lauantai 17. marraskuuta 2018

Ei pöllömpää IPA:a: Hiisi Otus Vulgaris

Taustaa: Tämä syksy on ollut kiireinen ja blogi on taas saanut vähäksi aikaa väistyä elämän erinäisten pakollisten asioiden tieltä. Kuvia ja tekstinaihioita on kuitenkin kertynyt ja josko sitä vihdoin pääsisi purkamaan niiden sumaa. Aloitetaan tästä tekstistä, joka on muhinut reittausvihkossani jo pidemmän aikaa.

Hiisiläisten mielikuvituksen haahuilua on toisinaan huvittavaa, toisinaan hämmentävääkin seurata. Panimo on onnistunut menestyksekkäästi tutustuttamaan hipstereitä vähän kaikenlaisiin oluisiin aina talkkuna-mustikkastoutista kuusenkerkkä-variksenmarjasouriin. Tällä kertaa arviossa on ihan vaan IPA, joskin mainiosti nimetty ja kauniilla etiketillä koristettu sellainen. Sarvipöllö on yksi ilmeikkäimmistä kotimaisista pöllölajeista ja koskapa se ei oman kamerani etsimeen ole koskaan osunut, oli mukava päästä ihailemaan sen tuijotusta olutpullon kyljestä.

Panimo: Hiisi
Olut: Otus Vulgaris (nykyaikaisemmin ilmaistuna Asio Otus, elikkä sarvipöllö)
Tyyli: IPA
Prosentit: 6,2 %
Katkeruus: 54 EBU

Tuoksu: Tuoksussa on melko puhdasta greippiä, yrttisyyttä, tuoretta ruohoisuutta ja aimo tujaus humalankäpyä.

Ulkonäkö: Meripihkan värisen oluen vaahto on valkea ja ohut, vajaan sormen paksuinen.

Maku: Monivivahteinen hedelmäsalaattimainen maku, josta on erotettavissa ainakin greippiä, limeä, persikkaa ja papaijaa. Maun keskivaiheilla on havaittavissa hitunen toffeeta. Loppumaku on aasialaishenkisen sitruunaruohoinen.

Suutuntuma: Pehmeä ja keskitäyteläinen suutuntuma on varsin miellyttävä.

Omat pisteeni Olutoppaassa: 36/50 (tuoksu: 7, ulkonäkö: 3, maku: 8, suutuntuma: 4, yleisvaikutelma: 14)

Mihin tilanteeseen sopii? Konstailemattoman Otuksen heikkous on pizza, eikä mikä tahansa lätty, vaan sellainen juustolla ja kasviksilla päällystetty mättöpizza, jota sipsikaljakasvissyöjän herkuksikin voisi luonnehtia. Pöllön pesän läheltä voi löytää kaikkia pizzan päällä useimmin tavattavia vihreitä kasviksia rucolasta oreganoon. Otus ei ole myöskään lainkaan pöllömpää ihan sellaisenaan nautittuna.

Lisätietoja:

Otus Vulgaris OlutOppaassa:

perjantai 21. syyskuuta 2018

Havumetsän ja sademetsän mehukkaimmat maut: Laitilan NEIPA

Taustaa: New England IPA on trendikäs tyyli, johon minulle on osoittautunut haastavaksi löytää tarttumapintaa. Vähän liian monta epämääräisen humalapellettistä, tunkkaisen kuivakkaa ja toivottoman yksiulotteista tämän olutlajin edustajaa tuli jossain vaiheessa vastaan ja tein jopa hetkeksi päätöksen olla koskematta lainkaan NEIPA:an, kun ei sitä huhupuheissa kuvatunlaista herkullisen mehukasta hedelmäpommia millään meinannut löytyä. Sitten sain Laitilalta paketin, josta kuoriutui, no, mikäpä muukaan kuin NEIPA. Päätin unohtaa ennakkoluuloni ja syventyä oluseen mahdollisimman puhtaalta pöydältä.

Panimo: Laitilan Wirvoitusjuomatehdas
Olut: Laitilan NEIPA
Tyyli: NEIPA
Prosentit: 7,5 %
Katkeruus: 40 EBU

Tuoksu: Miellyttävässä, melko makeassa tuoksussa on papaijaa, toffeeta ja vaniljaa, mutta toisaalta myös säväys kirpakkaa greippiä ja hienoista havuisuutta.

Ulkonäkö: Meripihka ja lähes läpinäkymättömyyteen asti samea olut näyttää päivänvalossa hätkähdyttävän auringonkeltaiselta. Vaahto on ohuehko, valkea ja pitsimäinen.

Maku: Kermatoffee nousee esiin päällimmäisenä, mutta on tässä toki mukavasti mangoa ja persikkaakin. Katkeruus on lempeän greippistä, hieman sellaista kuin vanhan ajan greippilimuissa: läsnä, muttei framilla. Tässäpä NEIPA minun makuuni.

Suutuntuma: Keskitäyteläinen ja erittäin pehmeä suutuntuma sopii mainiosti yhteen oluen makuprofiilin kanssa. Riittävän paksu runko tällaiselle oluelle, eli mistään humalamehusta ei ole kyse.

