Alkon jouluiset 2015: Nøgne Ø God Jul

Taustaa: Alkon vuoden 2015 jouluoluet ovat olleet saatavilla jo jonkin aikaa ja olen poiminut omaan kaappiini myös muutamia näistä joka joulun odotusta ilahduttavista maltaisista antimista. Nøgnen oluet ovat poikkeuksetta laatukamaa ja tykkäsin myös tosi paljon panimon viime vuonna Alkon jouluolutvalikoimassa olleesta Imperial Rye Porterista, joten myös jouluolut God Julia kohtaan ennakko-odotukseni ehtivät nousta korkeuksiin. Olut ylitti odotukset kevyesti ja nousi hetkessä yhdeksi isoimmista joulu-olutsuosikeistani, ellei jopa isoimmaksi.

Panimo: Nøgne Ø

Olut: God Jul

Tyyli: American Strong Ale / Winter Warmer

Prosentit: 8,5 %

Kantavierre: 20,8 °P

Katkeruus: 33,6 IBU

Väri: 188 EBC

Tuoksu: Tummasuklaisessa tuoksussa on reippaasti paahteisuutta, syvää maltaisuutta, kevyttä kermaisuutta ja vaniljaisuutta sekä ripaus kotoisia joulumausteiden ja vasta keitetyn kahvin aromeja. Lopputuoksusta löytyy myös puunkaarnaa ja havuista rapsakkuutta sekä hiukan tuhkaa ja turvetta. Kuusimetsän, sammalten ja jouluun valmistautuvan kodin tuoksu.

Ulkonäkö: Hyvin tumma, lähes musta olut reilun paksuisella, pitsisellä ja hunajanvaalealla vaahdolla.

Maku: Herkullinen tuoreen lakritsin ja suklaacookien maku tulvahtaa suuhun ensimmäisenä, höystettynä kermatoffeen kevyellä pehmennyksellä. Sitä seuraavat sitruunan, kuivattujen hedelmien ja appelsiininkuoren maut, jotka tuovat mieleen hedelmäisen, sitruunamehulla kostetun kuivakakun. Loppumaku on pitkä, seesteinen ja mausteisen paahteinen. Miellyttävän luonnollinen maku.

Suutuntuma: Oluen suutuntuma on tuhti, samettinen ja paksu.

Omat pisteeni Olutoppaassa: 42/50

Mihin tilanteeseen sopii? Tässä on olut, jota nautiskelisin mieluiten lumihiutaleiden hiljaista leijailua katsellessa sinisen hetken aikaan. Jälkiruokaolut, nautiskeluolut, pipariolut, rauhallisten hetkien fiilistelyolut. God Julin maistelun yhteydessä mutustelin myös saksalaista lebkuchen-joulukeksiä, joka tuntui passaavan lähes täydellisesti tämänkaltaisen talvisen tuhdin, tumman ja lempeän mausteisen oluen seuraan. Joulutunnelman nostattajana God Jul ja keksit olivat aika tehokas kaksikko, joka kamppaili Suomen marraskuisen sään sateista synkeyttä vastaan oivalla menestyksellä. Juu, täytyy myöntää, että Norjassa osataan panna jouluisia oluita.

Lisätietoja:

God Jul Alkon sivuilla:

http://www.alko.fi/tuotteet/719366/

God Jul Olutoppaassa:

http://olutopas.info/beers.php?olut=324

God Jul Ratebeerissä:

http://www.ratebeer.com/beer/nogne-o-god-jul/28663/

Uuden sadon Siperian ja Original Beans-suklaiden maistelu

Siperian uusi sato, eli tämän syksyn erä Plevnan mustanmaltaista kultaa saapui kotikonnuiltaan Tampereelta Alkojen hyllyille noin pari viikkoa sitten. Uuden Siperia-erän ja pimenevien iltojen innoittamana maistelin Siperiaa sekä tummia ja maukkaita Original Beans-suklaita.

