sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Sataman täydeltä olutta: Olutsatama 2018 -raportti

Iso piknikalue järvi- ja auringonlaskunäköalalla. Mitä muuta voisi esteettisiä elämyksiä arvostava oluenmaistelija pyytää?
Ja tietysti ne pastellinväriset pompomit ja pallurat. Pitäähän sellaisia olla.

Psykedeelinen väriyhdistelmä täydentää olutkuvan kuin olutkuvan. Ja kipeyttää silmät.
Edellisestä Olutsatamasta innostuneena varasin liput myös tämän kesän Olutsatamaan. Kesäkuu oli viime kerralla näyttänyt kauneimmat kasvonsa, joten pessimistis-realistisella asenteella saattoi olettaa tämänkesäisen sään osoittautuvan vähintään kertaluokkaa kehnommaksi.

Jyväskylää kohti ajellessa sade iski juuri ennen kaupunkiin saapumista vasten kasvoja. Siksi oli positiivinen yllätys, kun ilma muuttui iltaa kohti aurinkoiseksi ja festarin porteista astuessa tuntui jopa aika mukavan lämpöiseltä. Huom! Bloggarin tylsästä mielestä silpaistu sääintro loppuu tähän, voitte aloittaa lukemisen tästä, jos mielitte siirtyä suoraan itse asiaan, eli olueen ja festarin tarjontaan.

Appelsiiner och citrusfrukter och andra sura saker.
Maistila Raspero ja Kyyttö-jätski (aika kivat yhdessä)
Olutlista (ja pikaisesti matkaan napattu Kyyttö- milk stoutilla maustettu jäätelö) kainalossa astelin kohti ekaa tiskiä, joka oli itselleni varsin ennalta odotettu valinta. Maistila, tuo pohjoisen Suomen herkullisimpia ja toisinaan myös erikoisimpia olusia valmistava panimo, joka vain harvoin uskaltaa ulottaa lonkeronsa keskistä Suomea alemmas, oli koonnut tiskinsä tupaten täyteen kaikenmoista uteliaisuutta herättävää juotavaa. Maistilan kummallisimman oluen kyseenalaisen tittelin lunasti Appelsiiner, täysin karkkimainen, Fazerinan ja Jaffan mieleen tuonut hapanolut. Hyvää toki tämäkin omalla tavallaan, vaan ehkä ei ihan sitä, mitä oluelta odottaisi. Omaan makuuni paremmin osui vadelmainen gose Raspero, jossa klassisen gosemainen suolaisuus yhdistyi pihasta poimittujen vattujen happamaan aromikkuuteen. Jotain ihan maukasta IPA:akin taisi tulla maistettua, vaan nimi ei jäänyt mieleen.


Tankeri oli myös samaista kategoriaa: varmat panimot, jotka tarjoavat joka kemuihin jotakin erinomaista. Siellä vastaan tulivat, hauskan ja yllättävän lämpimän uimapatjan lisäksi mustanpuhuvat uudet tuttavuudet nimeltä Kaksteid Kuud Black IPA ja Vaida Hell Not Funky Porter. Kaksteid Kuud Black IPA oli mitä leppoisimmin lakuinen ja mieleenpainuvan tasapainoinen BIPA sopusuhtaisella katkeruustasolla. Vaida Hell Not (osuva nimi btw), oli syvän tummasuklaakakkuinen ja maamaisen maukas olut, johon happamuus toi hyvin kevyen, lähes aavistuksenomaisen kermamaisen vivahteen.

The Sonni. Mulkero.
Seuraavalla tiskillä soreilla sorkillaan sipsutteli vastaan Sonnisaaren Mulkero, joka oli ihanan kesäkauteen sopimaton ja jotenkin kuitenkin illan koleuteen kieroutuneella tavalla täydellinen talviolut. Passeli määrä lämmittävää mausteisuutta lepäsi miellyttävän paahteisella mallasrungolla. Sellainen tavallaan kevyt ja tavallaan painokas kokonaisuus, if you know what I mean.