Omat pisteeni Olutoppaassa:  39/50 (tuoksu: 8, ulkonäkö 4, maku 8, suutuntuma 4, yleisv. 15)

Mihin tilanteeseen sopii? Kun haluat maistaa kunnon NEIPA:a tai käännyttää jonkun tyyliin skeptisemmin suhtautuvan olustelijan sameiden mallasjuomien makuun, Laitilan NEIPA:n kanssa homma tuskin menee ainakaan ihan kokonaan pieleen. Ruokapuolelle tämä tullee toimeen aika hyvin perinteisen burgerin kera, itseäni kiinnostaisi myös testata, miten perus-IPA:a selvästi pehmeämpi NEIPA toimisi juustomaistelujuomana.

Kiitokset Laitilalle uskoni palauttamisesta tähän tyylilajiin!

Lisätietoja:

Laitilan NEIPA Olutoppaassa:
https://olutopas.info/olut/12952/

sunnuntai 9. syyskuuta 2018

Ota Olut!: oluita, vegaanisafkaa ja ripaus nostalgiaa

Viikko sitten Otaniemessä järjestetty Ota Olut! oli minulle ensikokemus tätä espoolaista pienimuotoisesta keskikokoiseksi kasvanutta olutfestaria. Viime vuonna tuli kieltämättä pikkuisen kuikittua jo alueelle, mutta viime hetkellä jänistin orastavan kylmyyden ja hämärän takia. Elo-syyskuun vaihde on joskus vähän liian kylmä ulkofestarille, mikäli sattuu olemaan kaltaiseni heikosti koleissa ja kosteissa keleissä ulkona tönöttämistä sietävä sielu. 

Diplomi-insinöörin puolisona olen kyllä Otaniemessä käynyt kerran jos toisenkin, mutta silloin se ei ollut ihan samanlainen kuin näinä metron, Fat Lizardin ja Ota Oluen kyllästäminä ylenpalttisen tarjonnan aikoina. Teekkarialueesta on kovaa vauhtia kehittymässä jonkinmoinen hipsterien mekka. Opiskelijabilehenkisenä pihahappeningina aloittanut Ota Olut! sopii alueen uuteen imagoon ja suosion myötä se oli tänä vuonna kasvanut entistä isommaksi. Kun kuulin, että festareilta saisi kasvisruokaakin, kasvoi kiusaus liian suureksi ja lähdettiin paikalle perjantaina mieheni kanssa odottavin ja hiukkasen nostalgisinkin fiiliksin.

Vaan bussilta tullessa ei meinattu löytää edes koko festaria. Opasteet oli aseteltu taiten metrosta saapuvia helsinkiläisiä arvovieraita ajatellen ja alamäkeä noustessa puiden siimekseen piiloutunutta tapahtumaa oli lähes mahdoton havaita. Sivukautta ei päässyt kuin ulos festarin portista ja ylhäällä näytti olevan vain Fat Lizardin rafla. No, lopulta päästiin kuin päästiinkin oikeaan paikkaan.

Festarin tunnelma oli leppoisa ja tilaa riitti koko illan ajan enemmän kuin tarpeeksi, eikä jonoista tarvinnut kantaa huolta. Vastaan käveli useimmiten joko suhteellisen selväpäistä, teekkarimaisen loogisia olutkeskusteluja tarkkaan harkitun painokkaalla artikulaatiolla käyvää porukkaa taikka iloisia ja innostuneesti juttelevia vaihtarien ja kansainvälisten opiskelijoiden joukkioita. Kaunista iltaa somisti pittoreski auringonlasku.

Olutkarkeloiden mallasjuomista minulle parhaiten maistuivat CoolHeadin sitruunasoodamainen Lemon Sherbet ja samaisen panimon voimakkaan vadelmainen ja hieman juustokakkuisen makuinen Deep Double Raspberry Gose. Jälkimmäistä olin yrittänyt metsästää koko kesän ja oli hienoa saada sitä vielä lasiin ennen jäähyväisiä tälle pitkälle ja melkoisen kuumalle kesälle. 


Pecanisher
Erittäin maukas tuttavuus oli myös Hiiden Mitä humalan jälkeen?, jonka kuusimetsäinen ja veikeästi variksenmarjan erämaiseen kirpakkuuteen taittava maku oli persoonallisuudessaan kerrassaan mainio. Stoutti-porter-osastolla Laugarin kahvisuklainen Basatia ja Cervisiamin pehmeän pähkinäbrownieinen Pecanisher. Panimoyhtiö Tujun Manaatti NEIPA pääsi yllättämään positiivisesti vielä ennen kuin aloimme tehdä lähtöä juuri Otaniemen uudessa A Bloc -kauppakeskuksessa auenneen, lupaavan pizzapaikan kautta kotia kohti.

