sunnuntai 26. tammikuuta 2014

XVII Real Ale Festival The Gallows Birdissa

Bloggarin kahden päivän pituinen “festariputki” The Gallows Birdin Real Ale-maailmassa on nyt takanapäin. Hienoja englantilaisia olutkokemuksia mahtui perjantai- ja lauantai-iltoihin monta. Jo seitsemättätoista kertaa järjestetty olutfestari oli toteutettu toimivasti: käytössä olivat juomaliput, jotka ostettiin lipunmyyjältä ja myös suosimiani kahden desin maisteluannoksia oli tarjolla kohtuulliseen noin neljän euron kappalehintaan.

Tässä listaan festarien mieleenpainuvimmat oluttapaukset. Mutta ensin jokunen sana Real Alesta niille, joille se on entuudestaan tuntematon.

Real Ale on etupäässä brittiläisten valmistama, tynnyrissä tai pullossa jälkikäyvä, suodattamaton ja pastöroimaton tuoreolut. Real Ale valmistetaan perinteisistä raaka-aineista. Jälkikäymisen aikana oluen sokerit ja hiiva tuottavat hiilidioksidia – oluen hiilihapot ovat siis luonnollisen käymisprosessin tulosta. Tuoreutensa vuoksi Real Ale pilaantuu nopeasti ja siksi oluttynnyri on avaamisen jälkeen tyhjennettävä muutaman päivän kuluessa. Oikea lämpötila Real Alen tarjoiluun on 12-14 astetta.

Fade to Black
Perjantain ensimmäinen olueni oli Fade to Black, Weird Beardin Black IPA: Ratebeerin mukaan 6,3-prosenttinen ja festariesitteen mukaan 6,2-prosenttinen olut. Olut oli väriltään lähes läpinäkymättömän mattamusta ja sen vaahto oli vaalea ja ohut. Tuoksusta nousi esiin liköörimäisiä sävyjä ja lakritsia. Maku oli kerroksellinen. Alun lakritsinen ja siirappinen maku kaartui vähitellen kuivaan sitruksisuuteen ja lopuksi jäljelle jäi maamaisuutta ja keksimäistä makua. Oluen suutuntuma oli samettinen, mutta samalla sopivasti puraiseva. Yksi festarin parhaista oluista ehdottomasti.

Mariana Trench ja pitsireunus
Toisena oluena oli Weird Beardin 5,3-prosenttinen haalean oranssinsävyinen APA Mariana Trench. Tämä olut on saanut Ratebeerissä erinomaiset pisteet, muttei silti osunut ihan täysin omaan makuuni. Tuoksu oli mielestäni jotenkin liian hiivainen, jauhoinen ja tunkkainen. Suutuntumassa hiilihappojen vähäisyys johti oluen lievään tylsistymiseen ja liialliseen tasaisuuteen. Maku oli oluen paras puoli: maussa persikka, mango ja passion yhdistyivät miellyttäväksi kokonaisuudeksi.

Diamond Geezer
Kolmantena maistelin By The Hornsin 4,9-prosenttista tumman punertavaa ja valkeavaahtoista Red Alea Diamond Geezeriä. Diamond Geezerin tuoksu oli imelähkön kermainen ja pehmeän kinuskinen. Maussa ruohoinen humalointi sekä kastanjan, toffeen ja pähkinän maut sulautuivat yhteen tasapainoiseksi kokonaisuudeksi, jälkimaussa oli havaittavissa myös hento aavistus savua. Oluen suutuntuma oli kevyt ja miedosti hiilihapokas. Hyvä brittityylinen, hieman makeampi Red Ale.

Fellowship Porter ja kuohkea vaahto
Perjantain oluistani viimeinen oli Redemptionin lähes yönmusta, kuohkealla luonnonvaalealla vaahdolla varustettu ja 5,1-prosenttinen Fellowship Porter. Portterin tuoksu oli voimakkaan espressoinen ja hyvin kuiva. Maku oli talkkunajauhoinen ja luonnollisen kahvipapumainen sekä erittäin pehmeä. Oluen suutuntuma oli huippu: huokoinen, moussemainen ja kevyt sekä toisaalta juuri sopivasti hapokas ja poreileva. Harvinaisen miellyttävä portteri, jossa mikään elementti ei hyökännyt liikaa silmille.

Polar Star keskellä ja seuralaisten valinnat sivuilla
Lauantaina maistelemistani oluista mieleen jäivät Golden Ale Polar Star ja Courage Russian Imperial Stout. Näistä Buntingfordin panimon Polar Star oli 4,4-prosenttinen, meripihkanvärinen olut, jonka maussa nousivat esiin hieman yllättäen appelsiini ja vanilja. Muitakin trooppisia hedelmiä erottui mausta, joka oli raikas ja makeahko. Oluen tuoksu oli kermainen ja kinuskinen.