Kätevä kuvaussetti valmiina Hangaround & Nobodyn tiskillä
Tuoreemmista panimoista Tuju oli jäänyt jostain tutkimattomasta syystä aikaisemmilla festareilla aina väliin, mutta nyt senkin tiskin tarjonta tuli testattua kahden oluen voimin. Näistä Olutsieppo oli aika basic hedelmäinen, brittiläisen oloinen ja pehmeästi katkera IPA, jonka maussa oli ehkä tyyliin nähden vähän liikaa maltaisuutta. Export Stout n:o 3 Breakfast Edition oli minulle mieluisempi olut, pehmeässä kahvisuudessaan ja pirtelömäisessä suklaisuudessaan varsin nautittava tapaus. Mukavasti uusia jyväskyläläisiä panimoita edusti Hangaround & Nobodyn Håller din Tunkken Igen Brown IPA, joka oli pirtsakasti pähkinäinen ja rapsakasti männynpihkainen olunen. 

Brewski & 7th Sun Dunedin Stringduster, ehkä maailman siiderisin olut.
Festarin jokeri oli perjantain vika olueni, Pienin tiskiltä bongattu Dunedin Stringduster, 7th Sunin ja Brewskin kollaboraatio. Aivan täysin täydellisen omenasiiderinen olut. Eka ajatukseni oli, että tämä ei ole olutta, ei vaan voi olla. Mutta oli se. Heikonlaisesti ikivanhaa ja joidenkin panimojen nyt uudelleen henkiin herättelemää grisette-tyyliä (ks. Olutkoiran erinomainen pohdinta) tuntevana en voine kovinkaan paikkansapitävästi luonnehtia tämän tyypillisyyttä tyyliinsä nähden, joten tyydyn sanomaan, että mainion raikas valkoviinitynnyrikypsytetyn (kas kummaa, kun Chardonnay-tynnyrissä kypsytetty tuote sattuu olemaan) oloinen omenasiideri (joka ei siis ollut siideri). Olen maistanut aiemmin montaa olutta, jotka ovat maistuneet viiniltä, mutta näin siiderikästä olusta ei ole kyllä vielä tullut vastaan.

Se tunne, kun istut uimapatjalla olutfestareilla ja on kesä ja ehkä se 5 astetta lämmintä. Suomalaista ironiaa.

Kätsy maksuranneke, valmiiksi portilla / sovelluksella ladattua ranneketta vain näytettiin maksupäätteelle. Nimim. jumitin ranneketta varmaan 10 min aina päätteen edessä odottaen piippausta, joka kertoisi maksun olevan valmis...



Näinkin voi olutkarsinaa koristella :) Tytöt tykkää ja miksei pojatkin.

Vähän liian viskinen, muuten hyvä CoolHeadin Maple Bourbon Barleywine
Olutsatama oli jälleen mainio kokemus ja fiilis roppakaupalla pääkaupunkiseudun oluttapahtumia rennompi. Erityisesti perjantai-illan rauhallisuus oli parasta, kun päälle rynnivän ruuhkan puuttuessa pääsi oikeasti juttelemaan ihmisten kanssa rauhassa ja kuulemaan muutavia meheviä olutjuoruja, jotka tullevat julki aikanaan. :) Jyväskyläläisessä mutkattomassa meiningissä on oma viehätyksensä ja sataman tunnelma upeine auringonlaskuineen tekee kaltaiseeni Espoon vähävetisen alueen asukkiin ison vaikutuksen joka kerta. Ja vesipiste, josta voi ihan vaan laskea raikasta vettä suoraan pulloonsa, on kyllä aika kätevä asia.

Kiitos festareista, nähdään taas ensi vuonna!

maanantai 21. toukokuuta 2018

Miten löytää se oikea suklaa oluelle: Omnipollo Selassie ja Bell's Expedition Stout

Tämä postaussarja on tarkoitettu kaikille, joiden mielestä hyvä olut muuttuu erinomaiseksi huolellisesti valitun suklaaparin myötä ja erinomaisesta oluesta voi tulla parhaimmillaan täydellisyyden rajoja hipova juuri sen oikean kaakaoisessa syleilyssä. Sarja sai inspiraationsa, kun huomasin, että kaikkein kitkerin ja yönmustin 90-prossainen suklaa ei välttämättä ole ollenkaan paras valinta katkeralle ja kuivalle imperial stoutille, vaan kohtaaminen voikin olla täynnä kylmiä tunteita periaatteessa samankaltaisten, mutta silti toisiaan hylkivien makujen piikitellessä toinen toistaan.

