maanantai 28. maaliskuuta 2016

Astetta jännempi baarikierros: Punavuori Pub Crawl 25.3.2016

Pitkäperjantaihini kuului tällä kertaa myös pitkänpuoleinen baarikierros, sillä olin mukana Punavuori Pub Crawlissa. Pub Crawl-ummikoille on tässä kohtaa syytä antaa lyhyt perehdytys siitä, millaisesta tapahtumasta on kyse. Tapahtuman perusidea on yksinkertainen: osallistujat kulkevat baarista toiseen ennalta suunniteltua reittiä pitkin ja jokaisessa reitin baarissa maistetaan yksi olut. Periaatteessa homma toimii kronologisessa järjestyksessä ja kullekin paikalle on varattu yhtä pitkä aika, mutta todellisuudessa siirtymät saattavat venyä ja aikataulut joko levähtää käsiin tai tiivistyä huomattavasti. Peruspointti on kuitenkin sama, eli lyhykäisyydessään puhutaan ihan tavallisesta baarikierroksesta erikoisolut- ja pienpanimotwistillä.

Punavuori Pub Crawl on tuoreehko, viime vuonna syntynyt tapahtuma, jonka ideana on viedä olutharrastajat tutustumaan Helsingin virallisen epävirallisen olut- ja hipsterikaupunginosan olutravintoloihin ja niiden tuotteisiin. Kierroksen ravintolat ovat perinteisillä baarikierroksilla usein nähtyjä räkäisiä pubeja raikkaampia ja monet niistä ovat vasta muutaman vuoden ikäisiä. 

Tämänkertaisen Pub Crawlin (järjestyksessä toinen Punavuori Pub Crawl) teemaksi oli valittu uudet oluet. Käytännössä siis kussakin baarissa oli tarjolla yksi uusi olut, joka lanseerattiin Pub Crawlin yhteydessä. Kutakin olutta tarjoiltiin crawlaajille pieni maistiainen (noin 1-2 dl). Kaikki kierroksen oluet olivat hanatuotteita, joita on saatavilla baareista myös kierroksen jälkeen.

Pub Crawlin reitti eteni seuraavasti: BrewDog Helsinki ja Fat Lizardin Jesus Lizard IPA -> Bar Latva ja Rekolan Panimon Savuvehnä -> Tommyknocker ja Maistilan Perämeri Brown Ale -> Il Birrificio ja Donut Islandin + Il Birrificion Rödbärgen Sour Ale -> Punavuoren Ahven ja Hopping Brewsters Gruit Pale Ale -> Blackdoor ja Stadin Panimon Helsch Kölsch -> Bier-Bier ja Sori Brewingin Pils. Reitti kuljettiin iltapäivän ja illan aikana.

Reittiä kulki aluksi kaksi porukkaa, etujoukko ja pääjoukot, mutta kuulemani mukaan pääjoukko hajaantui ennen pitkää omille teilleen. Itse etenin noin kymmenen hengen kokoisessa etujoukossa. Etujoukon kierros oli hämmentävän järjestelmällinen ja siirtymät tapahtuivat aikataulusta aika reippaastikin edellä. Suurin osa oluista ehdittiin silti maistaa melko rauhallisesti jutellen, keskustellen ja erilaisia syötäviäkin napostellen. Useimmissa paikoissa päivän olut esiteltiin, mutta joissain paikoissa esittely jäi joko harmillisesti väliin tai pidettiin (ilmeisesti) vasta pääjoukon saavuttua paikalle ja etujoukon jo kipaistua seuraavaan baariin. Tässä olisi vielä parannettavaa, sillä juuri uusien oluiden esittelyt olivat kierroksen kiinnostavinta antia ja tekivät Pub Crawlista omannäköisensä. 

