perjantai 31. lokakuuta 2014

Melkoinen turkinpippuri olueksi: Det Lille Bryggeri Double Chili Lakrids Ale



Taustaa: Halloweenin kunniaksi päätin nauttia hieman tavallisuudesta poikkeavan oluen. Jotain tummanpuhuvaa haeskellessani päädyin tanskalaisen Det Lille Bryggerin Double Chili Lakrids Aleen, joka on nimensä mukaisesti chilillä ja lakritsilla höystetty, maultaan hiukan turkinpippuria muistuttava ale. Tämän olutarvion myötä toivotan teille lukijoilleni huolella humaloitua ja hauskaa Halloween-viikonloppua.

Panimo: Det Lille Bryggeri
Olut: Double Chili Lakrids Ale
Tyyli: Spice/Herb/Vegetable
Prosentit: 8,2 % lukee pullossa (Ratebeerin mukaan 7,7 %)

Tuoksu: Mausteinen, jollain lailla old ale-tyylinen tuoksu, jossa mausteisuuteen ja lakritsisuuteen sekoittuu savustetun paprikan aromia.

Ulkonäkö: Tumman punaruskea olut vaalealla, nopeasti haihtuvalla vaahdolla.

Maku: Double Chili Lakrids Alen maku on omintakeinen sekoitus tanskalaistyylistä, tuhtia ja paksua lakritsia, chiliä ja viljaisia aromeja. Hiukan maltaista makeuttakin nousee esiin maun loppuvaiheilla.

Suutuntuma: Suutuntuma on melko hiilihapokas, lähes kupliva. Olut jättää suuhun miellyttävän tulisen jälkipoltteen.

Omat pisteeni Olutoppaassa:  Olut ei toistaiseksi ole Olutoppaassa.

Mihin tilanteeseen sopii? Lakritsin tai salmiakin läheisyydessä tämä olut on kaltaisessaan seurassa, vielä paremman yhdistelmän saa aikaan kombinoimalla oluen chilisalmiakin tai chililakritsin kera. Tulisuutensa ansiosta Double Chili Lakrids Alesta saattaisi olla myös mausteisen ruoan seuraksi. Mutta pieni varoitus: olut soveltuu vain lakritsin ja chilin ystäville, sillä sen maussa on selvästi enemmän lakritsia ja chiliä kuin oluesta tuttuja elementtejä.

Lisätietoja:

Det Lille Bryggeri Double Chili Lakrids Ale Ratebeerissä:
http://www.ratebeer.com/beer/det-lille-bryggeri-double-chili-lakrids-ale/173423/

maanantai 27. lokakuuta 2014

Raportti OlutExposta

Hipster Tasting, eli Italia Tasting
Tämänvuotinen OlutExpo järjestettiin 24.-26.10. Tapahtuma sai jo aiemmin tässä kuussa reilusti julkisuutta mediassa pikavauhtia levinneen viskikohun takia. Nyt näyttää siltä, että kohu oli tehokasta mainosta viime vuonna kävijöiden vähyydestä kärsineelle OlutExpolle, sillä sisäänpääsyä joutui huhupuheiden mukaan jonottamaan lauantai-iltana jopa 45 minuuttia.

Itse suuntasin OlutExpoon heti sen auetessa perjantaina klo 15 ja viihdyin siellä pitkälle iltaan. Tavoitteenani oli tavoittaa parhaat oluet ennen kuin ne loppuisivat, eli aloitin olustelun harvinaisista ja suosituiksi olettamistani tapauksista. Tällä kertaa sain muilta olutharrastajilta myös poikkeuksellisen hyviä vinkkejä kokeilemisen arvoisista tuotteista, suuri kiitos vinkeistä erityisesti Anikólle ja Tuopin Ääressä-blogin Artolle. Tässä listaan perinteisesti tapahtuman olutparhaimmiston.

Kriek of Telemark
Ensimmäiset olueni olivat Nøgne Ø Kriek of Telemark ja Thornbridge Peanut Butter Brown Ale. Viime aikaisiin oluttapahtumakokemuksiini verrattuna OlutExpon aloitus oli vahva: kaksi ensimmäistä juomaani olivat erinomaisia. Kriek of Telemarkin tuoksussa oli reilu tujaus viinimarjan ja kirsikan syviä aromeja höystettynä maalaishenkisellä happamuudella. Oluen maku puolestaan oli tasapainoisella tavalla kirsikkainen, hiukan vaniljainen ja kohtalaisen hapan. 

Peanut Butter Brown Ale
Peanut Butter Brown Alen tuoksu valloitti heti aidolla ja täyteläisellä maapähkinäisyydellään. Maku seurasi pitkälti tuoksua ollen mantelisen ja pähkinäisen täyteläinen, kermainen, toffeinen sekä hiukan voinen. Todellinen pähkinän ystävän herkkupala.