Suklaan ja oluen maailmassa myös vastakohdat voivat täydentää toisiaan ja siksi esimerkiksi makean oluen ja kuivan kaakaoisen suklaan kohtaaminen voi osoittautua hyvinkin hedelmälliseksi ja miellyttäväksi. 

Ensimmäiseen osaan olen valinnut kaksi aromikkaan voimakasta, mutta hyvin erilaista imperial stoutia.

Omnipollo Selassie
Makean suklaapirtelöinen ja mokkakahvinen Selassie edustaa Omnipollon karkkimaista tyyliä, joka jakaa mitä tehokkaimmin olutkansan mielipiteet. Voisi kuvitella, että tämän oluen kera sopisi napsia suun täydeltä kaikensorttista makeaa ja imelää, vaniljaa ja vaahtokarkkeja. Vaan ei suinkaan (toki joku äärimmäisen makeannälkäinen voi niin tehdäkin, mutta itse skippaan suosiolla sokeriöverien fiilistä karttaakseni). 

Suositukseni on simppeli ja intensiivisen kaakaoinen Marabou Premium 86 %. Tumman ja maultaan kevyesti tuhkaisen suklaan kanssa Selassie sulautuu yhteen ja kokonaisuus on suorastaan mehevä, pientä suklaajäätelönomaista vaniljaista taustasävyä unohtamatta. Tasapaino syntyy, kun oluen makeus kohtaa suklaan syvän kaakaopapuisen maun.

Bell's Expedition Stout
Bell's Expedition Stout asettuu vähemmän makeaan päähän imperial stoutien laajaa spektriä. Voltikkaana ja tymäkkänä Expedition ei ole ihan omimmillaan vaikkapa Fazerin sinisen kanssa, vaan vaatii selvästi kaakaoisempaa kumppania pienellä twistillä. Katkeran kahvinpuruisen, hieman pähkinäsuklaisen, paahdetun maltaisen ja lakritsisen 78 IBU:n oluen suklaaparitus ei ole mikään helpoin nakki. 

Oman kokemukseni perusteella sanoisin, että Expeditionia täydentää parhaiten samaan aikaan särmiä silottava ja tuhdin, jopa tuhkaisen täyteläinen tumma pähkinäsuklaa, tai pähkinäinen tummasuklaakonvehti (esim. Neuhausin ihanassa Dark-konvehtilajitelmassa (kuva yllä) on passeleita vaihtoehtoja tähän tarkoitukseen). Pähkinälle ominainen rasvaisuus saa tukea oluen öljyisyydestä, jolloin kokonaisuudesta muodostuu harmonisella tavalla tuhti ja humalan katkeruus pehmenee.

Toivottavasti olut- ja suklaavinkit maittoivat. Ainakin allekirjoittaneen suklaavarastoon ilmaantui tätä kirjoitellessa konvehdin jos toisenkin mentävä aukko. Seuraavalla kerralla jatketaan tummien oluiden maailmassa, kun areenalle astuu kaksi kahvista ja kaakaoista olusta etsimään sitä oikeaa suklaataan. Stay tuned!
 
PS. Tämä ei (harmi kyllä) ole maksettu postaus ja tuotesuositukset ovat siis ihan omiani. Valitettavasti yksikään suklaanvalmistaja ei ainakaan tietääkseni tapaa muistaa kaakaoisia makuelämyksiä kaihoavia kaljakirjoittelijoita yllätyspaketeilla. Tosin varsin mielelläni vastaanottaisin mainitsemistani suklaista näytteitä ihan niin monta kipaletta kuin kerrostalokämppään vaan pinoamalla mahtuu, vink vink Neuhaus ja Marabou :D

