaiheinen toiveeni toteutui vihdoin, kun pääsin tänä kesänä tutustumaan Beer Hunter’sin Mufloni Saison de Randonneuriin, eli vapaasti suomennettuna Pitkänmatkanpyöräilijän Saisoniin. Taannoiselta Rauman pyörähdykseltäni mukaan tarttui maitokauppavahvuinen Mufloni Saison de Randonneur. Kyseisen oluen erinomaista vahvempaa versiota (6,5-prosenttinen Kataja Edition) puolestaan pääsin maistamaan jo hiukan aiemmin Porissa Beer Hunter’sin omassa panimoravintolassa. Tässä tulee arvioni oluen maitokauppaversiosta. Pientä vertailupohjaa arvioon on haettu vahvemmasta Kataja Editionista.

Panimo: Beer Hunter’s
Olut: Mufloni Saison de Randonneur
Tyyli: Saison
Prosentit: 4,5 %

Tuoksu: Tuoksu on kirpeän marjainen, hiukan sitruunainen ja melko hapan. Kokonaisuutta pehmentää hiivasta kumpuava hiivaleipämäisyys ja vehnänpehmyt viljaisuus.

Ulkonäkö: Vaahto on turpean paksu, isokuplainen, luonnonvalkea ja melko pitkään kestävä. Olut on sumea ja väriltään kullanruskea.

Maku: Pihlajanmarjaa, rosepippuria, yrttisen ruohomaista aromia, lempeää viljaisuutta ja pehmeää maitomaisuutta monivivahteisessa, mutta helposti juotavassa makupaketissa. Oluessa on prosentteihin nähden ymmärrettävästi muhkean makuista isoveljeään Mufloni Saison de Randonneur Kataja Editionia jonkin verran kevyempi maku, joka ei kuitenkaan missään nimessä jää pliisuksi.

Suutuntuma: Alun kielellä kupliva hiilihapokkuus ja kipristelevä katkeruus taittuvat keskitäyteläiseen ja melko liukkaaseen yleistuntumaan. Katkeruus jättää suuhun kuivahkon ja rapean tunteen pitkäksi aikaa.

Omat pisteeni Olutoppaassa:  36/50

Mihin tilanteeseen sopii? Mufloni Saison de Randonneur on erittäin laadukas ja maukas maitokauppaolut, jossa on aineksia loppukesän tai syksyn fiilistelyjuomaksi. Ruoaksi tämän oheen voisi suositella riistaruokia, raikkaan punamarjaisia jälkiruokia tai salaatteja. Olut on raikas sekoitus melko voimakasta katkeruutta, sitruksista ja marjaista kirpakkuutta ja belgihiivan omalaatuisia aromeja. Maratonpyöräilijän janojuomana se saattaa raikkaudestaan huolimatta olla melko riskialtis valinta :D

Lisätietoja:
Mufloni Saison de Randonneur Ratebeerissä:

Mufloni Saison de Randonneur Olutoppaassa:
http://olutopas.info/olut/3574/beer-hunter-s-saison-de-randonneur-4-5pros