sunnuntai 26. tammikuuta 2014

XVII Real Ale Festival The Gallows Birdissa

Bloggarin kahden päivän pituinen “festariputki” The Gallows Birdin Real Ale-maailmassa on nyt takanapäin. Hienoja englantilaisia olutkokemuksia mahtui perjantai- ja lauantai-iltoihin monta. Jo seitsemättätoista kertaa järjestetty olutfestari oli toteutettu toimivasti: käytössä olivat juomaliput, jotka ostettiin lipunmyyjältä ja myös suosimiani kahden desin maisteluannoksia oli tarjolla kohtuulliseen noin neljän euron kappalehintaan.

Tässä listaan festarien mieleenpainuvimmat oluttapaukset. Mutta ensin jokunen sana Real Alesta niille, joille se on entuudestaan tuntematon.

Real Ale on etupäässä brittiläisten valmistama, tynnyrissä tai pullossa jälkikäyvä, suodattamaton ja pastöroimaton tuoreolut. Real Ale valmistetaan perinteisistä raaka-aineista. Jälkikäymisen aikana oluen sokerit ja hiiva tuottavat hiilidioksidia – oluen hiilihapot ovat siis luonnollisen käymisprosessin tulosta. Tuoreutensa vuoksi Real Ale pilaantuu nopeasti ja siksi oluttynnyri on avaamisen jälkeen tyhjennettävä muutaman päivän kuluessa. Oikea lämpötila Real Alen tarjoiluun on 12-14 astetta.

Fade to Black
Perjantain ensimmäinen olueni oli Fade to Black, Weird Beardin Black IPA: Ratebeerin mukaan 6,3-prosenttinen ja festariesitteen mukaan 6,2-prosenttinen olut. Olut oli väriltään lähes läpinäkymättömän mattamusta ja sen vaahto oli vaalea ja ohut. Tuoksusta nousi esiin liköörimäisiä sävyjä ja lakritsia. Maku oli kerroksellinen. Alun lakritsinen ja siirappinen maku kaartui vähitellen kuivaan sitruksisuuteen ja lopuksi jäljelle jäi maamaisuutta ja keksimäistä makua. Oluen suutuntuma oli samettinen, mutta samalla sopivasti puraiseva. Yksi festarin parhaista oluista ehdottomasti.

Mariana Trench ja pitsireunus
Toisena oluena oli Weird Beardin 5,3-prosenttinen haalean oranssinsävyinen APA Mariana Trench. Tämä olut on saanut Ratebeerissä erinomaiset pisteet, muttei silti osunut ihan täysin omaan makuuni. Tuoksu oli mielestäni jotenkin liian hiivainen, jauhoinen ja tunkkainen. Suutuntumassa hiilihappojen vähäisyys johti oluen lievään tylsistymiseen ja liialliseen tasaisuuteen. Maku oli oluen paras puoli: maussa persikka, mango ja passion yhdistyivät miellyttäväksi kokonaisuudeksi.

Diamond Geezer
Kolmantena maistelin By The Hornsin 4,9-prosenttista tumman punertavaa ja valkeavaahtoista Red Alea Diamond Geezeriä. Diamond Geezerin tuoksu oli imelähkön kermainen ja pehmeän kinuskinen. Maussa ruohoinen humalointi sekä kastanjan, toffeen ja pähkinän maut sulautuivat yhteen tasapainoiseksi kokonaisuudeksi, jälkimaussa oli havaittavissa myös hento aavistus savua. Oluen suutuntuma oli kevyt ja miedosti hiilihapokas. Hyvä brittityylinen, hieman makeampi Red Ale.

Fellowship Porter ja kuohkea vaahto
Perjantain oluistani viimeinen oli Redemptionin lähes yönmusta, kuohkealla luonnonvaalealla vaahdolla varustettu ja 5,1-prosenttinen Fellowship Porter. Portterin tuoksu oli voimakkaan espressoinen ja hyvin kuiva. Maku oli talkkunajauhoinen ja luonnollisen kahvipapumainen sekä erittäin pehmeä. Oluen suutuntuma oli huippu: huokoinen, moussemainen ja kevyt sekä toisaalta juuri sopivasti hapokas ja poreileva. Harvinaisen miellyttävä portteri, jossa mikään elementti ei hyökännyt liikaa silmille.

Polar Star keskellä ja seuralaisten valinnat sivuilla
Lauantaina maistelemistani oluista mieleen jäivät Golden Ale Polar Star ja Courage Russian Imperial Stout. Näistä Buntingfordin panimon Polar Star oli 4,4-prosenttinen, meripihkanvärinen olut, jonka maussa nousivat esiin hieman yllättäen appelsiini ja vanilja. Muitakin trooppisia hedelmiä erottui mausta, joka oli raikas ja makeahko. Oluen tuoksu oli kermainen ja kinuskinen.

Courage Russian Imperial Stout, mahtava olut!
Wells & Young’sin 10-prosenttinen, pullossa jälkikäynyt Courage Imperial Russian Stout oli ehkä festarin paras olut. Alkujaan Katariina Suuren herkuksi valmistetun oluen juuret ovat 1700-luvulla. Oluen säilymisaika on erittäin pitkä ja se ikääntyy arvokkaasti. Onpa eräs bloggari uskaltanut antaa Couragen ikääntyä jopa lähes 40 vuoden ajan ja todennut sen olevan senkin jälkeen yhä juotavaa ja jopa hyvää. Festareilla maistamani versio oli vielä nuori, mutta sitäkin kompleksisempi. Oluen väri oli tumman kastanjanruskea ja vaahto vaalean punaruskea ja päällä kelluttelevilla hiivapaakuilla koristeltu. Oluen tuoksussa oli konjakkia, viskiä, hunajaa, siirappia ja tummaa suklaata. Maussa oli kolme tasoa, joista ensimmäisenä makureseptoreita kutitteli tuhdisti kaakaoinen, kevyesti kahvinen ja lempeästi lakritsinen alkumaun taso. Päämaun tasolla kielelle hiipivät ruskean sokerin, päärynän ja hedelmäsalmiakin kiehtovat aromit. Jälkimaussa pääsivät esiin toffee sekä makeat hedelmät. Couragen suutuntuma oli samettinen ja täyteläinen sekä pehmeän hiilihappoinen. Laadukas ja tavattoman monimuotoinen olut, josta voisi helposti kirjoittaa loputtoman pitkän analyysin.

Kiitos hienosta olutfestarista Espoon ehdottomasti parhaalle olutravintolalle! Real Aleja on Suomessa tarjolla valitettavan harvoin, joten Real Ale Festival on todella tärkeä ja paikkaansa hyvin puolustava oluttapahtuma.

Ps. Ehtikö kukaan saada festareilla lasiinsa Moorin Old Freddy Walkeria ennen kuin se loppui? Olisin ollut hyvin kiinnostunut maistamaan tätä Old Alea, mutta valitettavasti jätin sen testaamisen lauantaille. Ja lauantaina se olikin sitten tietenkin jo ehtinyt loppua kokonaan. Olisin utelias tietämään, oliko olut yhtä hyvää kuin miltä se Gallowsin listalla kuulosti.

Lisätietoja:
Real Ale:

Weird Beard Fade to Black Ratebeerissä:

Weird Beard Mariana Trench Ratebeerissä:

By The Horns Diamond Geezer Ratebeerissä:

Redemption Fellowship Porter Ratebeerissä:

Buntingford Polar Star Ratebeerissä:

Wells & Young’s Courage Imperial Russian Stout Ratebeerissä:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti