lauantai 8. heinäkuuta 2017

Craft Beer Helsinki: perjantain tapahtumaraportti

Festareilta olisi saanut ostaa oman humalaköynnöksen
Kuva kertoo omaa kieltään Omnipollon tarjonnasta. Vähissä oli oluet jo perjantaina iltapäivällä.
Pääsimme Craft Beer Helsinkiin vasta perjantaina ja päivä alkoi vähän kangerrellen. Olimme suunnitelleet ottavamme ekana testiin Omnipollot, jotta välttäisimme illan pitkät jonot. Omnipollot olivat kuitenkin ehtineet edellisenä päivänä huveta jo melkein olemattomiin ja valitettavasti kaikki meille entuudestaan tuntemattomat oluet olivat loppu. Suunnitelmat menivät uusiksi siis. Tästä joutuu kyllä sanomaan, että ei ole kivaa, jos jonkun panimon oluet loppuvat melkein kokonaan heti ekana päivänä, eikä siitä tiedoteta missään. Jotkut tulivat varmasti festareille juuri ja jopa ehkä pelkästään Omnipollon takia ja jopa ihan tiettyjen ennennäkemättömien tuotteiden takia. 

No, onneksi festareilla oli rutkasti muutakin kiinnostavaa maistettavaa ja tavallaan oli ihan hyväkin vähän poiketa kaavoista ja maistella kaikenlaista oman listan ulkopuolelta. Mukana oli paljon itselleni vieraita panimoita, joten jännyyksien maisteluun tilanne oli varsin otollinen. Laadukkaita tuotteita löytyi lopulta lasiin paljon ja se lasi, niin, se oli sellainen jalallinen ja aika passelin mallinen.

Jätskiä ja sahtia
Makun tiskillä oli kaksi jännää uutuutta, joita piti maistaa heti alkuiltapäivästä: sahti ja imperial stout -jäätelö. Jäätelö oli maukasta, kermaisesta mausta erottui pientä maltaisuutta ja hitunen tervaa. Sahti oli makuuni sopivan vähän makea, banaaninen ja mukavan havuinen.


Vanilla Milkshake
Guineun ja La Quincen Vanilla Milkshake oli kermakaakaon ja kahvipapujen makuinen, silkkisen pehmeä olut, jota oli mukava vaan makustella ja fiilistellä. Tällaiset oluet eivät ole vahvimmillaan tungoksen keskellä nautittuna, mutta tämä yksilö onnistui saamaan minut hetkeksi unohtamaan väenpaljouden ja melun. Näin Vanilla Milkshakea ja Vanilla Black Velvetiä maistettuani olen alkanut kovasti kaipailemaan Espanjan pöllösten tuotoksia myös kotimaisteluun.

Tanker & Hiisi Silly Juice johdatteli happamien maailmaan, jossa tuli vietettyä aika paljon aikaa perjantaina. Makua hallitsi mustaherukan ja superhappaman jogurtin yhdistelmä. Oikein mehukas ja kesäinen tumma sour.

Hiisi vastasi CBH:n mainioimmasta hapanolutelämyksestä. Itsen menekki tuntui olevan jatkuvasti ihan reipasta, eli vissiin joku muukin oli ruksinut tämän omaan tärppilistaansa. Gooseberry souriksi tituleerattu tuote maistui kyllä mielestäni karviaisen sijaan ihan selvältä veriappelsiinilta ja vieläpä varsin huomattavassa määrin. Mikään pelkkä sitrusmehutsydeemi Itse ei ollut, sillä maussa oli myös selvää humalakäpyisyyttä. Sanottakoon vielä tässä blogin puolellakin, että olin hyvin kiitollinen Hiiden musiikeista virallisen tapahtumamusiikin, eli pissispopin ja kaiken maailman Nikke Ankaroiden pissisten metsästysräppien seassa. Olen jo sen verran kalkkis, että pidän vanhan hyvän ajan rock-musiikista.

Pohjoisen jättiläinen
UG:n veikeät jääkaappihanat
United Gypsiesin Pohjoisen Jättiläinen oli tällä kertaa kypsyneempi ja tasapainoisempi kuin viime näkemällä kevään HBF:ssä. Humalakäpyä, kastanjaa ja karamellia höystettynä pikantin pihkaisella loppumaulla. Festariolosuhteista ja ei-niin-puhtaasta lasista huolimatta yksi perjantain parhaista makukokemuksista.