Courage Russian Imperial Stout, mahtava olut!
Wells & Young’sin 10-prosenttinen, pullossa jälkikäynyt Courage Imperial Russian Stout oli ehkä festarin paras olut. Alkujaan Katariina Suuren herkuksi valmistetun oluen juuret ovat 1700-luvulla. Oluen säilymisaika on erittäin pitkä ja se ikääntyy arvokkaasti. Onpa eräs bloggari uskaltanut antaa Couragen ikääntyä jopa lähes 40 vuoden ajan ja todennut sen olevan senkin jälkeen yhä juotavaa ja jopa hyvää. Festareilla maistamani versio oli vielä nuori, mutta sitäkin kompleksisempi. Oluen väri oli tumman kastanjanruskea ja vaahto vaalean punaruskea ja päällä kelluttelevilla hiivapaakuilla koristeltu. Oluen tuoksussa oli konjakkia, viskiä, hunajaa, siirappia ja tummaa suklaata. Maussa oli kolme tasoa, joista ensimmäisenä makureseptoreita kutitteli tuhdisti kaakaoinen, kevyesti kahvinen ja lempeästi lakritsinen alkumaun taso. Päämaun tasolla kielelle hiipivät ruskean sokerin, päärynän ja hedelmäsalmiakin kiehtovat aromit. Jälkimaussa pääsivät esiin toffee sekä makeat hedelmät. Couragen suutuntuma oli samettinen ja täyteläinen sekä pehmeän hiilihappoinen. Laadukas ja tavattoman monimuotoinen olut, josta voisi helposti kirjoittaa loputtoman pitkän analyysin.

Kiitos hienosta olutfestarista Espoon ehdottomasti parhaalle olutravintolalle! Real Aleja on Suomessa tarjolla valitettavan harvoin, joten Real Ale Festival on todella tärkeä ja paikkaansa hyvin puolustava oluttapahtuma.

Ps. Ehtikö kukaan saada festareilla lasiinsa Moorin Old Freddy Walkeria ennen kuin se loppui? Olisin ollut hyvin kiinnostunut maistamaan tätä Old Alea, mutta valitettavasti jätin sen testaamisen lauantaille. Ja lauantaina se olikin sitten tietenkin jo ehtinyt loppua kokonaan. Olisin utelias tietämään, oliko olut yhtä hyvää kuin miltä se Gallowsin listalla kuulosti.

Lisätietoja:
Real Ale:

Weird Beard Fade to Black Ratebeerissä:

Weird Beard Mariana Trench Ratebeerissä:

By The Horns Diamond Geezer Ratebeerissä:

Redemption Fellowship Porter Ratebeerissä:

Buntingford Polar Star Ratebeerissä:

Wells & Young’s Courage Imperial Russian Stout Ratebeerissä:

tiistai 21. tammikuuta 2014

Copenhagen Beer Celebration Preview Part 8

Tässä juttusarjassa esittelen vuoden 2014 Copenhagen Beer Celebrationiin osallistuvia panimoita sekä listaan kultakin panimolta kaksi olutta, joiden toivoisin tulevan tapahtumaan. Sarjan kahdeksannessa osassa esittelyvuorossa ovat Hopping Frog ja Sante Adairius.

Hopping Frogin tarina:
Hyppivä sammakko, eli Hopping Frog on pitkäsäärisen sammakon kuvallisilla etiketeillä ja makua täynnä olevilla oluilla olutharrastajaa ilahduttava panimo, jonka tuotteita löytyy silloin tällöin suomalaisten ravintoloiden pullo-olutvalikoimasta. Vuonna 2006 perustettu Hopping Frog sijaitsee Ohion Akronissa. Vuonna 2013 panimo sijoittui seitsemännelletoista sijalle Ratebeerin Best Brewers In The World-listalla.

Haluaisin kokeilla Hopping Frogilta:
Olut nro 1. Bodacious Black & Tan
Oluen, jonka luvataan yhdistävän Hopping to Heaven-IPAn ja BORIS Oatmeal Imperial Stoutin parhaat ominaisuudet, on pakko olla hyvä. Kaikissa maistamissani Hopping Frogin oluissa on ollut valtavasti makua ja luonnetta ja panimo hallitsee sekä tummasävyisen täyteläiset stoutit että rapean kirpakat, sitruunaa ja havua pursuavat IPAt. Odotukseni ovat siis syystäkin korkealla. Reilulla kädellä humaloiduksi ja lämpimän paahteiseksi kuvaillussa American Strong Alessa on prosentteja 7,6. 

Olut nro 2. Gangster Frog IPA
Kurnuttavan gangsterin koristama olutpullo saa suupielet kääntymään hymyyn heti ensinäkemällä. Oluen kuvauksen lukeminen ilahduttaa vielä enemmän. Humaloinnin sitruksisuuden lisäksi 7,5-prosenttisen IPAn luvataan pitävän sisällään kokoelman appelsiinin ja muiden trooppisten hedelmien monimuotoista runsautta. Olut kuulostaa minun tyyliseltäni IPAlta: ei liian päällekäyvältä tai aggressiiviselta, vaan herkullisen hedelmäiseltä ja sopivasti rapealta.

Sante Adairiuksen tarina:
Sante Adairiuksen panimo, eli koko nimeltään Sante Adairius Rustic Ales pitää majaansa Kalifornian Capitolassa. Panimon ohjenuorana on tuottaa rustiikkisia vanhan maailman oluita höystettynä länsirannikon twistillä. Panimo haluaa kyseenalaistaa oluttyylien rajat, mutta samalla panna oluita, joissa perinteinen luonne ja helppo juotavuus yhdistyvät. Sante Adairiuksen oluiden etiketit ovat huomionarvoisia – sarjakuvamaisia, värikkäitä ja omaperäisiä.