Oluena Siperia on mielestäni yksi monipuolisimmista maisteluoluista. Tuoreena sen maussa korostuvat sitruksinen humalointi ja black IPA-maiset piirteet, kuten lakritsisuus ja espressoisuus, kun taas ikääntyneempänä mausta nousee esiin kiinnostavia luumuisia ja paahteisen maltaisia elementtejä. Siperia sopii niin lakritsin, suklaan kuin jälkiruokien maisteluun. Tällä kertaa maisteltavana oli pitkästä aikaa tuoreen rapsakka Siperia.

Suklaamaisteluun valitsin kolme kappaletta Original Beansin tummia alkuperämaasuklaita, joissa kaakaota oli 66-75 prosenttia. 70-prosenttinen, kongolaisesta kaakaosta valmistettu Cru Virunga on ruokosokerinen, vaniljainen ja mantelinen suklaa pähkinänkuorimaisella, paahteisella ja kevyesti savuisella jälkimaulla. 66-prosenttinen, bolivialaisesta kaakaosta valmistettu Beni Wild Harvest on vadelmainen, papaijainen, kukkainen, hyvin kevyesti hapan ja hunajainen suklaa. 75-prosenttinen, perulaisesta kaakaosta tehty Piura Porcelana on syvän suklaakahvinen, voimainen ja pekaanipähkinäinen suklaa, jonka jälkimausta erottuu tuhkaa, kirsikkaa ja kevyttä tammisuutta. Näistä kolmesta suklaasta Piura Porcelana on omasta mielestäni selvästi intensiivisin, kuivin ja happamin. Beni Harvestin maku taas on vähiten voimakas ja raikkain.

Ensimmäisenä Siperian kanssa maisteluun pääsi Beni Wild Harvest. Suklaan ja oluen yhteismaku muodostui voimakkaaksi, mutta pehmeäksi. Tuhkaiset, maamaiset ja paahteiset aromit tuntuivat täyttävän koko suun. Niiden hiipuessa makupaletin täydensi hieman espressoinen, mustaherukkainen ja syvä jälkimaku. Hyvin miellyttävä ja toisiaan kivasti tukeva kaksikko.

Cru Virungan ja Siperian kombo oli huomattavasti edellistä yllättävämpi ja toi esiin sellaisia piirteitä, joita ei ihan ensimmäisenä olisi osannut ajatella löytyvän tästä yhdistelmästä. Alkumaku oli hopeatoffeinen ja sitä seurasi lakritsinen, rusinainen ja luumuinen keskimaku. Jälkimaussa oli hiven polttelevaa mustapippuria. Jännittävä, joulun mieleen tuova makupaletti.

Piura Porcelana saattoi olla Siperialle jo hiukan liikaa, sillä sen makujen hyöky peitti aluksi oluen alleen lähes kokonaan. Kuitenkin hetken kuluttua olut ja suklaa tuntuivat löytävän toisensa ja alkoivat korostaa toistensa piirteitä. Yhdistelmän selkeimmin esiin nousseet maut olivat lakritsi, variksenmarja, aronia ja kuivahedelmät. Kombossa oluen humalointi tuli näkyviin enemmän kuin muissa yhdistelmissä: suklaan kitkeryyteen kallistunut aromiprofiili vaikutti voimistavan oluen greippistä katkeruutta.

Maistelun paras olut ja suklaa-pari oli omasta mielestäni Beni Wild Harvest ja Siperia, sillä tässä yhdistelmässä olut ja suklaa tasapainottivat toisiaan parhaiten. Myös muissa yhdistelmissä oli puolensa, mutta ne rakentuivat ehkä silti enemmän kontrastien kuin harmonian varaan.

