lauantai 24. kesäkuuta 2017

Ekaa kertaa Olutsatamassa

Viime viikolla olin OlutSatamassa ekaa kertaa. Jo viime kesänä mietin, lähtisinkö katsomaan tätä järvenrantamaisemissa järjestettävää olutfestaria, mutten saanut Jyväskylän viikonloppureissua sovitettua aikatauluihin. Nyt matkaan lähdettiin jo perjantaina ja ehdimmekin olla OlutSatamassa kahtena päivänä kumpaisenakin muutaman tunnin ajan.

Perjantaina järven rantaa pitkin kävellessä tunnelma oli odottava. Harvinaislaatuinen kesäkuinen lähes helteinen päivä ja aurinko nostivat hilpeän fiiliksen pintaan. Festarialueen viereinen nurmikko näytti olevan täyteen ahdettu ja Olutsataman suomalaishenkisen pressuaidan raoista näkyi pieniä vilauksia tiskeistä. Portilta käteen annettiin ranneke, jonka lisäksi piti ostaa erikseen haluttu määrä maksulippuja. Lasi sisältyi ennakkolipun hintaan. 


Mika ja Aniko puhuivat mm. oluen panemisesta sekä oluesta ja ruoasta
Sisään astuessa alue paljastui yllättävänkin isoksi ja monipuoliseksi, tiskien lisäksi paikalla oli jokunen ruokakoju (mm. huikeita jonoja kerännyt Naughty Burger ja street foodiin keskittynyt Taikuri), esityslava ja pikkuinen nurmikko. Olutjäätelöä ja olutcocktailejakin olisi kuulemma löytynyt alueelta, mutta jätskit loppuivat ilmeisesti erittäin pian ja cocktailit oli päätetty rajata premium-lipun ostaneille. Festareilla siis oli erillinen pieni osasto, joka oli vain premium-lipun ostaneiden käytössä ja jolla oli omat tarjoilunsa.

Coolheadin slush Filip's Lemon Gose ja ei-slush Blueberry Pie

Mieheni maistoi Coolheadin tiskin kotisirkkoja: kuulemma olivat lähinnä friteeratun makuisia
Vaikka cocktailit ja jätskit jäivät kokeilematta, kesäfiilistä sai nostatettua muillakin herkuilla. Coolheadin tiskillä oli slush-kone, jolle oli hetkittäin suorastaan tukalan kuumalla festarialueella tarvetta. Kategorisesti en ehkä varsinaisesti voisi sanoa suosivani viiden sentin jäähilekuorrutuksella varustettuja oluita, mutta tässä kohtaa tein poikkeuksen. Ja oi, miten ihaniksi slushit osoittautuivat! Varsinkin sitruunamehumaiseen, lempeän suolaiseen Filip's Lemon Goseen jäähileet sopivat saumattomasti. Myös tumma slush-olut Maple Choco Vanilla Sundae oli herkullinen, joskin tummasta oluesta jääpinta tuntui tekevän hieman liian kylmää ja siksi myös vähän vähemmän voimakkaan makuista. Maitokahvisuus ja suklaisuus puskivat kuitenkin esiin ihan reippaalla intensiteetillä jäähileestä huolimatta.

Maistilan oluttiski oli taas yksi niistä paikoista, joihin tiesimme jo ennakkoon jäävämme jumiin molempina päivinä. Kaksi olutta iski omaan makuuni parhaiten: happaman mustaviinimarjainen, tummasuklaakohvehtinen ja hieman lakritsinen hapanolut Tumma Tamma ja belgihiivalla höystetty, pehmeän kermainen, talkkunainen, lakritsinen ja kahvinen Riutunkainalo Baltic Porter.

Makun tiskiltä löytyi yksi festarin erikoisimmista tuotteista, eli Jasun Muru. Jasun Muru oli niin sanottu viiniolut, jonka maku oli myös jännä sekoitus punaviinille ja oluelle ominaisia elementtejä. Oluessa kevyt happamuus, marjaisuus, viljaisuus, nahkaisuus ja tammisuus oli saatu jotenkin oudolla tavalla sopusuhtaisesti mahdutettua samaan pakettiin. Osuva kokeilu, näitä lisää!