Nolla ja megavaahto
Tulipa päivän aikana maistettua myös yksi holiton olut, nimittäin Humaloven Nolla. Limettisyys oli Nollassa kevyesti kipristelevää ja jos en olisi ennakkoon lukenut oluen voltittomuudesta, niin olisin arvellut tätä vähintään 2-3-volttiseksi. Nolla oli virkistävää ja hedelmäistä janojuomaa, mutta samalla kuitenkin jollain tasolla olutmaista olutta. Juuri sellaista kuin alkoholittoman oluen minun mielestäni pitäisikin olla. Näitä lisää, kiitos! Makeat mallasmehut on niin nähty.

Maukas dosa
Muutama sana myös ruokatarjonnasta. Ruokapuoli oli luvatun monipuolinen (mm. burgeria, kimchiä, dosaa ja nachoja) ja iltapäivällä annoksia sai jonottamatta (illalla jonot olivatkin sitten jo melkoisia, ainakin Social Foodin burgerijono oli jokseenkin loputtoman näköinen). Omnamin tiskiltä sai kasvisravintolan tavaramerkiksi muodostuneita dosa-lettuja ja päätimme napata sellaiset. Kukkakaalilla, linsseillä ja perunalla täytetty dosa oli maukas ja taitavasti maustettu, kuten ennakkoon oletinkin. Oli kiva saada oluttapahtumassa vaihteeksi muutakin kuin perinteistä pubiruokaa.

Loppuun jokunen kehitysehdotus satunnaisjärjestyksessä. Nämä perustuvat omaan perjantain kokemukseeni, eivätkä välttämättä kaikilta osin vastaa festarin yleiskuvaa:

- Maksukorttisysteemi oli tavallaan ihan kätevä, tavallaan ei sitten yhtään. Sisääntulopisteessä sai kivasti ladattua haluamansa summan kortille, lisäksi oli valittavissa myös valmiiksi ladattuja 25 ja 45 euron kortteja. Pois lähtiessä oli helppo tiputtaa tyhjä kortti palautuspisteelle. Vaan entä jos kortille jäi vielä käyttämätöntä rahaa, jotka olisi ollut ihan jees saada sieltä pois? Ai, siellä portilla ei annetakaan rahaa takaisin? No, ihan mielellänihän minä menen takaisin alueen perimmäisen nurkan palvelupisteeseen noin 50 henkilön jonoon odottelemaan, josko omansa saisi takaisin ennen puoltayötä. NOT. Ensi vuonna korttien rahojen takaisinmaksu vähintään kahteen pisteeseen, kiitos.

- Vessan edessä olleita miesten kusilaareja ei ollut kauhean diskreetisti sijoitettu, toivoisin, että ne voisi laittaa jatkossa johonkin muualle kuin bajamajojen kulkuväylälle. Kaikki naiset eivät tykkää kulkea vessaan tarpeillaan olevien miesten muurin läpi pujottelemalla. Osa naisista saattaa sen takia jopa lopettaa festarikäynnin lyhyeen.

- Jonoja, jonoja, jonoja joka paikkaan. Helsingin oluttapahtumissa alkaa olla aivan liikaa jonottamista ja helposti koko paikallaoloaika menee jonottamiseen, kun jonotat ensin tunnin sisäänpääsyä ja sitten alat jonottaa tiskille, jonka jälkeen siirryt jonottamaan ruokaa ja lopulta rahojesi palautusta. Jos näitä jonoja saisi jotenkin vähennettyä, niin olisi kiva. Kokeillaanko vaikka ottaa mukaan pari hampurilaistiskiä ja pari infotiskiä enemmän, jos se auttaisi? Oluita voisi myös varata mukaan isomman määrän, jotta ne eivät loppuisi heti ekana tapahtumapäivänä (vrt. Omnipollo, jonka valtava kysyntä ei varmaan tullut täytenä yllätyksenä).

Kokonaisuutena festari oli ekakertalaisen näkökulmasta kiva ja rento, mutta paikka paikoin hiukkasen liian kotikutoisen oloinen. Pienillä viilauksilla, esimerkiksi musiikkiin panostamalla, teltat kunnolla kiinnittämällä (keskialueen teltat tippuivat vaarallisen näköisesti ihmisten niskaan ainakin kerran), oluiden saatavuudesta tiedottamalla sekä tuoleja ja sohvia lisäämällä toteutusta voisi parantaa paljon.

keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Tärppejä Craft Beer Helsinkiin

Craft Beer Helsinki järjestetään tänä vuonna toista kertaa Rautatientorilla. Viime vuoden festari jäi minulta väliin, mutta tällä kertaa yritän kovasti päästä paikalle joko torstaina tai perjantaina.