Haluaisin kokeilla Sante Adairiukselta:
Olut nro 1. West Ashley
Perinteinen saison kokee pinot noir-tynnyreissä aprikoosien kera kypsyessään vähittäisen muodonmuutoksen monisävyiseksi, aprikoosiseksi ja keskikirpeäksi olutpersoonaksi. 7,3-prosenttinen olut on Ratebeerissä asetettu Sour/Wild Alen kategoriaan. Aprikoosin maku on helposti hallitseva ja joskus tunkkainen, joten tässä oluessa tasapainon saavuttaminen eri elementtien välillä on tärkeää. Ratebeerin pisteiden (100 yleisvaikutelmasta ja 99 tyylistä) perusteella balanssi lie melko hyvin saavutettu.

Olut nro 2. Love’s Armor
Kahden kompleksisen, tynnyrikypsytetyn oluen 8,1-prosenttinen kombo tuo hieman erikoisesti yhteen tumman saisonin ja kirsikoilla maustetun ruisportterin. Jälleen olut, jonka mausta on vaikea sanoa mitään kovin tarkkaa etukäteen. Tässä oluessa minua kiinnostaa erityisesti, millaiseksi kokonaisuus lopulta muodostuu: onko kyseessä saisonin keveyttä säilyttänyt hapokas portteri kirsikkaisella twistillä vai enemmänkin marjaisen raikas ja hapokas saison tummilla ja täyteläisillä lisävivahteilla? Ratebeerissä tämäkin olut on sijoitettu Sour/Wild Alen kategoriaan.

Mikäli olet kiinnostunut osallistumaan CBC:hen, lippuja voi ostaa täältä. Perjantai-aamun sessiossa on yhä tilaa.

Copenhagen Beer Celebration-sarjan edellisiin osiin pääset tästä:

Beer Celebrationiin osallistuvien panimoiden lista on muuttunut. Xbeeriment on kadonnut listalta ja Beavertown ja Magic Rock tulleet uusina mukaan. Enää yksi panimo uupuu. Tässä siis listan uusin versio:
1. Mikkeller
2. To Öl
3. The Kernel
4. Alpha state
5. Freigeist
6. Surly
7. Westbrook
8. Närke
9. LoverBeer
10. Three Floyds
11. BrewDog
12. J. Wakefield
13. Funky Buddha
14. Hoppin Frog
15. Sante Adairius
16. 7venth Sun
17. Baird
18. Peg's/Cycle
19. Alvinne
20. Kuhnhenn
21. Cigar City
22. Prairie
23. Firestone Walker
24. Evil Twin
25. Brodies
26. Buxton
27. Siren
28. Omnipollo
29. Stillwater
30. Crooked Stave
31. Lervig
32. De Molen
33. Amager
34. Cervejaria Way Beer
35. Green Flash
36. Jester King
37. Brekeriet
38. Beavertown
39. Magic Rock

Lisätietoja:
Copenhagen Beer Celebration:

Hopping Frog Ratebeerissä:

Sante Adairius Ratebeerissä:

Hopping Frog Bodacious Black & Tan Ratebeerissä:

Hopping Frog Gangster Frog Ratebeerissä:

Sante Adairius West Ashley Ratebeerissä:

Sante Adairius Love’s Armor Ratebeerissä:

lauantai 18. tammikuuta 2014

Kuin juotava hedelmäleipä: Dupont Moinette Blonde


Moinette Blonde vielä korkkaamatta...
...ja sitten lasissa
Taustaa: Tänään herkuttelen oluella, jonka on valmistanut perinteikäs belgialainen panimo nimeltä Dupont. Panimon Moinette-sarja on saanut nimensä alueesta, jolla panimo sijaitsee. Alue oli nimittäin vuosisatojen ajan soinen ja vanhan ranskan soista tarkoittava sana moëne on ollut pohjana Moinette-nimelle. Päivän olut on Moinette Blonde, joka kehitettiin Dupontilla jo 1950-luvulla vastauksena vahvojen ale-oluiden kasvavaan suosioon kotimaassa. Blondista on tullut Dupontin tuotannon kulmakivi: olut on nykyään panimon eniten myyvä olut kotimaassaan Belgiassa. Ennen olutharrastajien pöytiin pääsyä Moinette Blonden annetaan jälkikäydä pullossa vähintään kahden kuukauden ajan. Kuriositeettina mainittakoon myös, että oluen panemisessa on käytetty jopa puolta tusinaa erilaista hiivaa!

Panimo: Brasserie Dupont
Olut: Moinette Blonde
Tyyli: Belgian Strong Ale (Tripel)
Prosentit: 8,5 %

Tuoksu: Tuoksu leijailee nenään runsaana ja lempeän painokkaana: yleiskuva on leipäisen pullamainen ja hiukan hiivainen. Kuin vasta uunista otetun leivän lämmin tuoksu höystettynä hitusella hapanta, vihreää omenaa, kukkaistuoksua ja banaania.

Ulkonäkö: Meripihkan värinen olut, jonka pinnalle muodostuu kuohkea, tiheä, kakkumainen ja paksu valkea vaahto.

Maku: Happaman hedelmäinen, jopa kirpeä maku, jota omena ja greippi dominoivat. Maunkin puolella viljaisia, leipäisiä aromeja on havaittavissa, mutta nämä jäävät sivurooliin happaman yleisluonteen rinnalla. Jälkimaun kuiva mustapippurisuus tuo oluelle luonnetta.

Suutuntuma: Hapokas ja poreileva, keskitäyteläinen suutuntuma. Happamuus ja pippurisuus jättävät suun jälkikäteen kuivaksi, vaikka oluen tuntuma suussa ei olekaan kovin kuiva.