Hapanolutpuolella festarin anti oli vähintään kohtuullista. Kaksi kiinnostavimmista hapanoluista, Öö de Kolome ja Katkera Nunna tarttuivat käteen Fiskarsin tiskiltä. Öö de Kolomen maistelua voisi parhaiten kuvailla nenän työntämisenä vadelmapuskaan, sen verran mukavasti oluessa oli vattua. Katkeran Nunnan maku puolestaan oli onnistuneen hapan, sopivasti suolainen ja kirpakan karpaloinen. Kivoja ja kotoisia oluita kumpainenkin.

Vaikka festari keskittyi kotimaisiin oluisiin, oli mukana myös yksi ulkomainen panimo, nimittäin virolainen Tanker. Tankerilta tuli maistettua useampikin olut, mutta paras ja mieleenpainuvin oli ehdottomasti flanders red -tyylinen Ketser. Ketser oli aika klassisen tyylinsä edustaja, eli kastanjaisia, puunkuorisia, piimäisiä ja punamarjaisia makuja riitti vaikka muille jakaa ja happamuus pisti suun mutrulle.



Parhaiten festaripäivistä jäivät mieleen lämmön ja auringon lisäksi monilla tiskeillä olleet mukavat aurinkotuolit, säkkituolit ja sohvat. Mukavissa tuoleissa lojuminen ja oluiden maistelu olivat aika kiva yhdistelmä. By the way, kerrankin festari, jolta ei istumapaikkoja puuttunut! Tunnelma oli rento ja alue sopivasti täynnä. Sanoisin, että kokonaisuutena OlutSatama oli ehdottomasti yksi kivoimmista ja kotoisimmista kokemistani suomalaisista festareista tähän mennessä. Kannatti siis lähteä Jyväskylään ja voi hyvinkin olla, että minut näkee samoissa maisemissa myös ensi kesänä.

Ps. Lisää ruokakojuja ja isompi erä olutjätskiannoksia ensi kesäksi, kiitos :)

Lisätietoa Olutsatamasta:

perjantai 9. kesäkuuta 2017

Olutta, cheddaria ja veikeitä makupareja Bier-Bierissä

Trendikkään pinkki Dieter
Vaikka juuston rasvaisuus ja oluen rasvaisuutta leikkaava hiilidioksidi sekä juuston suolaisuus ja oluen tasapainottava makeus ovat kuin luotu toisilleen, juustojen ja oluiden yhdistäminen on tähän mennessä ollut vielä jokseenkin underground ilmiö. Juusto- ja olutmaistelujakaan ei varsinaisesti voi sanoa Suomessa pursuavan olutravintoloiden ovista ja ikkunoista, joskin BrewDog Helsinki onkin tehnyt tällä puolella joitakin päänavauksia. Habanerokitchenin Timolta tullut kutsu bloggareille ja virallisemman mallasmedian edustajille suunnattuun Jukolan juuston ja Donut Islandin yhteismaisteluun oli siis minulle oikein kiva yllätys. Tämän viikon keskiviikkoon ajoittunut tasting pidettiin Bier-Bierin kuumimmassa kulmassa ikkunasta paahtavan auringon alla; toisin sanoen paikassa, jossa kaltaiseni pessimistikin alkoi pikkuhiljaa uskoa kesän lähestymiseen.