CBH näyttää painottuvan tänä kesänä entistä enemmän gastronomiselle puolelle: ruokakojuja on tulossa peräti kahdeksan. Festarin pyrkimys erottautua poikkeuksellisen runsaalla ruokatarjonnalla on varmaankin järkevää, sillä Suomen olutkesässä tapahtumia on nykyään kuin sieniä sateella ja Helsingissäkin oluttapahtumia mahtuu heinäkuuhun nykyään yhden sijaan kaksi. Kasvissafkaajallekin on kerrankin useita vaihtoehtoja, joista valita se itselle mieluisin tai joita vaihdella päivän ja fiiliksen mukaan. Itse odotan ehkä eniten kasvisravintola Omnamin dosa-lettuja, joita en ole aiemmin useista Omnam-visiiteistäni huolimatta päässyt maistamaan.

Ruoista oluisiin, eli siirtykäämme kokoamiini juomatärppeihin. Tärppejä miettiessä ei voi unohtaa Omnipolloa, jonka oluet ovat nousseet oluttarjonnan parhaimmistoon lähes joka festareilla, joille niitä ylipäätään on Suomessa roudattu.

Omnipollo, Ruotsi (ja Buxton, Iso-Britannia)

Omnipollo Gimbagagompa Coffee Vanilla Granola Imperial Stout, 11 %
Taas näitä oluita, joiden nimen lausuminen voi olla astetta haastavampaa ainakin illan viimeisinä tunteina. Omnipollon tiskillä saadaan varautua kaikenlaisiin kielikukkasiin simpanssista kimppakomppaan. Kiinnostavaa nähdä, miten granola tulee esiin oluen mausta vai tuleeko. Pohja ainakin lienee omnipollomaisen tuhti, makeahko ja paahteisen suklainen.

Kuvituskuvassa HBF:ssä maisteltu Omnipollo Noa, joka löytyy myös Craft Beer Helsingistä
Omnipollo & Buxton Original Texas Pecan Ice Cream Porter, 10 %
Omnipollon ja Buxtonin jäätelösarjalaiset ovat olleet aina varsin nautittavia ja erityisesti kesällä niiden herkullisen kermainen, vaniljainen maku pääsee oikeuksiinsa. Pekaanipähkinäisessä porterissa pähkinän rasvaisuus ja jäätelömäinen makeus täydentävät toisiaan. Reippaamman suklaisuuden ystävälle voisi suositella myös Rocky Road Ice Cream Porteria.

Omnipollo Nebuchadnezzar Imperial IPA, 8,5 %
Imperial IPA, jonka maku on täyteläisen hedelmäinen ja suutuntuma samettisen pehmeä. Suosittelen lämpimästi testaamaan, jos tämä ei ole vielä tuttu.

Hiisi, Suomi
Itse (Limited Batch #500), 6 %
Karviaissourit ovat suosikkejani, sillä niissä voimakas happamuus ja kirpeys yhdistyy yleensä selkeään karviaisen makuun. Hiisi hallitsee happamat taidokkaasti. Maista tätä, jos tykkäät kirpakasta.

Humalove, Suomi (ja Whisker.beer, Puola)
Nolla Sour, 0 %
Alkottomat oluet ovat harvoin soureja, tässä on siis ihan uudentyylinen tuttavuus ainakin minulle. Limettisyys saanee aikaan raikkaan happamuuden, joka toimii varmaan ihan hyvin nollalinjallakin.

Kuvituskuvassa Humaloven ja Wąsoszin yhteistyöolut Foreign Extra Stout
Humalove / Whisker.beer Tank BFF Series II: Krówki, 8 %
Puolalaisen Wąsoszin ja Humaloven kollabot ovat olleet hyviä, miksei siis Whiskerinkin kanssa homma voisi toimia. Tyylinä on Baltic Porter. Humaloven tummat oluet ovat olleet aiemmin mieleeni ja niissä on ollut aina jotain vähän spesiaalia.