Jos Siperian ja suklaiden maistelu alkoi tätä lukiessa houkuttaa, annan vielä pari Siperiaerityistä vinkkiä. Siperian parittamisessa on hyvä huomioida maisteltavan olutyksilön ikä, koska Siperia-nuorukainen ja kypsä Siperiavanhus ovat melkein kuin kaksi eri olutta. Nuori ja räväkästi katkera Siperia tuntuu sopivan hieman erityyppiseen seuraan kuin vanha, old alemaisia piirteitä jo saanut Siperia. Nuoren Siperian katkeruus saa kenties lempeimmän kumppaninsa hiukan pehmeämpipiirteisestä ja sopivasti paahteisesta tummasta suklaasta. Jos olutnuorukaisen humalointia halutaan korostaa, melko hapan, kuiva ja hyvin kaakaopitoinen suklaa tuo esiin katkeruuden, mutta tulos saattaa yltyä hyvin rajuksi ja jopa ristiriitaiseksi. Toinen, hiukan helpompi vaihtoehto katkerien piirteiden korostamiseen on valita limetti- tai sitruunaöljyllä hienovireisesti maustettu tumma suklaa, jonka makuprofiilissa on yhteisiä piirteitä tuoreen Siperian katkerien aromien kanssa. 

Iäkäs Siperia näyttää tulevan parhaiten toimeen sellaisen tummahkon suklaaseuralaisen kanssa, jonka syvänpehmeästä mausta voi erottaa tummia marjoja ja hedelmiä, kuten kirsikkaa, luumua, mustaherukkaa ja aroniaa. Siperiavanhus alkaa helposti riidellä kovasti kitkerän suklaan kanssa, joten suosittelen maistelijan mielenrauhan säilyttämiseksi välttämään tämän kaksikon parittamista.

Lisätietoja:

Uuden Siperiaerän speksit ja saatavuus Alkon sivuilla:

http://www.alko.fi/tuotteet/769434/

Original Beans-suklaat valmistajansa sivuilla:

http://www.originalbeans.com/chocolate/

Testissä BrewDog Turku

Kävin viime viikonloppuna Turussa ja samalla tuli testattua pikaisesti myös vasta auennut BrewDog Turku. Tässä siis lyhyesti ensivaikutelmia baarista.

Ulkoa katsottuna BrewDogin baari katoaa kadun uumeniin. Vähintään kaksi kertaa saa katsella ympärilleen ennen kuin huomaa, että ai se onkin tässä. Piilopirttimäinen vaikutelma on aika erilainen kuin Helsingissä, jossa BrewDogin baarin erottaa jo kaukaa.

Turun BrewDogin hanavalikoima on runsas ja monipuolinen: 9 omaa hanaa ja sama määrä vierashanoja takaavat, että maisteltavaa löytyy joka lähtöön. Käyntini aikaan tarjolla oli esimerkiksi Põhjalan tummasuklaisen makoisa Taara Avita! ja Ballast Pointin rouhean trooppinen Sculpin sekä BrewDogin viimeaikaisista tuotteista kenties kiinnostavin olut #Mash Tag (2015). Pullovalikoimaan en tällä kertaa tutustunut, joten sen laatua ja laajuutta en osaa arvioida. Tyydyn tässä toteamaan epämääräisesti, että näkyvissä oli myös jonkin verran pullotuotteita. Hintataso on sama kuin Helsingin BrewDogissa, eli mikään halpa baari ei ole kyseessä, ainakaan Turun erikoisoluisiin keskittyneiden baarien keskimääräiseen hintatasoon verrattuna.

Baari on interiööriltään skandinaavisen pelkistetty ja enimmäkseen mustavalkoinen. Tilaa hallitsee suuri, Turku-aiheita tarinalliseen kuvastoon sekoittava seinämaalaus, jossa seikkailevat muun muassa mustekalat ja laivat. Mukavat penkit ja pitkät pöydät tekevät tilasta miellyttävän. Avoimen ja valoisan tuntuinen tila sopii omasta mielestäni parhaiten kaveriporukoiden kokoontumiseen, sillä yksityisiä piilopaikkoja, käpertymiskulmauksia tai suojaisia treffinurkkauksia ei juuri ole saatavilla. 