Maistelun juustot lukuunottamatta sahticheddaria
Jukolan juuston bravuuri on aito cheddar, jota oli tarjolla monessa muodossa myös tässä maistelussa. Juustolan nokkamiehen Markku Liiaksen mukaan juustola on ainoa aidon cheddarin valmistaja Suomessa. Cheddar valmistetaan tuoreesta aamumaidosta ilman turhia odotusaikoja tai maitojen kuskailuja paikasta a paikkaan b. Aidon cheddarin valmistukseen kuuluu cheddarointi, joka luo juustolle aromikkaan täyteläisen ominaismaun ja ihanan kiteisen rakenteen. Saimme kuulla, että Jukolan juusto on valmistanut cheddareita kolmisen vuotta ja vanhimmat heidän vintage-juustoistaan ovat kaksi vuotta kypsyneitä. Tällä kertaa pöydässä oli kuitenkin tuoreempia juustoja, joilla ikää oli vasta 4 kuukautta.

Jukolan juuston makutarjontaa...

...ja lisää makuja
Ihan perinteisen maustamattoman cheddarin lisäksi juustolautaselle oli kasattu vaikuttavat keot niin mustapippurilla, valkosipulilla kuin chililläkin maustettuja juustolajikkeita. Setin loppuun oli säästetty myös pari yllätystä, joihin päästään tarkemmin tämän jutun loppupuolella.

Juustojen pareiksi oli valittu Donut Islandin oluita, joista Donutin nokkamies Mika Oksanen ja puolisonsa olutasiantuntija Aniko Lehtinen kertoilivat. Saimme kuulla myös knoppitietoa oluesta ja makuaistista. Jännä ajatus oli esimerkiksi se, että jokainen meistä ylimaistaa jotain makua, kun taas joidenkin muiden makujen suhteen makuaisti ei ole yhtä herkkä. Oluiden välttelevien makuaisti saattaa olla yliherkkä katkeruudelle, jolloin katkeruus hyökkää epämiellyttävän voimakkaana esiin vaikkapa muuten pliisun ja matalavolttisen bulkkilagerin vetisestä pohjamausta. Aloin ajatella bulkkeja hieman uudella tavalla, sillä en ole koskaan oikein osannut tulkita niitä katkeriksi oluiksi. Toisaalta, vetisen tusinalagerin lähes tyhjältä makutaululta katkeruuden kieltämättä voisikin ajatella erottuvan helpommin kuin persikan, greipin, männynkäpyjen sun muun täyttämältä IPAn makupaletilta.

Ensimmäinen pari oli mustapippuricheddar ja Dieter-vadelmaberliner. En ollut koskaan aiemmin maistanut cheddaria hapanoluen kanssa, joten en osannut arvata, miltä tällainen yhdistelmä maistuisi. Vadelmainen happamuus toimi yllättävän hyvin mustapippurin kanssa ja juuston rasvaisuus tuntui peittyvän marjan ja pippurin terävämpien makujen alle. Kiinnostava kokemus, joskaan en ole ihan varma, sopivatko nämä kaksi kaikkein parhaiten yhteen.

Toisena maisteltiin Ich Bin Ein Berner -gosea ja chilicheddaria. Olut pehmensi chilin makua ja toi makukomboon mielenkiintoista hapanimelyyttä. Testasin chilicheddaria myös Dieterin kanssa ja totesin, että tässä yhdistelmässä puolestaan vadelma nousi esiin ja chili jäi hieman taka-alalle. Päädyin vielä parittamaan gosen ja mustapippurijuuston, jotka olivat mielestäni pikkuisen harmonisempi ja tasapainoisempi pari kuin chilicheddar ja gose. Gosen suolaisuus nousi esiin enemmän mustapippurin maun kanssa. Mallailin chilijuustoa melkein kaikkien maistelun oluiden kanssa, mutta se tuntui olevan vähän vaikea paritettava. Miedompien oluiden kanssa chili hieman peitti oluen makua ja vahvempien oluiden kanssa taas chili tuntui peittyvän oluen maun alle.

Kolmas maisteltu olut oli iki-ihana Frisco Disco, jonka juustopariksi oli valkattu valkosipulicheddar. Tämä oli suosikkiyhdistelmäni. Oluen hedelmäinen makeus ja sitruksisuus täydensivät valkosipulia ja yhteismausta muodostui hieman hedelmillä höystettyä kasviswokkia muistuttava. Kokeilin Frisco Discoa myös chili- ja pippurijuuston kanssa ja tulos oli aika jännä. Chilijuusto ei sopinut Frisco Discon kanssa mielestäni yhtään, tuloksena oli ristiriitainen ja pistävä maku. Pippurijuusto puolestaan sopi aika hyvinkin, humalan ja pippurin aromit muodostivat vahvan ja lämmittävän, mutta samalla pehmeän kokonaisuuden.