Hoptimum
Seuraava mainitsemisen arvoinen olut oli Sierra Nevada Hoptimum, jota sain ensimmäistä kertaa elämässäni maistaa hanasta. Yksi kaikkien aikojen suosikkioluistani ei pettänyt odotuksia tälläkään kertaa. Pulloversioon verrattuna hana-Hoptimum oli hiukan hillitymmin katkeraa. Havumetsäisen hedelmäinen katkeruus oli täydellisessä sopusoinnussa hienovireisen kipristelevän suutuntuman kanssa. Mieleeni muistui taas, mikä Hoptimumissa onkaan parasta: runsas ja aidon aromaattinen, mutta tasapainoinen maku ja hillittömän voimakas, mutta silti jotenkin pehmeä katkeruus. Hoptimum on vain kerta kaikkiaan ihan omalla tasollaan muihin maistamiini Imperial/Double IPA-tyylilajiin kuuluviin oluisiin nähden.

Fuller'sin Cask Imperial Stout ja seuralaisen Vintage Ale 2014
Fuller'sin tiskiltä löytynyt harvinaisuus, eli Imperial Stout caskista oli ehdottomasti yksi tapahtuman parhaista oluista. Silkkisen pehmeää, lempeän täyteläistä ja intensiivisen makuista olutta voisi luonnehtia lähes täydelliseksi. Oluen maussa kahvisuklaa, suklaakastike ja konvehti leikittelivät aavistuksenomaisen tuhkaisuuden ja pehmeän paahteisuuden kera. Pakettia höysti osuvasti kermaisen paksu pohjavire.

Olutauto


Maku Brewingin pullot rivissä



Perjantain perusteella sanoisin, että OlutExpo oli jälleen oikein antoisa ja viihtyisä tapahtuma. Tässä vielä joitakin yleisarvioita itse tapahtumasta plussat ja miinukset-listojen muodossa. Plussalistasta tuli aika paljon moninaisempi, varmasti osittain siksi, että OlutExpo on omasta mielestäni Suomen tämän hetken paras oluttapahtuma.

Tapahtuman plussat:
+ laaja, mielikuvituksella valittu ja mieluisia yllätyksiä sisältänyt olutvalikoima
+ sekä kotimaisia että ulkomaisia panimoja mukana tuotteineen, erityisesti Pohjoismaat hyvin edustettuina
+ seminaarit ja tasting-tilaisuudet, joissa on mahdollista kuulla ajankohtaisia uutisia panimoilta ja olutkulttuurin saralta yleensäkin
+ kolme tapahtumapäivää antavat mahdollisuuden valita itselle sopiva päivä tai nauttia pitkän kaavan mukaan kaikista tapahtumapäivistä
+ olutharrastajille tarkoitettu, ilmapiiriltään rauhallinen, viihtyisä ja keskusteleva tapahtuma
+ myös pikkuannoksia (1,5 dl) saatavilla
+ lasinvaihtopalvelu, erittäin iso plussa, koska hätäisesti huuhdellusta lasista olut ei maistu samalta kuin puhtaasta
+ euron maksavat puolen litran vesipullot, jep, mielestäni vesi on yksi olennaisista asioista oluttapahtumassa
+ hintatasoltaan kohtuullinen ruokatarjoilu
+ panimojen oma panostus tiskiensä visuaaliseen ilmeeseen loi tunnelmaa: tiskit olivat piristävän värikkäitä ja monimuotoisia

Tapahtuman miinukset:
- pääsylipun hinta. Vaikka sisäänpääsyn hintaa on järjestäjien puolelta kuvattu kohtuulliseksi, on se silti sen verran kova, ettei esimerkiksi itselläni ollut varaa tulla tapahtumaan tällä kertaa kuin yhtenä päivänä. Uskon, että monella olutharrastajalla on ollut samankaltainen tilanne.
- Kaapelitehdas tapahtumapaikkana. OlutExpo oli tunnelmallisempi, äänitaso kohtuullisempi ja tapahtumatila valoisampi vuosi sitten, kun tapahtuma järjestettiin Wanhassa Satamassa. Kaapelitehtaalla järjestettävät tapahtumat ovat väistämättä jossain määrin meluisia ja niissä vallitsee hienoinen hämäryys.

Lisätietoja:
OlutExpo:

Nøgne Ø Kriek of Telemark Ratebeerissä:

Thornbridge Peanut Butter Brown Ale Ratebeerissä:

Sierra Nevada Hoptimum Ratebeerissä:

Fuller's Imperial Stout Ratebeerissä:
http://www.ratebeer.com/beer/fullers-imperial-stout-107/226113/

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Tyttö ja tuoppi täyttää vuoden!