Olutporukan reittausmiljööksi tila on varsin sovelias, sillä kuvausvalosta tai isommallekin seurueelle sopivan pitkän pulinapöydän löytymisestä ei tarvitse murehtia. Uskoisin tilan sopivan erittäin hyvin myös erilaisiin maisteluihin (vink vink, maisteluita ei koskaan voi olla liikaa).

Itseäni kiinnostaa aina baarin ruokatarjonta, sillä pidempään iltaa istuessa ehtii useimmiten tulla nälkä. Ruokapuolella tarjolla on täytettyjä leipiä, joita en ehtinyt vielä kokeilemaan. Kolme makuvaihtoehtoa kuulostavat perinteiseltä ja toimivaksi todetulta baarimurkinalta.

Kokonaisuutena kivan oloinen paikka, jota voi suositella lämpimästi porukoiden illanviettoihin ja reittausiltoihin. Olutmaailmaan tutustumisen vastikään aloittaneelle BrewDog Turku on osuva kohde, sillä neuvoja oluen valintaan annetaan avokätisesti ja suosituksia mietitään nenän vartta pitkin katsomatta myös niille, jotka eivät vielä tiedä mitään oluesta. Lieveilmiönä BrewDogin baarien tyyppisissä muodikkaissa paikoissa on toki aina mahdollisten känniläisten läsnäolo, eli jos kärsit kovasti känniläisistä, suosittelen saapumaan paikalle mahdollisimman aikaisin. Tämä on matalan kynnyksen baari, johon on helppo tulla joko illan ainoana paikkana tai osana Turun baarikierrosta. Tarpeellinen lisä Turun olutkartalle!

Lisätietoja:

BrewDog Turku:

https://www.brewdog.com/bars/worldwide/turku

Olut- ja lakritsi+salmiakkimaistelu

Viinimaailmasta tutut maistelut ovat rantautuneet pysyvästi osaksi olutkulttuuria. Olut- ja suklaamaisteluista on vähitellen tulossa valtavirtaa ja olutta maistellaan yhä useammin myös juustojen kera. Maistelujen toteuttaminen on yksinkertaista ja niiden avulla sekä oluista että ruoista avautuu ihan uudenlaisia, joskus aika hämmästyttäviäkin ulottuvuuksia. Tiivistettynä maistelu on hauska oma harrastuksensa olutharrastuksen sisällä.

Viime viikonloppuna kokeilimme kaveriporukalla pitkään mielessäni kytenyttä ideaa, eli lakritsin ja salmiakin sekä oluiden yhteismaistelua. Mukaan otettiin pari perinteisesti suklaa- ja olutmaisteluissa käytetyn tyylistä, tummaa olutta ja kaksi kuriositeettia, eli suosikki-old aleni Jacobite Ale ja hapanolut Abbaye de Saint Bon-Chien.

Maisteltavat oluet olivat siis:

- To Ølin milk stout By Udder Means

- Koskipanimon imperial stout Plevnan Siperia (2 vuotta kypsynyt versio)

- Traquairin old ale Jacobite Ale

- BFM:n bière de garde Abbaye de Saint Bon-Chien (vuosikerta 2014)

Oluiden seuraksi valikoitiin kolme erilaista salmiakkia ja lakritsia. Ensimmäinen näistä oli perinteisen tyylinen pehmeä lakritsi, toinen oli salmiakkisuklaa ja kolmas merkkareita, vahvoja ruutusalmiakkeja, pehmeitä ruutusalmiakkeja ja super-salmiakkeja sisältävä salmiakki-mix. Valitsin mahdollisimman erilaisia lakritsi- ja salmiakkituotteita saadakseni luotua monipuolisia makujen kombinaatioita ja variaatioita. Salmiakkisuklaa otettiin mukaan haastavuutensa vuoksi: ennakkokäsitykseni oli se, ettei mikään olut voisi sopia yhteen kummankin suklaan elementin, sekä vahvan salmiakin että makeanrasvaisen maitosuklaan kanssa.