Neljännen yhdistelmän tuotteet olivat Musta Munkki -vadelmamunkki-IS ja peruscheddar. Voimakkaan makuinen olut peitti tässä tapauksessa cheddarin maun lähes kokonaan, juusto tuntui olevan mukana lähinnä täyteläistämässä oluen makua ja tuomassa lisää rasvaisuutta makukokonaisuuteen. Hyvä kaksikko kuitenkin. Testasin Mustaa Munkkia myös chilijuuston kera ja myös tässä kaksikossa oluen maku tuntui peittävän juuston ominaismaun ja jopa chilisyyden melkein kokonaan. Tai sitten oluen munkkirasvaiset makuelementit vain sulautuivat niin saumattomasti juuston rasvaisuuteen, että oli vaikea enää sanoa, missä olut loppui ja mistä cheddar alkoi.

Sahti ja sahticheddar
Maistelun lopussa oli yllärien aika ja pöytään tupsahti pari kappaletta sahteja, joiden seuraksi tuotiin luonnollisesti sahdilla maustettua cheddaria. Sahdit olivat juustolan omaa käsialaa, toinen alkoholiprosentiltaan vahvempi ja toinen varsin mieto sahti. Olen sahtien suhteen aika valikoiva ja tuntuu, että monesti imelyys on näissä juomissa minulle vähän liikaa. Tämänkertaisista sahdeista vahvempi oli makeaa ja perushyvää ja miedompi melkoisen katajaista, vähän keskeneräisen oloista. Sahtijuusto vei voiton itse sahtijuomista, sillä cheddarin makuun sahti toi ihanaa täyteläisyyttä ja luonteikasta tuoreen sämpylänomaista hiivaisuutta. 

Saison d'etre ja sahticheddar
Olin napannut baaritiskiltä mukaan maisteluun myös yhden itse valitsemani jokerituotteen, eli Stockholm Saison d’etren. Jokeri pärjäsi Donutin tuotteiden rinnalla melko lailla tasaväkisesti ja täydensi hyvin erityisesti sahti- ja mustapippuricheddareita. Sahticheddarin pehmeän täyteläisen maun kanssa saison oli varsin looginen kumppani ja mustapippuricheddarin pippurisuus löysi vastinparinsa saisonin kevyestä mausteisuudesta.

Maistelu oli tosi kiinnostava kokemus ja erityisesti tykkäsin, kun maisteltavana oli myös hapanoluiden ja juustojen pareja. Hapanolutta ja juustoa ei näe yhdessä kovinkaan usein, vaikka hapanoluen maku täydentäisi varsin hyvin useiden juustojen makuja. Oli jännää nähdä, miten luontevasti cheddarien maut solahtivat Donutin einiinperinteisten oluiden kainaloon.

Tastingin loppumetreillä heitettiin ilmaan orastavia lupauksia Jukolan cheddarien näkymisestä myös tämän kesän olutfestareilla. Kenties näitä mainioita juustoja siis nähdään olutympyröissä uudelleen hyvinkin pian. Siihen asti juustoja löytää hyvin varustetuista kaupoista tai tekemällä pienen kesäreissun Joutsassa sijaitsevalle Leivonmäelle.

Kiitos antoisasta maistelusta, toivottavasti nähdään pian uudestaan hyvien makujen merkeissä!