Omat pisteeni Olutoppaassa:  40/50

Mihin tilanteeseen sopii? Maistelussa olleessa juhlavassa 0,75 litran pullossa oli poksahtava korkki, joten se sopii jaettavaksi erilaisia tilanteita, miksei ihan tavallista viikonloppuakin, juhlistamaan. Olut on maultaan melko kevyt ja saisonmainen, lisäksi siitä on helppo hahmottaa myös vehnäolutmaisia piirteitä. Suhteellisen suoraviivaisena ja helppona oluena se taipuisi varmaan myös monenlaisen purtavan seuraksi. Hapokkaana ja poreilevana siitä voisi hyvin olla herättämään ruokahalua aterian alkujuomana. Panimo itse suosittelee Blondeaan juustotarjottimen ja perinteisellä reseptillä leivotun leivän seuralaiseksi. Oli miten oli, ainakin tätä olutta siemaillessa tulee nälkä!

Lisätietoja:
Moinette Blonde Ratebeerissä:

Moinette Blonde BeerAdvocatessa:

Moinette Blonde Olutoppaassa:

Moinette Blonde Dupontin panimon sivuilla:

torstai 16. tammikuuta 2014

Raportti Sori Brewingin protoillasta

Sori Brewing on perustamisvaiheessa oleva panimo, jonka tavoitteena on rakentaa panimo Viroon vuonna 2014. Panimon painopistealueena tulee alkuun olemaan Suomi ja muut Pohjoismaat sekä myöhemmin Eurooppa ja Amerikka. Kyseessä on siis aidosti kansainvälisesti suuntautunut käsityöläispanimo, jollaisia Suomessa ei ole aiemmin nähty. Sori Brewingin osakeanti on juuri alkanut ja tulevan panimon Pyry, Heikki ja Samu ovat järjestäneet viime kuukausina tilaisuuksia, joissa kerrotaan osakeannista ja maistellaan Sori Brewingin olutta.

Osallistuin tiistaina Helsingissä protoiltaan, jossa esiteltiin osakeantia ja maisteltiin Sori Brewingin kehitteillä olevia oluita. Illan aikana maisteltiin kolmea eri olutta, joista tarjoiltiin pienet annokset kullekin kävijälle suoraan pöytiin. Annokset tarjottiin tavallisista juomalaseista. Koska lasimallilla saattaa olla oma vaikutuksensa oluen tuoksun erottumiseen, arvioni tarjolla olleiden oluiden tuoksuista eivät välttämättä tavoittaneet kaikkia nyansseja. Tässä kuitenkin illan oluet sellaisina kuin ne itse koin.

Joulu-Porter ja sekalaisia muistiinpanoja
Saapuessamme pöytään oli valmiiksi katettu Joulu-Porter, jonka humaloinnissa oli käytetty Fugglesia ja maustamisessa tähtianista. IBUja oluessa oli noin 35 ja alkoholia 5,5 prosentin verran. Tämän oluen panemisessa oli panimomestari Samu Heinon mukaan tavoiteltu perinteistä, brittiläistä tyyliä. Toiveena oli luoda tasapainoinen portteri, joka ei tuntuisi liian kuivalta tai ylitsepursuavan kahviselta. 

Portteri oli väriltään lähes pikimusta ja melko läpinäkymätön, melko nopeasti haihtuneen vaahdon väri oli vaalean punaruskea. Tuoksussa erottui suklaata, kahvia ja talkkunaa. Maun puolelta löytyi etupäässä kahvia, mutta myös hiukan humaloinnin tuomaa sitruksisuutta ja aniksen lakritsisuutta. Sekä maku että tuoksu olivat ainakin omasta mielestäni mietoja ja olisin ehkä kaivannut olueen vielä enemmän potkua. Humalointi olisi saanut erottua enemmän. Myös mausteena käytetty tähtianis ja sen lakritsinen maku olisi voinut tulla rohkeammin esiin. Oluen suutuntuma oli hyvin miellyttävä, pehmeä ja liukas. Kokonaisuutena ihan onnistunut portteri, jonka jatkokehittelyssä voisi tavoitella oluelle lisää luonnetta ja omaperäisyyttä.

Kaunisvaahtoinen, kuparinsävyinen IPA-elämys
Toisena laseihin kaadettiin 7,2-prosenttinen, punakuparin värinen ja valkeavaahtoinen IPA, jossa oli IBUja reilut 70. IPAn humalointiin oli käytetty Amarilloa, Centennialia, Cascadea ja Simcoeta. Käytettyjen humalien perusteella odotin jotakin jenkkityylistä, rapsakan havuista ja sitruksista kokonaisuutta. Olut oli yllätys, sillä se muistutti enemmänkin uusi-seelantilaisia, trooppisen hedelmäisiä ja kevyitä India Pale Aleja. Tuoksu oli täynnä mangoa, persikkaa ja passionhedelmää sekä pehmeän kermaista toffeeta. Raikas hedelmäisyys jatkui maun puolella ja lisäksi mukaan tuli säväys sitruunaa ja greippiä. Suutuntumassa hiilihapot tuntuivat pienenä kipristelynä ja humalointi rapsakkuutena. Erittäin hyvä ja persoonallinen IPA, jonka kaltaisiin en ole suomalaisten oluiden puolella törmännyt. Alkoholiprosentteihinsa nähden oluesta on saatu uskomattoman kevyt, juotava ja raikas.