maanantai 30. huhtikuuta 2018

Vapun linssisipsi- ja IPA-maistelu


Kauppoihin tuli tänä keväänä odotettu vaihtoehto tavallisille sipseille, kun Estrellan linssisipsit saapuivat markkinoille. Sipsiuutuus sai paljon hehkutusta ja monille linssin ja sipsien kombinaatio taisi olla jotain ennen kokematonta. Itselleni linssisipsit eivät kuitenkaan olleet ihan entuudestaan tuntematon ilmiö. Olin jo aiemmin löytänyt kaupan hyllyiltä samankaltaisen ja varsin mainion tuotteen toiselta merkiltä, erilaisia kasvispohjaisia sipsejä valmistavalta brittiläiseltä Eat Realilta.

Heti Estrellan linssisipseistä kuullessani ajattelin, että ne on ihan pakko saada vertailuun Eat Realin vastaavien kanssa asiaankuuluvalla oluella höystettynä. Ja mikäpä voisi olla osuvampi aika sipsien kaksintaistelulle kuin vappu? Juomaksi valitsin Ballast Pointin Fathom IPA:n, koska IPA on yksi parhaista sipsioluista ja suosikkipanimoni Ballast Pointin Fathom IPA nyt vaan sattui pistämään silmään Alkossa. Ruohoinen, sitruksinen ja raikas Fathom vaikutti passelilta oluelta myös linssisipsien aavistuksen herneeseen vivahtavaa ja tuhdihkon rasvaista makua ajatellen.

En löytänyt molempia sipsejä täsmälleen saman makuisina, joten valikoin itselleni mieluiset maut kummastakin.

Maistelun myötä toivotan hauskaa vappua!


Kommentit molemmista sipseistä sellaisenaan ja Ballast Pointin Fathom IPA:n kera

Estrella Kermaviili & sipuli

Estrella on tuonut kauppaan kahden makuisia linssisipsejä (Tilli & ruohosipuli ja Kermaviili & sipuli), joista vertailuun otin maun Kermaviili & sipuli.

Maku: Kermaviilin ja sipulin makuinen mausteseos dominoi ja linssin ominaismaku jää aika totaalisesti paitsioon. Sour cream & onion -mauste on kuitenkin ihana ja siksi näihin sipseihin tulee himo. Toisaalta maku alkaa ennen pitkää tökkiä, koska se on lopulta vähän yksipuolinen.

Suutuntuma: Sipsit narskahtavat suussa rapsakasti kuin perunalastut. Pointsit aidon sipsimäisestä suutuntumasta.

Linssipitoisuus: Sipseissä on linssijauhoja 38 prosenttia.

Ballast Point Fathom IPA + Estrella Kermaviili & sipuli
IPA sopii hyvin sipsien kanssa ja leikkaa tehokkaasti niiden rasvaisuutta. Fathomin ruohoiset aromit korostuvat tässä yhdistelmässä.

Eat Real Tomato & Basil

Myös Eat Realilla on valikoimissaan useampaa linssisipsi-makua, joista valitsin maun Tomato & Basil.

Maku: Eat Realin sipsien ensimaku muistuttaa hyvän pizzan pitkään haudutetun tomaattikastikkeen makua, joskin paljon miedompana versiona. Yrttisen tomaattisuuden alta paljastuu hento ja miellyttävä linssien maku.

Suutuntuma: Suutuntuma on jokseenkin samanlainen kuin Taffelin Hot Rodeissa, eli jotenkin ontommin rapsahtava.

Linssipitoisuus: Sipseissä on linssijauhoja 48 prosenttia.
Ballast Point Fathom IPA + Eat Real Tomato & Basil
Fathom peittää Eat Realin sipsien miedon maun aika tehokkaasti alleen. Kombosta erottuu kuitenkin jännää makeutta ja hedelmäisyyttä.