La Quince, Espanja
Vanilla Black Velvet (2016), 9,5 %
Ihanan vaniljainen, suussasulavan suklainen ja kivasti jälkiruokamainen imperial stout kannattaa maistaa, oli sitä kokeillut aiemmin taikka ei. Vuoden 2016 vuosikertatuotteena tämä varmaan alkaa jo olla hiukan kypsyneempää kamaa kuin viimeksi tätä maistaessani.

Pinta, Puola
Atak Chmielu, American IPA, 6 %
Sopusuhtaisiin prosentteihin sujautettu American IPA osuu Pintan vahvuusalueelle. Pintan IPAt ovat olleet hyvin maukkaita aiemmin, joten tästä on suht kovat odotukset.

Stone, USA
Stonen tarjontaa HBF:ssä
Drew & Steve's Imperial Mutt Brown Ale (Spotlight Series), 9 %
Olen kerran aiemmin maistanut Stonelta brown alea ja silloin ainakin kokemus oli erittäinkin positiivinen. Vahvat brown alet ovat joskus vähän övereitä, mutta Stone hallinnee homman ja osannee pitää kokonaisuuden pehmeänä ja tasapainoisena.

CoolHead Brew, Suomi & Lehe Pruulikoda, Viro
Son of A Peach!, 4 %
Hedelmäoluet ovat joskus vähän niin ja näin. Persikka-berliner weisse kuulostaa kuitenkin sen verran happamuuden ja makeuden sopusuhtaiselta tasapainolta, että uskaltaisin kokeilla tätä hyvillä mielin.

Founders, USA
Azacca IPA, 7 %
Ennen kokematon IPA Foundersilta menee tärppilistalle automaattisesti. Makukuvaus lupaa mangon ja karamellin makuja, jotka yleensä kuuluvat muutenkin Foundersin vakiopakettiin aika saumattomasti.

Nitro Oatmeal Stout, 4,5 %
Nitro-oluissa pehmeys korostuu. Miedoista oluista lisäpehmeys tekee samettisia ja ihanan kermaisia. Vahvoja ja ärhäköitä makuja kaipaavalle tämä voi olla liian pliisu olut, mutta samettisen suklaisuuden ystäville tuskin.

UG Brewery, Suomi

Vintage Ale 2017 Pohjoisen Jättiläinen, 11 %
Pohjoisen Jättiläisen pidempään kypsynyt versio. Tästä oluesta on tullut tärppilistojeni vakio, eikä syyttä, onhan olut aikamoinen pihkaisuuden, karamellisuuden ja kastanjaisuuden cocktail.

Siinäpä vähän vinkkejä festarin koluamiseen. Juomatarjonta on tosin jälleen kerran niin runsasta, että mitään tyhjentävää listaa en edes yrittänyt laatia. Toivottavasti näistä liikenee kuitenkin jotain inspiraatiota :)

maanantai 3. heinäkuuta 2017

Kesäpäivän keittokirja: Anikón Ihan ulkona

Anikó Lehtisen kirjoittama ja WSOY:n kustantama Ihan ulkona -kirja on ollut niin sanotusti ulkona jo jonkin aikaa ja taas on aika kirja-arvion. Olen tosi iloinen, että sain arvostelukappaleen myös tästä kirjasta ja pääsin taas fiilistelemään tunnelmallisia kuvia ja herkullisen kuuloisia reseptejä. Tällä kertaa ei kuitenkaan liikuta olutmaailmassa, vaan uuden kirjan pääosassa on ruoka. Kyseessä on siis Anikón eka ruokakirja.

Ihan ulkona ei ole tyypillisin suomalainen keittokirja, sillä kirjassa kokataan ja syödään ulkona. Värikkäiden kuvien täyttämillä sivuilla kuljeskellaan paljain jaloin nurmikoilla ja rantahiekalla perheen kanssa. Kokkailu hoituu siinä sivussa kuin itsestään. Helpot ja nopeat reseptit sopivat kesään ja useimmat kirjan ruoista on kätevä pakata mukaan piknikkoriin. Rento asenne oli yksi niistä jutuista, joista tykkäsin eniten Anikón aikaisemmissa olutkirjoissa, eikä iisi meininki ole onneksi keittokirjojen puolelle siirtymisen myötä kadonnut mihinkään. Kirjassa jaetut ruokamuistot ja kertomukset kesäperinteistä saavat lukijan tuntemaan olevansa melkein itsekin osa kirjan isoa perhettä.
Ihastuin erityisesti helpon kuuloisiin salaatti- ja leipäresepteihin, joita kirjasta löytyi kahmalokaupalla. Olen ollut erittäin laiska retkiruokien laittaja, mutta helpot ohjeet saivat minut miettimään, josko kerrankin kokkaisi piknikkoriin jotain vähän spesiaalimpaa kuin emmental- ja kurkkutäytteisiä sämpylöitä. Ainakin halloumilla, tomaateilla ja rucolalla täytetyt retkirieskat, eli lunat menevät kokeiluun lähes satavarmasti.