Vehnäinen belgi-ale
Viimeinen illan oluista oli noin 5-prosenttinen Saazilla humaloitu ja korianterilla sekä mustapippurilla maustettu vehnäinen belgi-ale.  Väriltään meripihkan sävyisen ja melko samean oluen vaahto oli erittäin runsas, nopeasti haihtuva ja valkea. Tuoksussa oli hiivaa, leipäistä maltaisuutta ja täyteläistä hedelmäisyyttä. Maultaan olut oli aika perus-vehnis, eli banaanisuuden ja maltaisuuden pehmeä yhdistelmä. Mustapippuri ja korianteri jäivät ainakin minulta oluen mausta ja tuoksusta löytämättä, eli niiden vaikutusta voisi tuoda enemmän esiin. Oluen suutuntuma oli pehmeä ja tasainen. Tämä olut voisi prosenttiensa puolesta mahtua suomalaiseen maitokauppakategoriaan, jossa sen uskoisi menestyvän hyvin. Erikoisempia oluita etsivä ei välttämättä kuitenkaan löydä oluesta ainakaan vielä protovaiheessa mitään kovin yksilöllistä tai mieleenpainuvaa.

Protoilta oli kokonaisuudessaan mielenkiintoinen ja informatiivinen kokemus. Kaikki oluet olivat hyviä ja varsinkin IPA vaikutti varsinaiselta helmeltä. Kiitokset Sori Brewingille, toivottavasti tällaisia iltoja tulee lisää!

Lisätietoja:

Sori Brewing

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Kotipanimo-olutta: Kosoolan Panimon Del Norte Titan

Taustaa: Kun suljen silmät, voin kuvitella istuvani punapuun oksalla korkealla kostean, mutaisen maan, saniaisten ja vaahteroiden yläpuolella. Valtavassa puussa keskellä koskematonta metsää kuunnellen sadepisaroiden hiljaista soittoa. Reittejä punapuiden jättiläisten luokse ei ole merkitty karttaan, joten vain harvat löytävät nämä maailman suurimmat puut. Kosoolan Panimon Del Norte Titan on saanut nimensä yhdeltä punapuiden jättiläisistä. Olut on suureellisen nimensä ansainnut, sillä se on saanut yksinomaan ylistäviä arvioita suomalaisissa olutblogeissa. Del Norte Titan pitää sisällään ohramaltaita, vettä, valikoituja humalalajikkeita (Cascade, Columbus, Citra, Centennial, Amarillo, Simcoe) ja hiivaa.

Panimo: Kosoolan Panimo
Olut: Del Norte Titan #71
Tyyli: American Barley Wine
Prosentit: 12 %
Katkeruus: 100 IBU
Väri: 40 EBC

Tuoksu: Alkuun nenään osuu pääasiassa havumetsäisiä ja pihkaisiakin aromeja, tuoksun keskivaiheilla mukaan tulee hitunen persikkaa ja passionhedelmää, ja keski-lopputuoksussa pääosaan astuu täyteläisen punaviinin mieleen tuova tallimaisuus ja paksu maamaisuus. Kautta linjan on havaittavissa suklaisuutta ja karamellista vanhan ajan toffeen tuoksua. Tuoksu on sekoitus Double IPAmaista havuisuutta ja Barley Wine-henkistä viininomaisuutta. Monimutkainen, runsas, sävykäs ja lämmetessään kehittyvä tuoksu.

Ulkonäkö: Tumman kuparisen ruskea, valoa vasten läpinäkyvä olut, jonka vaahto on melko nopeasti haihtuva ja väriltään vaaleanruskea.

Maku: Maun alkupuolella havuisuus yhdistyy lehtimetsän sävyihin ja omenaiseen makuun sekä häivähdykseen sitrusta. Keskivaiheilla makua erottuu trooppisia hedelmiä, pippurisuutta ja karamellista maltaisuutta. Jälkimaku on suklaakeksimäinen, maltainen, kermainen, hunajainen, hiukan maamainen, salmiakkiinkin vivahtava ja erittäin pitkä (lähes loputon). Kokonaisuutena maku on vivahteikas ja hyvin kehittynyt, sekä herkullinen ja makuhermoja kutitteleva. Jokaisella maistamisella makuun löytyy uusia sävyjä ja tasoja. Kerrassaan upea olut, jonka on vaikea uskoa olevan peräisin suomalaisen kotipanijan saunasta. Alkoholin vaikutusta ei oluen pehmeässä maussa huomaa, vaikka prosentteja on 12.

Suutuntuma: Erittäin täyteläinen ja suun täydellisesti täyttävä, jotenkin paksulta tuntuva ja tahmeahko suutuntuma. Kokonaisvaltainen kokemus.

Omat pisteeni Olutoppaan asteikolla:  Tuoksu: 9/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku: 10/10, Suutuntuma: 5/5, Yleisvaikutelma: 19/20. Yhteensä 47/50. Lähes täydellinen. Toki tästäkin voi vielä varmaan parantaa, en vaan tiedä, miten.

Mihin tilanteeseen sopii? Del Norte Titan tekee tavallisesta illasta juhlaa. Ainutkertainen ”ohraviini” sopisi kruunaamaan aivan erityisen tilanteen. Olut toimii parhaiten sellaisenaan hitaasti nautiskeltuna ja makusteltuna.