Lisää juustoista:

Lisää oluesta:
Donut Islandin Facebook-sivu

tiistai 6. kesäkuuta 2017

Tummaa suklaata, kuivahedelmiä ja hitunen tynnyriä: Thornbridge Eldon

Taustaa: Kuten blogiinkin kirjoittelin vajaa vuosi sitten, käytiin viime kesän Englannin reissulla myös Thornbridgen panimolla. Mukaan oli tarkoitus ostaa vain harvinaisuuksia, joita olisi Suomesta vaikea löytää. No, joku aika reissun jälkeen kävi ilmi, että matkalaukkuun valikoituneista oluista esimerkiksi Eldon olikin ihan Alkossa saatavilla oleva olut. Se siitä spesialiteetista sitten.

Eldon päätyi reitattavaksi, koska se oli kiinnostava olut, jota en muista aiemmin maistaneeni saatikka arvioineeni. Thornbridge on muutenkin tasalaatuisena ja jokseenkin hillittynä panimona jäänyt minulta vähälle huomiolle. Aika monista panimon oluista on tullut sellainen ihan jees laadukas perusolut -fiilis ja joukosta erottuvien makukokemusten puuttuessa arvioinnitkin ovat jääneet usein tekemättä. Eldon oli mukava yllätys, sillä se jätti mieleen elävän makumuiston moneksi päiväksi.

Panimo: Thornbridge
Olut: Eldon
Tyyli: Bourbon Oak Imperial Stout
Prosentit: 8,0 %
Katkeruus: 35 IBU

Tuoksu: Päätuoksu on makeahkon kermainen, vaniljainen, maitosuklainen sekä kevyesti tammitynnyrinen. Lopputuoksussa on mietoa tuhkaisuutta ja multaisuutta sekä hitunen talkkunaa.

Ulkonäkö: Tumman kastanjanruskean oluen vaahto on hunajanvaalea ja melko ohut.

Maku: Ensimmäisenä mausta erottuu old alemaisia makuja, kuten kuivattua luumua, puunkuorta, taatelia ja kastanjaa. Seuraavassa kerroksessa mukaan tulee kahvisuutta, joka tuo mieleen tiramisun kahvikerroksen. Punaviinimäiset ja rypäleiset elementit piipahtavat mukana ennen suolalakritsaan ja tummaan suklaaseen taittuvaa, pitkää loppumakua. Ei mikään kovin makean oloinen olut, joskaan ei myöskään ihan kuivimmasta päästä.

Suutuntuma: Eldonin suutuntuma on melko täyteläinen ja olut jättää suuhun hiukan kuivan tunteen.

Omat pisteeni Olutoppaassa:  37/50 (tuoksu 7 + ulkonäkö 4 + maku 8 + suutuntuma 3 + yleisvaikutelma 15)

Mihin tilanteeseen sopii? Jotkut tymäkän viskitynnyrisistä tuotteista pitävät olutharrastajat ovat kuvailleet tätä liiankin kevyeksi kokonaisuudeksi. Oma suhteeni tynnyreihin on vähän ristiriitainen. Vaikka toisaalta tykkään tynnyrin tuomasta ominaismausta, olen pikkuisen kyllästynyt siihen samankaltaisena kerta toisensa jälkeen toistuvaan "tynnyrinmakuiseen" oluttyyppiin, jossa hienovireisemmät elementit jäävät taustalle. Monet makeat, likööri- tai viskimäisen tujut imperial stoutit ovat kieltämättä aromikkaita, mutta joskus tuntuu, että niistä on sangen hankalaa löytää erottuvia elementtejä tai monikerroksista makuprofiilia.

Eldonissa on mielestäni saatu hienosti yhdistettyä erilaisia ulottuvuuksia tummasta suklaasta kuivakakkuun ja paahdetusta maltaasta tuhkaan ja suolalakritsaan. Harkitun ja brittiläisen hillityn kokonaisuuden seuraan sopivat monet ruokalajit tummasta suklaasta kuivahedelmäkakun kautta ruislimppuun.

Lisätietoja:

Thornbridge Eldon Alkon sivuilla:

Thornbridge Eldon Olutoppaassa:

Thornbridge Eldon Ratebeerissä:
https://www.ratebeer.com/beer/thornbridge-eldon/395400/