Ihan ulkona on aktiivisen ja ulkona aikaa viettävän kaupunkilaisen keittokirja, jota voi suositella erityisesti pariskunnille ja lapsiperheille. Kirjan neljälle hengelle mitoitetut ruoka-annokset passaavat parhaiten porukalla syötäviksi. Hiukan Helsinki-painotteisten ulkoiluvinkkien lisäksi olisin itse kaivannut vinkkejä myös muiden kaupunkien kivoista paikoista, sillä kesällä Suomessa matkustellessa jää ainakin itse usein miettimään, mihinköhän sitä entuudestaan tuntemattomammassa kaupungissa suuntaisi piknikille tai rannalle. Toki ymmärrän, että yhden kirjan sivutila on rajallinen ja sikäli pääkaupunkiin keskittyminen on perusteltua.

Anyway, tykkäsin paljon kirjan kesäisen kepeästä tyylistä ja joka lähtöön sopivista resepteistä. Kiitos jälleen hienosta kirjasta Anikó!
 
Ihan ulkona Adlibriksessa:

lauantai 24. kesäkuuta 2017

Ekaa kertaa Olutsatamassa

Viime viikolla olin OlutSatamassa ekaa kertaa. Jo viime kesänä mietin, lähtisinkö katsomaan tätä järvenrantamaisemissa järjestettävää olutfestaria, mutten saanut Jyväskylän viikonloppureissua sovitettua aikatauluihin. Nyt matkaan lähdettiin jo perjantaina ja ehdimmekin olla OlutSatamassa kahtena päivänä kumpaisenakin muutaman tunnin ajan.

Perjantaina järven rantaa pitkin kävellessä tunnelma oli odottava. Harvinaislaatuinen kesäkuinen lähes helteinen päivä ja aurinko nostivat hilpeän fiiliksen pintaan. Festarialueen viereinen nurmikko näytti olevan täyteen ahdettu ja Olutsataman suomalaishenkisen pressuaidan raoista näkyi pieniä vilauksia tiskeistä. Portilta käteen annettiin ranneke, jonka lisäksi piti ostaa erikseen haluttu määrä maksulippuja. Lasi sisältyi ennakkolipun hintaan. 


Mika ja Aniko puhuivat mm. oluen panemisesta sekä oluesta ja ruoasta
Sisään astuessa alue paljastui yllättävänkin isoksi ja monipuoliseksi, tiskien lisäksi paikalla oli jokunen ruokakoju (mm. huikeita jonoja kerännyt Naughty Burger ja street foodiin keskittynyt Taikuri), esityslava ja pikkuinen nurmikko. Olutjäätelöä ja olutcocktailejakin olisi kuulemma löytynyt alueelta, mutta jätskit loppuivat ilmeisesti erittäin pian ja cocktailit oli päätetty rajata premium-lipun ostaneille. Festareilla siis oli erillinen pieni osasto, joka oli vain premium-lipun ostaneiden käytössä ja jolla oli omat tarjoilunsa.

Coolheadin slush Filip's Lemon Gose ja ei-slush Blueberry Pie

Mieheni maistoi Coolheadin tiskin kotisirkkoja: kuulemma olivat lähinnä friteeratun makuisia
Vaikka cocktailit ja jätskit jäivät kokeilematta, kesäfiilistä sai nostatettua muillakin herkuilla. Coolheadin tiskillä oli slush-kone, jolle oli hetkittäin suorastaan tukalan kuumalla festarialueella tarvetta. Kategorisesti en ehkä varsinaisesti voisi sanoa suosivani viiden sentin jäähilekuorrutuksella varustettuja oluita, mutta tässä kohtaa tein poikkeuksen. Ja oi, miten ihaniksi slushit osoittautuivat! Varsinkin sitruunamehumaiseen, lempeän suolaiseen Filip's Lemon Goseen jäähileet sopivat saumattomasti. Myös tumma slush-olut Maple Choco Vanilla Sundae oli herkullinen, joskin tummasta oluesta jääpinta tuntui tekevän hieman liian kylmää ja siksi myös vähän vähemmän voimakkaan makuista. Maitokahvisuus ja suklaisuus puskivat kuitenkin esiin ihan reippaalla intensiteetillä jäähileestä huolimatta.