Lisätietoja:
Kosoolan Panimon Juhani Palttalan haastattelu Jaskan Kaljat-blogissa:

Del Norte Titan muiden blogien arvioinneissa:
Olutopas-blogin arvio:

Jaskan Kaljat-blogin arvio:

Reittausblogin arvio:
http://www.reittausblogi.info/2014/01/kotiolutta-kosoolan-panimo-del-norte.html

torstai 9. tammikuuta 2014

Kotipanimo-olutta: Kosoolan Panimon Ylypiä Paskiaanen sahti-IPA

Taustaa: Kosoolan Panimon kotioluista tänään maisteluvuorossa on pohojalaastyyliin nimetty Ylypiä Paskiaanen. Ylypiä Paskiaanen on Sahti-IPA, jonka humaloinnissa on käytetty Chinookia. Maltaita oluessa edustavat pilsnermallas ja kaljamallas ja hiivoista mukana on pullahiivaa. Kirpakkaa luonnetta Paskiaaselle tuo katajanmarja.

Panimo: Kosoolan Panimo
Olut: Ylypiä Paskiaanen pohojalaastyylinen sahti-IPA #74
Tyyli: Pohojalaastyylinen sahti-IPA
Prosentit: 7 %

Tuoksu: Tuoksussa on IPAmaista persikkaista katkeruutta ja pullapitkomaista pehmeyttä sekä hiivaisuutta samassa paketissa. Veikeä tuoksu, jonka tyyliseen en ainakaan muista aiemmin törmänneeni. Pullapitkomaisuus ja hiivaisuus lienevät peräisin oluessa käytetystä pullahiivasta. Oluen lämmetessä tuoksussa korostuu leipämäinen maltaisuus.

Ulkonäkö: Erittäin reilulla sekä suurikuplaisella ja vaalealla vaahdolla varustettu kuparinruskea olut.

Maku: Maun puolella humaloinnin katkeruus ja trooppisen hedelmäinen aromi nousevat päällimmäiseksi. Katkeruuden jälkeen suuhun jää maltainen ja aavistuksen hiivainen jälkimaku. Oluesta erottuu myös yllättäen maun loppuvaiheilla hiukan saisontyylistä happamuutta ja marjaista kirpeyttä – kenties nämä kumpuavat oluessa käytetyistä katajanmarjoista.

Suutuntuma: Sahti-IPAn suutuntuma on jännästi kerroksellinen: alun rapsakka ja kupliva tuntuma muuttuu vähitellen pehmeämmäksi ja hiilihappojen vaikutus haihtuu.

Omat pisteeni Olutoppaan asteikolla:  37/50

Mihin tilanteeseen sopii? Petollinen olut, jonka maussa prosentit eivät juurikaan tunnu. Sanoisin, että tässä on onnistuttu hyvin yhdistämään IPA:n ja sahdin ominaisuuksia, joten olutta voisi suositella sekä IPA:n että sahdin ystäville. Tyyliltään Ylypiä Paskiaanen muistuttaa jonkin verran Huvila Arctic Circle Alea, tosin on huomattavasti Arctic Circleä pehmeämpi ja maltaisempi.

keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Copenhagen Beer Celebration Preview Part 7

Tässä juttusarjassa esittelen vuoden 2014 Copenhagen Beer Celebrationiin osallistuvia panimoita sekä listaan kultakin panimolta kaksi olutta, joiden toivoisin tulevan tapahtumaan. Tässä osassa vuorossa ovat kaksi nuorta amerikkalaista panimoa J. Wakefield Brewing (tunnettu myös nimellä Wakefield Brewing) ja Funky Buddha.

J. Wakefieldin tarina:
J. Wakefield Brewingin perusti Jonathan Wakefield, joka aloitti oluen panemisen kotinsa autotallissa vuonna 2007. Jonathan Wakefield haki menestyksekkäästi rahoitusta oman panimon perustamiseen verkossa crowdfunding-kampanjan avulla. J. Wakefieldin panimo maisteluhuoneineen ja olutpuutarhoineen aukeaa Floridan Wynwoodissa maaliskuussa 2014.

Haluaisin kokeilla J. Wakefieldilta:
Olut nro 1. DDT
DDT on Cycle Brewingin ja Jonathan Wakefieldin yhteistyöolut, joka edustaa Imperial Portereiden kategoriaa. Tynnyrikypsytettyyn olueen on lisätty maidosta ja sokerista valmistettua toffeeta tai kinuskia muistuttavaa dulce de lecheä, jolle en ainakaan itse tiedä suomenkielistä nimeä. Joka tapauksessa DDT lienee varsin pehmeäluonteinen olut, jonka mausta luulisi erottuvan ainakin kahvin, kerman ja toffeen aromeja. Oluen alkoholiprosentteja en onnistunut yrityksistä huolimatta kaivamaan esiin.

Olut nro 2. Salatado Limon
Jonathan Wakefieldin oluista erityisesti Berlinerit (matalan alkoholiprosentin Sour Beer-tyyliset vehnäoluet) ovat niittäneet suosiota Floridassa. Salatado Limon kuuluu Berlinereiden kategoriaan. Oluen kirpeys on saatu aikaan käyttämällä merisuolaa, limen lehtiä ja mehua. Olen elämäni aikana ehtinyt maistamaan vain yhtä Sour Alea, joten kokemukseni kirpeistä oluista on hyvin rajoittunut. Merisuolan, limen ja mehun yhdistelmä oluessa kuulostaa eksoottiselta ja kiehtovalta ja taatusti raikkaalta. Eräs olutbloggaaja on kuvaillut tämän oluen tuovan mieleen Margaritan, joka on yksi suosikkidrinkeistäni. Tämänkään oluen alkoholiprosentteja en löytänyt.