Laurean kojun vegaaninen maisteluplatteri
Ai niin ja tulihan se Laurean vegaaniruokaa tarjonnut koju myös testattua! Valitsimme maisteluannoksen, koska oli ihan pakko jättää tilaa myös pizzalle. Annos koostui kolmesta sopivan kokoisesta ja jaettavaksikin riittäneestä suupalasta: oliiveista, kreikkalaistyylisestä kasvispiirakasta ja tulisella kastikkeella höystetyistä kukkakaaleista. Tosi maukas ja oluiden kanssa hyvin sopiva maisteluplatteri. Ja oli todella kiva nähdä samassa kojussa myös täyttävämpiä kasvisvaihtiksia, koska usein festarien kasvisruoka tuppaa olemaan jotakin kevyttä ja vain hetkeksi nälän pois vievää.

Margarita-pizzaa festarien jälkeen Who the xxxx is Alicessa, jonka pizzoissa on Tampereen ihanan Sitko-pizzerian hapanjuuripohja.
Pizzakaljana Makun Solitalle panema RLX Saison, kelpo klassisen viljainen saison
Loppuun pitää vielä valitettavasti heittää myös jokunen kritiikin sana. Maksukorttien toimivuus oli hieman kyseenalaista ja mieheltäni veloitettiin Laugarin tiskillä jostain kumman syystä samasta oluesta tuplahinta verrattuna kaveriinsa. Tiedän kyllä, että kaikenlaisia kämmejä voi sattua, kun festareilla ollaan, mutta tuplahinnan maksaminen ei ehkä ole ihan ok, eikä hintaprobleemojen selvittelyä vahvalla aksentilla englantia puhuvan ulkomaisen panimohenkilökunnan kanssa välttämättä jaksa harrastaa festareilla, joilla on parempaakin tekemistä. Anyway ja summa summarun, oikein mukava ja viihtyisä festari, josta pienin parannuksin saisi vielä paremman.
Retuperän WBK, mukana aina kun Otaniemessä tapahtuu. Myös Ota Oluessa.

perjantai 17. elokuuta 2018

Mehevän maltaista meininkiä: Laitilan Kekri 2018

Taustaa: Vaikka kekriä ei ihan vielä vietetäkään ja syksykin on vasta alkamassa, muisti Laitila meitä olutbloggaajia jo näin etukäteen Kekriksi kutsutulla oluella. Samaisesta oluesta on vuosien varrella ollut saatavilla useampia erivahvuisia versioita ja tämänvuotinen tuote kuulemma pohjautuu näissä käytettyyn reseptiikkaan. Mitään totaalisen uutta ei siis ole luvassa, mikäli olet aiemmat oluen vuosikerrat jo testannut. Minulle tämä oli kuitenkin ensimmäinen maisteltu ja reitattu Kekri ja siksi suhtaudun siihen asiaankuuluvalla hartaudella.

Panimo: Laitilan Wirvoitusjuomatehdas
Olut: Kekri Sadonkorjuuolut (2018 versio)
Tyyli: Märzen / Oktoberfestbier
Prosentit: 5,5 %
Katkeruus: 28 EBU

Tuoksu: Mallasvoittoinen, makean leipäinen ja viljainen tuoksu, jossa on jotakin Laitilan muista tuotteistakin tuttua, mutta toisaalta keskiverto-laitilalaisesta uupumaan jäävää syvyyttä.

Ulkonäkö: Kuparisen oluen vaahto on runsas, vitivalkoinen ja nopeasti haihtuva.

Maku: Tuoksun kanssa samoilla linjoilla liikutaan myös makupuolella. Maltaisuus hallitsee, kuten tässä tyylissä kuuluukin. Makeus on hunajaan vivahtavaa ja miellyttävää, eikä valahda liiallisen imelyyden puolelle. Loppumaussa on havaittavissa pientä pihkaista katkeruutta, joka täydentää kokonaisuutta mukavasti.

Suutuntuma: Pehmeähkö suutuntuma on kevyen ja keskitäyteläisen väliltä.

Omat pisteeni Olutoppaan asteikolla:  34/50 (tuoksu 7 + ulkonäkö 3 + maku 7 + suutuntuma 3 + yleisvaikutelma 14)

Mihin tilanteeseen sopii? Tämä on taas sellainen olut, jota maistellessa alkaa tehdä mieli safkaa, eikä mitä tahansa safkaa, vaan jotakin sopivasti rasvaista, suolaista ja rempseää kotiruokaa. Justiinsa sitä sadonkorjuuaikaan sopivaa sorttia makusteltavaa, jota passaa syödä villasukat jalassa sohvan nurkassa. Arvioitavana ollut Kekri-yksilö sai seurakseen mustaleimalla ja tynnyrikurkkuviipaleilla päällystetyn ruisleivän, eikä yhdistelmä ollut lainkaan hassumpi.

Kiitokset Laitilalle kivan syksyisestä ja mehevän maltaisesta oluesta!

Lisätietoja:

Kekri ja toinen uutuusolut NEIPA Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan sivuilla:
https://laitilan.com/2018/08/laitilan-neipa-ja-kekri-ovat-loppukesan-ja-alkusyksyn-ajankohtaisimmat-olutuutuudet/