Maistilan oluttiski oli taas yksi niistä paikoista, joihin tiesimme jo ennakkoon jäävämme jumiin molempina päivinä. Kaksi olutta iski omaan makuuni parhaiten: happaman mustaviinimarjainen, tummasuklaakohvehtinen ja hieman lakritsinen hapanolut Tumma Tamma ja belgihiivalla höystetty, pehmeän kermainen, talkkunainen, lakritsinen ja kahvinen Riutunkainalo Baltic Porter.

Makun tiskiltä löytyi yksi festarin erikoisimmista tuotteista, eli Jasun Muru. Jasun Muru oli niin sanottu viiniolut, jonka maku oli myös jännä sekoitus punaviinille ja oluelle ominaisia elementtejä. Oluessa kevyt happamuus, marjaisuus, viljaisuus, nahkaisuus ja tammisuus oli saatu jotenkin oudolla tavalla sopusuhtaisesti mahdutettua samaan pakettiin. Osuva kokeilu, näitä lisää!

Hapanolutpuolella festarin anti oli vähintään kohtuullista. Kaksi kiinnostavimmista hapanoluista, Öö de Kolome ja Katkera Nunna tarttuivat käteen Fiskarsin tiskiltä. Öö de Kolomen maistelua voisi parhaiten kuvailla nenän työntämisenä vadelmapuskaan, sen verran mukavasti oluessa oli vattua. Katkeran Nunnan maku puolestaan oli onnistuneen hapan, sopivasti suolainen ja kirpakan karpaloinen. Kivoja ja kotoisia oluita kumpainenkin.

Vaikka festari keskittyi kotimaisiin oluisiin, oli mukana myös yksi ulkomainen panimo, nimittäin virolainen Tanker. Tankerilta tuli maistettua useampikin olut, mutta paras ja mieleenpainuvin oli ehdottomasti flanders red -tyylinen Ketser. Ketser oli aika klassisen tyylinsä edustaja, eli kastanjaisia, puunkuorisia, piimäisiä ja punamarjaisia makuja riitti vaikka muille jakaa ja happamuus pisti suun mutrulle.



Parhaiten festaripäivistä jäivät mieleen lämmön ja auringon lisäksi monilla tiskeillä olleet mukavat aurinkotuolit, säkkituolit ja sohvat. Mukavissa tuoleissa lojuminen ja oluiden maistelu olivat aika kiva yhdistelmä. By the way, kerrankin festari, jolta ei istumapaikkoja puuttunut! Tunnelma oli rento ja alue sopivasti täynnä. Sanoisin, että kokonaisuutena OlutSatama oli ehdottomasti yksi kivoimmista ja kotoisimmista kokemistani suomalaisista festareista tähän mennessä. Kannatti siis lähteä Jyväskylään ja voi hyvinkin olla, että minut näkee samoissa maisemissa myös ensi kesänä.

Ps. Lisää ruokakojuja ja isompi erä olutjätskiannoksia ensi kesäksi, kiitos :)

Lisätietoa Olutsatamasta:

perjantai 9. kesäkuuta 2017

Olutta, cheddaria ja veikeitä makupareja Bier-Bierissä

Trendikkään pinkki Dieter
Vaikka juuston rasvaisuus ja oluen rasvaisuutta leikkaava hiilidioksidi sekä juuston suolaisuus ja oluen tasapainottava makeus ovat kuin luotu toisilleen, juustojen ja oluiden yhdistäminen on tähän mennessä ollut vielä jokseenkin underground ilmiö. Juusto- ja olutmaistelujakaan ei varsinaisesti voi sanoa Suomessa pursuavan olutravintoloiden ovista ja ikkunoista, joskin BrewDog Helsinki onkin tehnyt tällä puolella joitakin päänavauksia. Habanerokitchenin Timolta tullut kutsu bloggareille ja virallisemman mallasmedian edustajille suunnattuun Jukolan juuston ja Donut Islandin yhteismaisteluun oli siis minulle oikein kiva yllätys. Tämän viikon keskiviikkoon ajoittunut tasting pidettiin Bier-Bierin kuumimmassa kulmassa ikkunasta paahtavan auringon alla; toisin sanoen paikassa, jossa kaltaiseni pessimistikin alkoi pikkuhiljaa uskoa kesän lähestymiseen.