Maistelu aloitettiin By Udder Meansista, sillä uskoimme sen olevan valituista oluista helpoimmin lähestyttävä ja maultaan vähiten erikoinen. Makea milk stout osoittautui hieman liian miedoksi kumppaniksi kaikille salmiakeille, mutta lakritsin kanssa se suorastaan loisti. Kermaisen pehmeä ja juuri sopivasti makea yhteismaku toi esiin sekä lakritsin että milk stoutin parhaat puolet. 

Seuraavaksi otimme maisteluun Siperian. Siperia reagoi salmiakkien ja lakritsin kanssa jokseenkin päinvastaisesti kuin By Udder Means. Intensiivisen imperial stoutin paras täydentäjä oli yllättäen mahdottomaksi ennakkoon kuvittelemani salmiakkisuklaa. Todettakoon tässä, että tuoreen Siperian kanssa tilanne olisi voinut olla hyvinkin erilainen. Kypsyneen ja old ale-tyyppisiä piirteitä saaneen Siperian kanssa kuitenkin sopi nimenomaan salmiakkisuklaa. Myös salmiakkimixin ruutusalmiakit ja merkkarit olivat periaatteessa hyviä kumppaneita, joskin yhdistelmässä oli omaan makuuni hiukan liikaa terävyyttä. Salmiakkien kanssa muodostunut makuyhdistelmä oli kuitenkin omalla tavallaan jännä: syvä, miellyttävän tummamarjainen ja vahvan lakuinen.

Jo itsessäänkin lakuisen makuinen Traquair Jacobite Ale oli vuorossa seuraavana. Traquair ja pehmeä laku olivat yhdessä melkoinen pläjäys marjoja, mausteita ja salmiakkia. Kummallisinta oli kombinaation suutuntuma: olut sai lakritsan tuntumaan suussa täytetyltä ja melkein nestemäiseltä. Raju reaktio oli jo ehkä liikaa, mutta ainakaan maku ei ollut pliisu. Salmiakkimixin vinoruutu oli tälle oluelle paras match. Harmoninen, intensiivinen ja makeanhappaman viinimarjainen makukombo miellytti minua kovasti. Salmiakkisuklaa puolestaan loi yhdessä oluen kanssa kakkuisen ja kuivan kokonaisuuden, jossa suklaa ja olut eivät tuntuneet ihan pääsevän yhteisymmärrykseen.

Illan viimeinen olut oli Abbaye de Saint Bon-Chien. Tälle oluelle ei tuntunut löytyvän lakritseista ja salmiakeista sopivaa kumppania. Oluen alkoholisuus korostui sekä salmiakkien että lakritsien seurassa. Lähimpänä harmoniaa oli Bon-Chienin ja salmiakkimixin ruutusalmiakin yhdistelmä, jossa oli paljon punaviinimäisiä, varsinkin Malbec-rypäleelle ominaista lakritsisuutta ja luumuisuutta muistuttavia piirteitä. Parhaan kumppaninsa olut kuitenkin löysi illan jokerista, eli tummasta appelsiinisuklaasta. Olimme ottaneet oluiden rinnalle kaksi tummaa suklaata, jotka toimivat eräänlaisena vertailupohjana lakritseille ja salmiakeille. Tämän oluen kohdalla appelsiinisuklaa oli toimiva back-up ja hedelmäiseen ja sitruksiseen, täyteläisen herkulliseen sekä sopivasti happamaan makuyhdistelmään oli mukava lopettaa maistelu.