Tuntuu kuin vasta olisin aloittanut kirjoittamisen ja siksi on vaikea uskoa, että tämä blogi on tänään jo vuoden vanha. Paljon olen blogini kautta päässyt kokemaan ja näkemään: ihania ihmisiä, hienoja oluita, mahtavia tapahtumia ja elämyksiä. Toivottavasti vähintään yhtä paljon olutrikkaita hetkiä on vielä edessä. 

Iso kiitos kaikille lukijoilleni ja seuraajilleni, että olette olleet mukana! Kiitos myös kaikille, jotka ovat auttaneet minua tutustumaan olutkulttuuriin.

Pieni herkkuhetki yksivuotiaan blogin kunniaksi: tummat ja täyteläiset maut täydentävät tunnelmallisen syysillan. Tästä on hyvä aloittaa Tytön ja tuopin toinen vuosi. Kippis!

Sinebrychoff Porter ja itsetehty mokkapala

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Tumma ja tuhdinpuoleinen: Crew Republic Roundhouse Kick

Taustaa: Saksalaisen Crew Republicin maistelusetistä kolmantena maisteluun valitsin tumman ja tuhdinpuoleisen Roundhouse Kickin. Roundhouse Kick on Imperial Stout, josta löytyy katkeruuden lisäksi myös pehmeämpiä ja maanläheisiä sävyjä.

Panimo: Crew Republic
Olut: Roundhouse Kick
Tyyli: Imperial Stout
Prosentit: 9,2 %
Katkeruus: 71 IBU

Tuoksu: Jopa tuhkaisuuteen asti paahteinen, erittäin tuhdisti espressoinen ja herkullisen tummasuklainen tuoksu. Myös nahkaisia ja maamaisia sävyjä nousee esiin tuoksusta oluen lämmetessä. Hyvin syvä ja vivahteikas tuoksu.

Ulkonäkö: Tumman suklaanruskean, lähes täysin läpinäkymättömän oluen vaahto on väriltään toffeenruskea. 

Maku: Tumma maku, josta löytyy kohtalaisen persikkaisen katkeruuden ohella ainakin vanhan ajan suolalakritsia, kahvipapuja, luumua ja aprikoosia. Olut yllättää juojansa mukavan viljaisella, pehmeällä loppumaulla.

Suutuntuma: Erittäin täyteläinen, paksu ja sileä sekä tahmean tuntuinen suutuntuma. Oikein oivallinen IS:n suutuntuma.

Omat pisteeni Olutoppaassa: 41/50

Mihin tilanteeseen sopii? Nautiskeluun varsin hyvin soveltuva olut voisi kuivahedelmäisten sävyjensä ansiosta sopia myös jouluisten leivonnaisten seuraksi. Tumma suklaa on luonnollinen pari tälle tummalle ja tuhdille tapaukselle.

Lisätietoja:
Crew Republic Roundhouse Kick Ratebeerissä:

Crew Republic Roundhouse Kick BeerAdvocatessa:

Crew Republic Roundhouse Kick Olutoppaassa:

maanantai 6. lokakuuta 2014

Reseptivihkosta poimittua: vuohenjuusto-pinaatti-hernerisotto ja olutsuositukset


Risotto, vehnäolut ja pils - toimii
Italialaisen ruoan ystävänä merkittävän osan perusruokavalioni runkoa muodostavat pizza, pasta ja risotto. Risoton teen yleensä omalla suosikkireseptilläni, jossa kasvisten raikkaus ja tuoreet maut yhdistyvät kermaiseen ja maukkaan täyteläiseen risottopohjaan. Netin resepteistä vaikutteita ottamalla ja itse kokeilemalla tästä risottoreseptistä on tullut sellainen kuin se nyt on. Kevään parsakaudella varioin reseptiä hieman korvaamalla pinaatin tuoreella parsalla.

Ainekset (4 annosta)
noin 3 dl risottoriisiä
noin 100 g herneitä (kesällä tuoreita, talvella pakasteesta)
noin 100 g pinaattia (voi korvata myös parsalla)
noin 100 g vuohenjuustoa (mieluiten kiekkomaista)
3-4 pientä salottisipulia
1 iso valkosipulinkynsi tai 2-3 pientä
1 l kasvislientä
kunnon nokare voita
noin 2 dl valkoviiniä
1 sitruuna
noin 50 grammaa parmesaania

Olennaisimmat tarvikkeet
3 kattilaa (1 riisille, 1 kasvisliemelle ja 1 herneille ja pinaatille)