Loppufiilikset

Voin suositella molempia sipsejä. Estrellan sipsit ovat selvästi sipsimäisempiä, kun taas Eat Realin sipsit maistuvat jotenkin aidommille ja maku on tuoreempi. IPA:n kanssa Estrella vie voiton aika isolla marginaalilla, koska rasvainen perussipsi nyt vaan toimii ruohoisen IPA:n kanssa ihan suvereenisti. Eat Realin sipsien seuraksi saattaisi sopia paremmin esimerkiksi makeahko vehnäolut tai tripel.

maanantai 16. huhtikuuta 2018

Helsinki Beer Festival 2018: parhaat oluet

Taas viikonloppu vierähti ja arjen alkamisen myötä Helsinki Beer Festivalin 20-vuotisjuhlavuoden perjantai ja lauantai siirtyivät hamaan menneisyyteen. Kävin HBF:ssä tällä(kin) kertaa perjantai-iltapäivän ja alkuillan aikoihin, sillä kyseinen aika on ehdottomasti festarin rauhallisinta ja siksi mielestäni myös miellyttävintä. Tässä taas kännykkäkuvallinen kertomus käynnistä.

Ammattilaistunneilla oli reippaasti väkeä jo heti alusta asti ja porukkaa parveili siellä sun täällä sen verran, että hallia ei ainakaan tyhjyyttään kumisevaksi voinut luonnehtia. Kuten totuttua, aika suuri osa tuntui olevan vähän hukassa ja ihmetteli, mihinköhän sitä olikaan päätynyt. HBF:n ilmaislippuja jaellaan mitä ilmeisimmin hyvinkin hövelillä kädellä myös sellaisille tulijoille, joiden suurin motivaatio paikalle marssimiseen on se ilmainen viina. Ja eipä siinä mitään, monenkirjava kävijäkantahan on aina ollut HBF:n tunnuspiirre. Joskus sitä vaan päätyy spekuloimaan, kumpi ammattilaistunneille pääsyä enemmän voisi arvostaa: sellainen henkilö, joita tapahtuman suhteellisen rikas oluttarjonta kiinnostaa vai sellainen, jota...noh, se ei niin hirveästi kiinnosta.

Olin varautunut HBF:n visiittiin pienellä maistelulistalla, jota tuli noudatettua melko tarkasti paria poikkeusta lukuunottamatta. Listan oluet osoittautuivat pääpiirteittäin mainioiksi. Tähän nappasin pika-arviot muutamasta mieleenpainuvimmasta.

Pyynikin jäkäläinen kummajainen Two Broken Ribs, Reindeer Moss -stout olikin yllättäen ainakin makunsa puolesta aika perinteinen stout, joskin maamaista touchia tässä oli keskimääräistä enemmän. Tuoksussa tuntui pehmeää sammaleisuutta, joka ei ehkä ole ihan se tyypillisin stoutin ensituoksu. Makeahko maku oli yhdistelmä suklaakastiketta, suklaakahvia ja turpeista maamaisuutta. Mukava tuttavuus. Pyynikin Jarin ja Tuijan kanssa tuli muutenkin festareilla turistua, onnea vielä heille ja muille pyynikkiläisille panimon Black IPA:n festareilla niittämistä Vuoden oluen ja vuoden parhaan yli 6-volttisen alen palkinnoista.

Yläkerran slovenialaisista lasiin päätyi ison pullokoon vuoksi vain yksi, eli ennakkoon listaamani Reservoir Dogs Starvation Black IPA. Valitettavasti yläkerrassa oli sama meininki kuin edellisinä vuosina, eli pullo-oluet tarjoiltiin jotakuinkin pakastinkylminä. Oluen lämmettyä kävi kuitenkin ilmi, että kelpo Black IPA oli tullut valittua. Perinteinen lakritsinen, paahdetun maltainen ja greippinen kokonaisuus, ei mitään kovin ihmeellistä, mutta oikein hyvää settiä kuitenkin.

Taasko se juo noita pinkkejä oluita...
Festarin kaksi parasta olutta olivat mielestäni Brekerietin Pink Passion Berliner Weisse ja Olarin Panimon Dibs on the Cacao Nibs. Pink Passionin maussa oli hedelmäsorbettia ja kirpakkaa sitruunaa. Makua riitti berliner weisseksi varsin runsaasti ja miellyttävän hapan jälkimaku oli pitkä. Puhdas, maukas ja persoonallinen tyylinsä edustaja.