Kierroksen ensimmäinen, Fat Lizardin panema olut testattiin BrewDog Helsingissä ja sen nimi oli pääsiäis- ja liskohenkisesti Jesus Lizard IPA. Oluen erikoinen nimi ja Facebookin olueen liittyvät päivitykset herättivät uteliaisuuteni ja pienellä googletuksella selvisi, että IPA:lla on toki esikuvansa myös liskojen maailmassa: basiliski. Basiliskit (tunnetaan myös englanninkielisellä nimellä Jesus Lizard) ovat kuuluja kyvystään juosta lyhyitä matkoja vetten päällä. Propsit liskopanimolle oivaltavasta, huvittavasta ja mieleenpainuvasta markkinoinnista :D Itse olut oli passionhedelmällä maustettu ja rapsakan viidakonvihreästi humaloitu, kesäinen ja hedelmäisen hapan herkku. Ehdottoman toimiva IPA. 


Pub crawlin kakkosetappi oli Bar Latva, jossa maisteltiin Rekolan Panimon Savuvehnää. Pehmeästi savusaunainen vehnäolut oli tasapainoinen, lempeä ja luonnollinen makukokemus. Kuten Jesus Lizard, tämäkin olut toi mieleen kesän ja olutfestarit. Oluen jatko oli vielä kysymysmerkki, mutta ainakin itse toivon ja odotan Savuvehnää myös SOPP:eihin. 

Kolmantena vuorossa oli Tommyknocker. Siellä maistoon pääsi Maistilan Perämeri, joka oli viralliselta kutsumanimeltään Brown Ale, mutta omasta mielestäni muistutti enemmänkin Red Alea. Metsäisen havuinen, hyvin katkera, paahteisen maltainen ja pihlajanmarjainen olut oli yksi kierroksen parhaista.
 

Il Birrificiossa tarjolla oli Donut Islandin Rödbärgen: pirteän punaherukan punainen olut, jonka nimessä yhdistyivät osuvasti Punavuori ja marjat. Mustaherukalla höystetty ja maitohapoilla hapatettu olut oli ihanan kirpakka, muttei niin överihapan, että juotavuus olisi kärsinyt. Tykkäsin tosi paljon. Olut, josta tuli mieleen kesäjuhlat ulkona marjapensaiden siimeksessä leppeässä elokuun alun säässä.



Punavuoren Ahvenessa maistovuorossa oli aika erikoinen ja vaikeasti tavoiteltava olut. Hopping Brewstersin Gruit Pale Ale oli samaan aikaan hedelmäinen ja helppokin pale ale ja yrttinen, makeahko muinaisolut. Mietiskelin, kumpaa tyyliä tämä nyt sitten edusti enemmän, mutten päässyt oikein mihinkään lopputulokseen. Hyvä olut joka tapauksessa, vaikkei oluen syvimmästä olemuksesta ihan selvyyteen päässytkään.
Black Doorin olut oli Stadin Panimon Helsch. Kyseessä oli klassisen oloinen Kölsch: maltainen ja makeahko. Tässä kohtaa kierrosta Kölsch tuntui hieman tunkkaiselle alle maistettujen oluiden takia, joten se pitäisi maistaa vielä erikseen ihan puhtaalta pöydältä. En nyt sen kummemmin siis lähde erittelemään makua, muuten kuin toteamalla, että olut oli mielestäni ihan tyylinsä mukainen.  


Kierroksen viimeinen paikka oli Bier-Bier, jossa maisteltiin Sori Brewingin Pilsiä. Klassinen, raikas ja kevyesti rapsakka pils oli kiva ja juotava tuttavuus. Tämäkin olut oli ihan selvä kesäjuoma, eli SOPP:eihin sopivaa kamaa. Todennäköisesti tulee nousemaan suosikiksi puhdaslinjaisuutensa ja helppoutensa ansiosta. 