1. Valmista kasvisliemi kattilassa. Jos teet kasvisliemen itse, se kannattaa tehdä ajoissa ennen varsinaisen risotonteon aloittamista. Jos teet kasvisliemen liemikuutiosta, tee liemi heti ensimmäisenä liemikuutiopakkauksen ohjeen mukaan. Risoton tekeminen aloitetaan pilkkomalla salottisipulit ja valkosipuli(t). Tämän jälkeen sipulit kuullotetaan omassa kattilassaan voinokareessa. Samaan aikaan aiemmin tekemäsi kasvisliemi tulee pitää lämpimänä omassa kattilassaan. Tässä vaiheessa kannattaa myös keittää pakasteherneet sekä ryöpätä pinaatti omassa kattilassaan.
2. Lisää riisi sipulisekoitukseen. Sekoita riisiä, kunnes se muuttuu läpikuultavaksi. Lisää valkoviini pienissä erissä ja sekoita, kunnes se on imeytynyt riisiin. Lisää myös kasvislientä pienissä erissä ja imeytä neste aina riisiin. Sekoita jatkuvasti pohjaa myöten, ettei riisi pala pohjaan.
3. Risoton hauduttamista liedellä miedolla lämmöllä ja liemen lisäämistä jatketaan, kunnes riisit ovat lähes kypsiä. Riisin kypsentäminen lähes kypsäksi vie noin 20-25 minuuttia riippuen lieden tehosta ja käyttämästäsi riisistä. Itse sekoitan risoton joukkoon kypsennysvaiheessa myös hiukan parmesaania täyteläisen maun aikaansaamiseksi.
4. Kun risotto on lähes kypsää, lisää siihen keitetyt herneet ja ryöpätty pinaatti sekä kuorittu vuohenjuusto. Anna risoton lämmetä muutama minuutti, lisää joukkoon hitunen puristetun sitruunan mehua ja tarjoile sitruunan ja parmesaanin kera.

Juomasuositus
Kasvisrisoton kanssa tarjoillaan perinteisesti valkoviiniä, mutta olut on myös oikein passeli vaihtoehto risoton seuralaiseksi. Itse olen todennut tämän suosikkirisottoni makuprofiilin toimivan hyvin yhdessä vehnäoluen (suodatettu Schneider Weisse) ja pilsin (To Øl Hop Love Pils) kanssa. Vehnäoluen kanssa risoton pehmeys, täyteläisyys ja kermaisuus korostuu, kun taas pilsin kanssa risoton kasvisten maut nousevat mielestäni paremmin esiin ja kokonaisuus on raikkaampi. Kokeile itse, kumpi on risoton kanssa enemmän sinun makuusi.

perjantai 3. lokakuuta 2014

Nurmikolla nautittavaksi: Crew Republic Munich Summer

Taustaa: Crew Republicin Drunken Sailorin jälkeen vuorossa oli samaisen panimon maistelusetin toinen olut. Toiseksi maisteltavaksi olueksi valikoitui Munich Summer, joka on kevyenlainen vaalea ale.

Panimo: Crew Republic
Olut: Munich Summer
Tyyli: Golden Ale / Blond Ale
Prosentit: 4,8 %
Katkeruus: 22 IBU

Tuoksu: Jyväisen sekaleivän, siirapin ja vasta-ajetun nurmikon cocktailissa on jotakin kovin kesäistä. Makeiden hedelmien aromi liittyy mukaan tuoksun loppuvivahteissa.

Ulkonäkö: Meripihkan värinen olut valkealla melko nopeasti haihtuvalla vaahdolla.

Maku: Tuoksuun nähden oluen maku on mieto, sanoisin jopa, että liiankin mieto. Maun alun hienovireistä greippisyyttä ja ruohoisuutta seuraa leipämäinen viljaisuus ja keksimäisyys. Maku hiipuu melko nopeasti.

Suutuntuma: Keskitäyteläisestä, jopa samettisesta suutuntumasta erottuu pientä kipristelyä.

Omat pisteeni Olutoppaassa:  Olut ei toistaiseksi ole Olutoppaassa

Mihin tilanteeseen sopii? Munich Summer on raikkaalla tavalla ruohoinen ja hyvin helposti juotava kesäolut. Osuvin konteksti sille lienee helteinen iltapäivä ja piknik nurmikolla ystävien kanssa. Ruoaksi tämän oluen kanssa kokeilisin jotakin kevyttä, esimerkiksi alkupalat, kasvikset tai täytetyt leivät voisivat olla sopiva valinta.

Lisätietoja:
Crew Republic Munich Summer Ratebeerissä:

Crew Republic Munich Summer BeerAdvocatessa:
http://www.beeradvocate.com/beer/profile/29780/102439/