Maistelun juustot lukuunottamatta sahticheddaria
Jukolan juuston bravuuri on aito cheddar, jota oli tarjolla monessa muodossa myös tässä maistelussa. Juustolan nokkamiehen Markku Liiaksen mukaan juustola on ainoa aidon cheddarin valmistaja Suomessa. Cheddar valmistetaan tuoreesta aamumaidosta ilman turhia odotusaikoja tai maitojen kuskailuja paikasta a paikkaan b. Aidon cheddarin valmistukseen kuuluu cheddarointi, joka luo juustolle aromikkaan täyteläisen ominaismaun ja ihanan kiteisen rakenteen. Saimme kuulla, että Jukolan juusto on valmistanut cheddareita kolmisen vuotta ja vanhimmat heidän vintage-juustoistaan ovat kaksi vuotta kypsyneitä. Tällä kertaa pöydässä oli kuitenkin tuoreempia juustoja, joilla ikää oli vasta 4 kuukautta.

Jukolan juuston makutarjontaa...

...ja lisää makuja
Ihan perinteisen maustamattoman cheddarin lisäksi juustolautaselle oli kasattu vaikuttavat keot niin mustapippurilla, valkosipulilla kuin chililläkin maustettuja juustolajikkeita. Setin loppuun oli säästetty myös pari yllätystä, joihin päästään tarkemmin tämän jutun loppupuolella.

Juustojen pareiksi oli valittu Donut Islandin oluita, joista Donutin nokkamies Mika Oksanen ja puolisonsa olutasiantuntija Aniko Lehtinen kertoilivat. Saimme kuulla myös knoppitietoa oluesta ja makuaistista. Jännä ajatus oli esimerkiksi se, että jokainen meistä ylimaistaa jotain makua, kun taas joidenkin muiden makujen suhteen makuaisti ei ole yhtä herkkä. Oluiden välttelevien makuaisti saattaa olla yliherkkä katkeruudelle, jolloin katkeruus hyökkää epämiellyttävän voimakkaana esiin vaikkapa muuten pliisun ja matalavolttisen bulkkilagerin vetisestä pohjamausta. Aloin ajatella bulkkeja hieman uudella tavalla, sillä en ole koskaan oikein osannut tulkita niitä katkeriksi oluiksi. Toisaalta, vetisen tusinalagerin lähes tyhjältä makutaululta katkeruuden kieltämättä voisikin ajatella erottuvan helpommin kuin persikan, greipin, männynkäpyjen sun muun täyttämältä IPAn makupaletilta.

Ensimmäinen pari oli mustapippuricheddar ja Dieter-vadelmaberliner. En ollut koskaan aiemmin maistanut cheddaria hapanoluen kanssa, joten en osannut arvata, miltä tällainen yhdistelmä maistuisi. Vadelmainen happamuus toimi yllättävän hyvin mustapippurin kanssa ja juuston rasvaisuus tuntui peittyvän marjan ja pippurin terävämpien makujen alle. Kiinnostava kokemus, joskaan en ole ihan varma, sopivatko nämä kaksi kaikkein parhaiten yhteen.

Toisena maisteltiin Ich Bin Ein Berner -gosea ja chilicheddaria. Olut pehmensi chilin makua ja toi makukomboon mielenkiintoista hapanimelyyttä. Testasin chilicheddaria myös Dieterin kanssa ja totesin, että tässä yhdistelmässä puolestaan vadelma nousi esiin ja chili jäi hieman taka-alalle. Päädyin vielä parittamaan gosen ja mustapippurijuuston, jotka olivat mielestäni pikkuisen harmonisempi ja tasapainoisempi pari kuin chilicheddar ja gose. Gosen suolaisuus nousi esiin enemmän mustapippurin maun kanssa. Mallailin chilijuustoa melkein kaikkien maistelun oluiden kanssa, mutta se tuntui olevan vähän vaikea paritettava. Miedompien oluiden kanssa chili hieman peitti oluen makua ja vahvempien oluiden kanssa taas chili tuntui peittyvän oluen maun alle.