Elämäni eka Punavuori Pub Crawl oli tosi mukava ja antoisa kokemus, oli kiva viettää aikaa hyvässä seurassa tosi laajaa skaalaa edustaviin uusiin oluisiin tutustuen. Punavuori Pub Crawleja lienee tulossa jatkossakin, joten suosittelen osallistumista tulevaisuuden kierroksille kaikille oluesta kiinnostuneille, varsinkin niille, jotka asuvat pääkaupunkiseudulla tai sen tuntumassa. Kiitos kivasta kierroksesta järkkääjille, baareille ja panimoille, osallistun mielelläni näihin uudestaankin!

lauantai 26. maaliskuuta 2016

Mämmireittaus: Pyynikin käsityöläispanimon ja Penttilän tilan portterimämmi

Taustaa: Portterimämmi on Pyynikin panimon ja Penttilän tilan yhteistyötuote. Mämmin valmistuksessa on käytetty Pyynikin Vahvaportteria. Tuote on pääsiäiskausina rajoitetussa jakelussa muutamissa marketeissa ympäri Suomen, joskin mämmin saatavuus on perinteisesti painottunut Tampereen seudulle. Jo viime keväänä suunnittelin portterimämmin maistamista, mutta silloin asia lopulta unohtui. Nyt suunnittelin jo etukäteen pienen retken markettiin, jonka hyllystä löytyi pieni erä mämmiä ja tuuri oli puolellani: sain metsästettyä tuokkosellisen tätä jännyyttä jääkaappiini.

Mämmireittauksen myötä toivotan kaikille olutrikasta pääsiäistä!

Tuoksu: Palaneen ruisleivän ja siirapin makeahko tuoksu on miedohko, yksinkertainen ja miellyttävä.

Ulkonäkö: Portterimämmi on väriltään jonkin verran vaaleampi kuin tavallinen mämmi ja mämmi näyttää hieman perusmämmiä epätasaisemmalta. Muuten ulkomuoto on ihan perusmämmimeininkiä, eli kupissa lepää tummanruskea, epämääräisen muotoinen möhkäle.

Maku: Maku on viljainen, rukiinen ja leipäinen. Portterimämmi maistuu huomattavasti tavallista mämmiä vähemmän makealta ja siirappisuus on hyvin kevyttä. Jälkimaussa on paahteisuutta ja maltaisuutta, portteri tulee mukaan yllättävänkin selvästi tässä kohtaa. Kiva tuunattu versio mämmistä saattaa maistua myös sellaisille, joille perusmämmi ei uppoa.

Suutuntuma: Rouheisen ja jyväisän mämmin suutuntuma muistuttaa vähän kaurapuuron suutuntumaa. Rakenne on vähemmän tiivis kuin tavallisessa mämmissä.

Tuomio: Hyvä, muttei mikään perinteisin mämmi oluenystävälle.

Mihin tilanteeseen sopii? Portterimämmi on pääsiäisen herkku, joka voisi kokeilla vaikkapa, yllätys yllätys, portterin kera. Simppelein seuralaisvalinta portterimämmille on maito tai kerma. Itse kokeilin mämmiä maidon kera ja jäin pohtimaan, josko tuhdimpi kerma olisi sittenkin ollut parempi valinta.

Uskaliaamman kokeilijan valinta on portterimämmin ja kahvijäätelön paahteisen aromikas yhdistelmä.

lauantai 19. maaliskuuta 2016

Oluen valitsijan, arvioijan ja maistelijan työkalupakki: arviossa Anikó Lehtisen Niin monta olutta

Monikäyttöinen kirja toimii myös sisustuselementtinä vaikkapa pääsiäismunien kera :)
Olut- ja ruoka-asiantuntija Anikó Lehtisen Niin monta olutta: oluen arviointiopas on olutkirja, joka onnistuu tarjoamaan jotain itse kullekin. Vaikka kirja on nimetty oluen arviointioppaaksi, mistään hardcore-tyylisestä reittausraamatusta ei ole kyse. Olutarvioiden ohella leppoisalukuinen teos pursuaa veden kielelle tuovia olut- ja ruokakuvia, inspiroivia reseptejä, tarinoita olutmaista ja panimoista sekä vinkkejä erilaisten tastingien järjestämiseen. Kirjan tekoon on antanut oman panoksensa myös Anikón mies Mika Oksanen.