Dibs on the Cacao Nibsissä puolestaan vaikutuksen tekivät tuhti, öljyinen suutuntuma ja kermakaakaoinen ja suklaakakkuinen, tasapainoisen pehmeäntäyteläinen maku. Mukava olut Olarilta. Pienen huomautuksen antaisin maisteluannoksen koosta, joka oli ehkä noin 5-7 cl. Vaikka olen pienten annosten puolestapuhuja, niin olisi sitä olutta saanut olla vähän enemmänkin. Kokonaiskäsitys mausta vaatisi pikkuisen suurempaa maistelumäärää.

Lopuksi odotettu (niin vissiin) arvio Hodarifillarin hodareista, joista siis maistelin kasvisversiota tuotteesta nimeltä New York. Vegenakki oli fillaristien lupausten mukainen, eli makoisa ja lähes erehdyttävästi tavallisen nakin oloinen, joskin tietty lihamainen metallisuus (onneksi) uupui mausta. Hodarisämpylä oli maukas ja täytteet herkullisia, täytteitä oli myös juuri sopivasti, eli sen verran, että ne pääsivät pikkuisen pursuamaan yli, mutta eivät tulvineet pitkin pöytiä. Lisäpisteitä hodari saa kokonaisuutta virkistävästä kevätsipulista ja lempeän tulisesta chilimajoneesista. Välipalaksi oikein osuva tsydeemi.

Lisätietoa Helsinki Beer Festivalista:
https://www.helsinkibeerfestival.fi/

lauantai 14. huhtikuuta 2018

Banaanisen vehniksen ystäville: Laitilan Kukko Vehnä

Taustaa: Laitilan alkukevään uutuus Kukko Vehnä tuli minulle näytteenä jo jokunen aika sitten ja maistelin sen silloin, mutta nyt on aikaa kirjoitella itse arviotakin. Vehnäoluita tulee juotua nykyään yllättävänkin harvoin siihen nähden, että vielä kuutisen vuotta sitten olutta juodessani valintani oli aina sama vanha ja tuttu vehnis, mieluiten Paulanerin sellainen. Kauas on olutharrastus ehtinyt karata sitten noiden aikojen.

Panimo: Laitilan Wirvoitusjuomatehdas
Olut: Kukko Vehnä
Tyyli: Hefeweizen
Prosentit: 5,5 %

Tuoksu: Imelähkössä tuoksussa on ylikypsää banaania ja kakkumausteita, makeaa ja mietoa settiä siis.

Ulkonäkö: Vaalean meripihkan värisen oluen vaahto on valkea ja paksu, mutta hetkessä haihtuva.

Maku: Maun puolella ensimmäisenä esiin pukkaa persikkaa, banaania, pullaa - aika perus-vehnismakuja. Aprikoosinen häivähdyskin käväisee kielellä ennen vähän lannistavaa pahvista loppumakua. Maltaisuus on aika kevyttä. 

Suutuntuma: Suutuntuma on pehmeä ja kevyt. Aika flätti, hiilihapot tuntuvat olevan vähän kateissa.

Omat pisteeni Olutoppaassa:  30/50 (tuoksu 6, ulkonäkö 3, maku 6, suutuntuma 2, yleisvaikutelma 13)

Mihin tilanteeseen sopii? Kukko Vehnä sopii mainiosti yleisolueksi makeista ja voimakkaasti banaanisista vehnäoluista pitäville. Itse olisin kaivannut mukaan vielä lisää raikkautta, happamuutta ja ehkä pientä sitruksisuutta. PS. Nämä erikoisella avaustsydeemillä varustetut pullot ovat toisinaan aika hankalia avattavia, vedettävän korkin veto-osa (sille on varmaan joku hienompikin nimi) jää helposti käteen ainakin epämääräisellä tekniikalla kiskoessa. Toki korkki on Laitilalle tietynlainen tavaramerkki, mutta ehkä peruspullojakin voisi kokeilla.

Kiitos Laitilalle kivasta vehniksestä!

Lisätietoja:

Laitilan Kukko Vehnä Olutoppaassa:
https://olutopas.info/olut/5088/laitilan-kukko-vehna?tab=2