Jos lakritsi- ja salmiakkiteemainen olutmaistelu kiinnostaa, tässä vielä muutama järjestelyvinkki:

1. Lakritsien ja salmiakkien ja oluiden maistelu toimii periaatteessa samalla tavalla kuin suklaiden ja oluiden maistelu. Omasta mielestäni maistelu on mielekkäintä suht pienellä, noin 2-6 henkilön porukalla, jolloin kaikkien on helppo osallistua yhteiseen kokemukseen ja siihen liittyvään keskusteluun. Syötävät asetetaan tarjolle niin, että kukin osallistuja saa eteensä omille pikkulautasilleen jaoteltuina pienen annoksen kutakin salmiakkia ja lakritsia. Salmiakit ja lakritsit voi vaihtoehtoisesti tarjoilla myös isommista, kullekin tuotteelle erikseen osoitetuista kulhoista. Oluet tarjoillaan kukin omalla vuorollaan. Muista varata mukaan reilusti vettä, mieluiten kuplallista, sillä se neutraloi parhaiten voimakkaita makuja. Voit kattaa pöytään myös neutraloivaa naposteltavaa, kuten kurkkua tai mietoa vaaleaa leipää.

2. Ensin olutta ja lakritsia maistetaan kumpaakin erikseen, jotta kummankin ominaismaku pääsee esiin. Sen jälkeen niitä maistetaan yhdessä yhteismakua tunnustellen. Kukin kombinaatio maistetaan erikseen, jonka jälkeen voidaan verrata erilaisia yhdistelmiä toisiinsa.

3. Lakritsit ja oluet voi valita oman makunsa mukaan. Kuitenkin kiinnostavin maistelu syntyy, kun mukana on toisistaan poikkeavia tuotteita kummastakin kategoriasta. Mukaan voi ottaa myös suklaita rinnakkaismaisteluun ja vertailupohjaksi.

4. Lakritsien ja salmiakkien maut ovat vahvoja ja intensiivisiä ja varsinkin salmiakkien ominaismaku voi korostaa liikaa hyvin korkean alkoholiprosentin (yli 10 %) oluiden alkoholisuutta. Toisaalta miedot oluet peittyvät helposti vahvojen makujen alle. Kiinnostavia maisteltavia kannattaa etsiä esimerkiksi mietojen tai keskivahvojen (noin 5-9 %) stoutien, milk stoutien, imperial stoutien ja porterien kategorioista. Erikoisempia ja erityisesti makeiden salmiakkien ja lakritsien kanssa muikeita makuyhdistelmiä muodostavia vaihtoehtoja ovat old alet, tummat keskivahvat belgit ja barley winet. Kenties jännimmät ja kummallisimmat maut löytyvät hapanolut+lakritsa/makea salmiakki-sektorilta Lakritsin ja salmiakin ja oluiden paritukseen ei ole olemassa vakiintuneita ohjenuoria, joten kokeilemalla löytää parhaiten omaan makuun sopivat yhdistelmät.

5. Älä ihmettele, jos kokemus tuntuu raskaalta. Tässä tastingissa on mukana paljon erilaisia vahvoja makuja, jotka voivat uuvuttaa makuaistin. Pidä (sekä syötävien että juotavien) maisteluannokset pieninä ja tauota maistelua aina tarvittaessa. Maistellessa ei ole kiire mihinkään.

Lisätietoja:

To Ølin By Udder Means Ratebeerissä:

http://www.ratebeer.com/beer/to-ol-by-udder-means/199224/

Koskipanimon Plevnan Siperia Ratebeerissä:

http://www.ratebeer.com/beer/plevnan-siperia-imperial-stout/53188/

Traquairin Jacobite Ale Ratebeerissä:

http://www.ratebeer.com/beer/traquair-jacobite-ale/5711/

BFM:n Abbaye de Saint Bon-Chien Ratebeerissä:

http://www.ratebeer.com/beer/bfm-abbaye-de-saint-bon-chien-2014/354162/