Kun kirjan sai vihdoin ensimmäistä kertaa käteensä viime tiistain julkkaritilaisuudessa, huomion varastivat välittömästi kauniin ja keväisen turkoosit kannet. Kirjan ilmeessä on paljon samaa kuin kirjan edeltäjän, Yks olut!-nimeä kantavan teoksen ilmeessä, joskin tällä kertaa turkoosista on tullut pääväri, jota tummemmat ja murretut sävyt säestävät. Nätti kirja erottuu muiden olutaiheisten opusten joukosta helposti ja sen kannen sekä sisäsivujen keittokirjahenkisen selkeä visuaalisuus houkutellee myös ruokaihmisiä ottamaan askeleen oluiden maailmaan.

Niin monta olutta-teoksen varsinainen pihvi on olutarviopaketti, johon on koottu esittelykuvat, kompaktit kuvaukset ja lyhyet arviot kaikista Suomesta yleisesti saatavilla olevista oluista. Arviot on jaoteltu tyyleittäin, mikä helpottaa niiden selaamista. Olutarviointien määrä kirjassa on kunnioitettava ja arviot ovat sopivan simppeleitä ja yleislukuisia myös aloittelijoille. Arviointiasteikko on 1-5, eli kovin tarkkoja ja yksilöityjä arvioinnit eivät ole, vaan enemmänkin ne perustuvat oluista saatuun yleisvaikutelmaan.

Kuten Anikón edellisessä kirjassa, tässäkin opuksessa olut yhdistetään pitkin matkaa ruokaan moninaisin eri tavoin. Tykkäsin kovasti Yks olut!-kirjasta tutusta tavasta jakaa reseptit oluttyypeittäin: käytännöllinen ja hauska tapa auttaa lukijaa löytämään nopeasti katkeria, paahteisia tai vaikkapa hedelmäisiä oluita hyödyntäviä reseptejä. Reseptit ovat niin herkullisen oloisia, että niitä olisi mielellään saanut olla kirjassa vielä enemmänkin.

Kunkin oluttyypin kohdalta löytyy reseptiosion ohella oma kotikokin täsmäiskusivu, jossa jaetaan parhaat olueen liittyvät paritus- ja ruoanlaittovinkit. Osa vinkeistä on perinteisiä ja hyväksi havaittuja ja osa osuvia oivalluksia, joita ei olisi osannut itse ajatellakaan. Suosikkireseptien muokkaaminen kokeilemalla vaihteeksi hapanta witbieriä valkkarin sijaan tai simppelin jälkiruoan teko lorauttamalla stoutia vaniljajäätelön päälle ovat esimerkkejä kirjan paikoin yllättävistä, mutta hyvin kätsyistä tavoista käyttää olutta ruoanlaitossa.

Toimivan olutkirjan täydentävät kätevä oluthakemisto ja -sanasto, reittausharrastuksen aloittamista tukeva aromipyörä sekä oluen raaka-aineisiin, maisteluun ja arviointitapoihin perehdyttävä teoria-osio. Teoriaosasta löytyy tarvittava perustieto ja pikkuisen päälle selkeässä paketissa. Maistelupuolella teoriaosa opastaa perinteisempien pruuvien (olut ja suklaa, olut ja juusto, olut ja pizza) ohella lukijansa myös erikoisempien tastingien, kuten olut ja crostini- tai olut, salmiakki ja lakritsi-maistelun saloihin. Kirjan olut, salmiakki ja lakritsi-maisteluvinkeissä saattaa kenties olla jotakin tuttua myös oman blogini lukijoille. :D

Kiitos jälleen Anikó todella hyvästä ja tarpeellisesta olutkirjasta!
Tälle on varmasti tilausta.

Kenelle suosittelisin kirjaa: olutkokeille ja tastingeista innostuneille, aloitteleville tai hieman kokeneemmillekin reittaajille, kaikenlaisille herkkusuille, jotka samoilevat oluiden maailmassa inspiraatiota ja innostavia makukokemuksia etsien. 

P.S. Lähes satavarma valinta lahjaksi oluen ystävälle, varsinkin sellaiselle, jonka Anikón aikaisemman Yks olut!-kirjan tyyli sai ihastumaan.