Kolmas maisteltu olut oli iki-ihana Frisco Disco, jonka juustopariksi oli valkattu valkosipulicheddar. Tämä oli suosikkiyhdistelmäni. Oluen hedelmäinen makeus ja sitruksisuus täydensivät valkosipulia ja yhteismausta muodostui hieman hedelmillä höystettyä kasviswokkia muistuttava. Kokeilin Frisco Discoa myös chili- ja pippurijuuston kanssa ja tulos oli aika jännä. Chilijuusto ei sopinut Frisco Discon kanssa mielestäni yhtään, tuloksena oli ristiriitainen ja pistävä maku. Pippurijuusto puolestaan sopi aika hyvinkin, humalan ja pippurin aromit muodostivat vahvan ja lämmittävän, mutta samalla pehmeän kokonaisuuden.

Neljännen yhdistelmän tuotteet olivat Musta Munkki -vadelmamunkki-IS ja peruscheddar. Voimakkaan makuinen olut peitti tässä tapauksessa cheddarin maun lähes kokonaan, juusto tuntui olevan mukana lähinnä täyteläistämässä oluen makua ja tuomassa lisää rasvaisuutta makukokonaisuuteen. Hyvä kaksikko kuitenkin. Testasin Mustaa Munkkia myös chilijuuston kera ja myös tässä kaksikossa oluen maku tuntui peittävän juuston ominaismaun ja jopa chilisyyden melkein kokonaan. Tai sitten oluen munkkirasvaiset makuelementit vain sulautuivat niin saumattomasti juuston rasvaisuuteen, että oli vaikea enää sanoa, missä olut loppui ja mistä cheddar alkoi.

Sahti ja sahticheddar
Maistelun lopussa oli yllärien aika ja pöytään tupsahti pari kappaletta sahteja, joiden seuraksi tuotiin luonnollisesti sahdilla maustettua cheddaria. Sahdit olivat juustolan omaa käsialaa, toinen alkoholiprosentiltaan vahvempi ja toinen varsin mieto sahti. Olen sahtien suhteen aika valikoiva ja tuntuu, että monesti imelyys on näissä juomissa minulle vähän liikaa. Tämänkertaisista sahdeista vahvempi oli makeaa ja perushyvää ja miedompi melkoisen katajaista, vähän keskeneräisen oloista. Sahtijuusto vei voiton itse sahtijuomista, sillä cheddarin makuun sahti toi ihanaa täyteläisyyttä ja luonteikasta tuoreen sämpylänomaista hiivaisuutta. 

Saison d'etre ja sahticheddar
Olin napannut baaritiskiltä mukaan maisteluun myös yhden itse valitsemani jokerituotteen, eli Stockholm Saison d’etren. Jokeri pärjäsi Donutin tuotteiden rinnalla melko lailla tasaväkisesti ja täydensi hyvin erityisesti sahti- ja mustapippuricheddareita. Sahticheddarin pehmeän täyteläisen maun kanssa saison oli varsin looginen kumppani ja mustapippuricheddarin pippurisuus löysi vastinparinsa saisonin kevyestä mausteisuudesta.

Maistelu oli tosi kiinnostava kokemus ja erityisesti tykkäsin, kun maisteltavana oli myös hapanoluiden ja juustojen pareja. Hapanolutta ja juustoa ei näe yhdessä kovinkaan usein, vaikka hapanoluen maku täydentäisi varsin hyvin useiden juustojen makuja. Oli jännää nähdä, miten luontevasti cheddarien maut solahtivat Donutin einiinperinteisten oluiden kainaloon.

Tastingin loppumetreillä heitettiin ilmaan orastavia lupauksia Jukolan cheddarien näkymisestä myös tämän kesän olutfestareilla. Kenties näitä mainioita juustoja siis nähdään olutympyröissä uudelleen hyvinkin pian. Siihen asti juustoja löytää hyvin varustetuista kaupoista tai tekemällä pienen kesäreissun Joutsassa sijaitsevalle Leivonmäelle.

Kiitos antoisasta maistelusta, toivottavasti nähdään pian uudestaan hyvien makujen merkeissä!

Lisää juustoista:

Lisää oluesta:
Donut Islandin Facebook-sivu