Funky Buddhan tarina:
Funky Buddha on J. Wakefieldin tavoin kotoisin Floridasta. Vuonna 2010 perustetun panimon tunnuslause on vapaasti suomennettuna: ”Suuria, rohkeita makuja luonnollisista raaka-aineista.” Panimo on panostanut hanahuoneeseensa, josta löytyy oluthanojen lisäksi erilaisia pelejä viihtymistä varten. Myös lapset ovat tervetulleita viettämään aikaa oluthuoneeseen perheensä seurassa. Jopa hyvin käyttäytyvät koirat pääsevät panimon piha- ja patioalueelle. Tällaisesta olutkeitaasta suomalainen harrastaja voi vain unelmoida…

Haluaisin kokeilla Funky Buddhalta:
Olut nro 1. Last Snow Porter
6,3-prosenttisen Viimeisen lumen Portterin panemisessa on käytetty valkosuklaata ja kookosta. Ratebeerissä tämä olut kuuluu täyden sadan pisteen oluisiin (yleisvaikutelmasta ja tyylistä kummastakin 100 pistettä). Erityisesti oluen suklaista, kahvista ja kookoksista tuoksua on kehuttu uskomattomaksi. En itse ole suurin kookoksen ystävä, mutta uskoisin, että tämä olut voisi muuttaa käsitykseni kookoksesta totaalisesti.

Olut nro 2. Don’t tell Reece
6,5-prosenttinen Maapähkinävoi-suklaa-Brown Ale kuulostaa vähintään yhtä herkulliselta kuin Last Snow Porter. Mistäköhän panimon väki edes keksii näin hyvän kuuloisia makuyhdistelmiä? En ole koskaan törmännyt olueeseen, joka tuoksuisi maapähkinävoille, mutta tämän luvataan tuoksuvan nimenomaan sille ja vieläpä erittäin voimakkaasti. Ja millainen on maku – Ratebeerin arvioiden mukaan hyvin tasapainoinen, vaniljainen, maltainen ja pähkinäsuklainen.

Mikäli olet kiinnostunut osallistumaan CBC:hen, lippuja voi ostaa täältä. Perjantai-aamun sessioon mahtuu vielä väkeä.

Copenhagen Beer Celebration-sarjan edellisiin osiin pääset tästä:

Loppuun vielä Beer Celebrationiin osallistuvien panimoiden listan uusin versio:
1. Mikkeller
2. To Öl
3. The Kernel
4. Alpha state
5. Freigeist
6. Surly
7. Westbrook
8. Närke
9. LoverBeer
10. Three Floyds
11. BrewDog
12. J. Wakefield
13. Funky Buddha
14. Hoppin Frog
15. Sante Adairius
16. 7venth Sun
17. Baird
18. Peg's/Cycle
19. Alvinne
20. Kuhnhenn
21. Cigar City
22. Prairie
23. Firestone Walker
24. Evil Twin
25. Brodies
26. Buxton
27. Siren
28. Omnipollo
29. Stillwater
30. Crooked Stave
31. Xbeeriment
32. Lervig
33. De Molen
34. Amager
35. Way Beer
36. Green Flash
37. Jester King
38. Brekeriet

Lisätietoja:
Copenhagen Beer Celebration:

J. Wakefield Facebookissa:

Funky Buddha Ratebeerissä:

Cycle Brewing / J. Wakefield Brewing DDT Ratebeerissä:

J. Wakefield Brewing Salatado Limon arviossa Culinarypolitics's Blogissa:

Funky Buddha Last Snow Porter Ratebeerissä:

Funky Buddha Don’t tell Reece Ratebeerissä:

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Kotipanimo-olutta: Kosoolan Panimon Pikkujoulu American Mild

Taustaa: Viime perjantaina sain ilokseni vastaanottaa maisteltavaksi ja arvioitavaksi satsin Kosoolan Panimon kotioluita. Kosoolan Panimo on espoolaisen Juhani Palttalan projekti, jonka myötä on syntynyt kymmeniä eriä laadukasta kotiolutta eri tyylilajeissa. Ensimmäisenä saamastani satsista maisteluun pääsi Pikkujoulu American Mild, joka on nimensä mukaisesti mieto, amerikkalaistyylisesti humaloitu Ale-olut.

Panimo: Kosoolan Panimo
Olut: Pikkujoulu American Mild #79
Tyyli: American Mild Ale
Prosentit: 3,5 %

Tuoksu: Tuoksussa ensimmäisenä nenään tulvahtaa toffeisuutta, jota seuraavat keksiset ja hiukan pipariset sävyt. Yleiskuvaltaan makeahko ja miellyttävä tuoksu.

Ulkonäkö: Tummahkon punaruskea olut, jossa paksuhko, mutta nopeasti haihtuva luonnonvalkea vaahto.

Maku: Oluen maku on Mild Alelle tyypilliseen tapaan mieto, mutta potkua ja katkeruuttakin tästä oluesta löytyy. Humaloinnissa havumetsän havinointi sekä rippunen sitruksia sekoittuvat hiukan siirappiseen ja kakkumaisen pehmeään makuun. Katkeruutta voisi maussa olla vielä enemmänkin.

Suutuntuma: Suutuntuma on sopivasti kieltä kipristelevä ja liukas, voisi sanoa, että helposti alas solahtava.

Omat pisteeni Olutoppaan asteikolla: 34/50

Mihin tilanteeseen sopii? Ensimmäinen Kosoolan Panimolta juomani olut on yleisolueksi sopiva, kevyt Mild Ale, josta on helppo tykätä. Sessio-olut mietojen amerikkalaisittain humaloitujen oluiden ystävälle tai miksei myös Brown Alesta pitävälle olutharrastajalle. Tätä ostaisin maitokaupasta, jos tätä sieltä saisi!

Ps. Lämmin kiitos vielä Juhanille oluista! Innolla odotan, millaisia makuelämyksiä saamani satsin seuraavat oluet tuovat tullessaan.

torstai 2. tammikuuta 2014

Joulun ja uuden vuoden parhaat oluet

Olutrikasta alkanutta vuotta 2014! Nyt, kun joulua ja vuoden vaihtumista uuteen on juhlittu ja asiaankuuluvia juhlajuomia maisteltu, on aika listata parhaiten juhlatunnelman tavoittaneet joulu- ja uuden vuoden juomat. Lista perustuu oman kokemukseni lisäksi osittain myös juhlaseurueideni kokemuksiin sekä olutanalyyseihin. On syytä mainita, että monessa sarjassa voittajia olisi voinut valita useammankin ja siksi päätinkin jakaa kahdessa sarjassa myös kunniamaininnan erityisen hyvälle kakkoselle.

Joulun ajan osuvimmat oluet

Fuller's ESB kera ensimmäisen jouluruokalautasellisen
Jouluaterialle: Fuller’s Extra Special Bitter
Jouluaterialla maistelimme perheen parissa useita laatuoluita, mutta tämä vei voiton. Seurueemme yksimielinen arvio oli, että Fuller’sin klassikko-olut ESB täydentää jouluaterian saumattomasti. Jouluaterian ykkös-ruokajuoma sopi yhteen niin laatikoiden, rosollin, joululimpun, nieriän, lohen kuin liha- ja kasviskinkunkin kanssa. ESB:n siivittivät voittoon maun mieleenpainuva raikkaus sekä sopivantasoinen katkeruus, tuoksun toffeisuus ja suunmukainen, paksuhkon pehmeä tuntuma. Olen itse Fuller’sin ESB:tä maistanut myös aiemmin, mutta vasta jouluaterialla tuntui, että tämä olut pääsi todella oikeuksiinsa.

Pimeiden, pitkien iltojen tunnelmanluojaksi: Plevna Siperia, kunniamaininta: De Molen Mout and Mocca
Suomalainen Imperial Stout-klassikko toimi parhaiten jouluiltojen tunnelman kohottajana. Siperiaa emme edes kokeilleet joulupöydässä, sillä halusimme antaa sille tilaa. Konvehdit, pitkät joulunajan illat ja luonteikas Siperia. Yhdistelmä osoittautui voittamattomaksi.

De Molenin Mout and Mocca oli Siperian kova kilpailija parhaan iltanautiskeluoluen sarjassa. Pehmeän upottava, kahvinen ja suklainen herkku oli varsin hyvä rauhallisen maisteluillan viimeinen olut, josta riitti sopiva maisteluannos kolmelle hengelle.

Kevyt, mutta katkera juoma joulun väliaterioiden yhteyteen: Oakham Citra, kunniamaininta Beer Hunter’s CCCCC IPA
Citran sitruksisuus auttoi raikastamaan oloa raskaiden jouluaterioiden välillä. Meillä Citra aloitti voittokulkunsa jo ennen joulua, kun söimme perinteisen jouluaatonaaton pizza-aterian Citran kera. Citra toimi erinomaisesti myös muiden lounaiden, kuten mausteisen pasta-jauhelihakeiton kumppanina. Katkera, mutta kevyt ja ihanan sitruksinen olut oli paras juoma joulun väliaterioille, eli niille aterioille, joilla syötiin ihan jotain muuta kuin perinteisiä jouluruokia.

CCCCC IPA oli hyvä joulun väliaterioita edeltävä, ruokahalua herättävä alkujuoma, kun pullon jakoi useamman hengen kesken. Rapean hedelmäinen ja hiukkasen havuinen olut sopi hyvin myös koko joulunajan aloitusjuomaksi.

Uuden vuoden osuvin olut

Avec les Bons Vœux (tai se, mitä siitä jäi jäljelle)
Uuden vuoden korkkaamiseen: Brasserie Dupont Avec les Bons Vœux
Tämän oluen rooli uuden vuoden tunnelmanluojana lyötiin lukkoon meillä jo kauan sitten, eli varsinaista kisaa uuden vuoden parhaasta oluesta ei oikeastaan edes käyty. Dupont'n panimon parhaille asiakkailleen alunperin uuden vuoden lahjana antama olut on kuin suunniteltu tähän tarkoitukseen. Avec les Bons Vœux on ulkoisilta ominaisuuksiltaan jotakuinkin niin lähellä shamppanjaa kuin olut voi olla. Olut on pullotettu 75 cl:n pulloon, jossa on aidosta korkista valmistettu korkki. Korkki myös poksahtaa olutta avattaessa ja pullon suusta nousee kevyt höyrypilvi. Tämän oluiden shamppanjan maku on pehmeä, kuiva ja miedon maltainen. Pullosta riittää jaettavaksi.