sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Häröilyä, narskuvia manteleita ja mallaslunta: OlutExpo-raportti

Festarin paras olut ja yksi parhaista koskaan juomistani oluista
Olipa kerran lokakuinen ja loskainen lauantai ja OlutExpo. Ja viime vuodelta tuttu hytisyttävä jonotus ulkona epämääräisessä katoksessa, joka tällä kertaa tuntui loppuvan ennen kuin alkoikaan. Joskus sitä toivoisi, että tällekin festarille kuljettaisiin ihan perinteiseen tapaan Kaapelitehtaan pääovesta, eikä sivuovesta salavihkaa livahtaen kuin alaikäisten kotibileisiin. Jouhevasti porukka kuitenkin siirtyi sisätiloihin ja pian tuli jo oma vuoro sujahtaa pikkuisen portin takana piilevään olutmaailmaan. Maksua varten kaulaan ripustettiin rehvakkaan oranssinen kortti, joka sai autuaasti unohtamaan, että oma lehdistökortti jäi tällä kertaa perjantain työkiireperäisen poissaolon takia lunastamatta.

Hiljaa, niin hiljaa, alkaa OlutExpon lauantai
Ensi silmäyksellä suuri sali näytti hämmentävän tyhjältä viime vuoteen nähden. Tilaa hallitsivat valtaisat ja houkuttelevilla nojatuoleilla ja vanhan ajan kirjastohuonetta imitoivilla seinillä varustetut viskitiskit, kun taas panimojen piskuisilla tiskeillä istumapaikkoja tahi sen suurempaa stailausta ei tainnut olla tällä kertaa ollenkaan. Silmät hakivat Diamondin tiskin ohella montaa muutakin tuttua kiintopistettä, mutta jotain tällä kertaa oli jäänyt puuttumaan. Sanoisin, että tarjonta oli viimevuotista selvästi suppeampi ja monet panimot olivat lähteneet liikkeelle lähes saman tai täysin identtisen setin kanssa kuin kesäfestareillekin. En tehnyt varsinaista ennakkolistaa festarivisiitille, koska arvelin sen jäävän melko lyhyenlännäksi minulle uusien ja erityisen kiinnostavien tuotteiden tarjonnan ollessa harmillisen minimaalinen.

Muutama tuote oli kuitenkin mielessäni saapuessani Kaapelitehtaan kelmeiden valojen alle. Ensimmäinen näistä oli Hiiden Bun Intended, joka osoittautui miedohkon maustekakkumaiseksi ja kahviseksi, toisin sanoen pehmeäksi ja kivaksi aloitusjuomaksi. 

Mukava aloitus sai jatkoa, kun Brooklynin tiskillä lasiin läpsähti Kiwi's Playhouse, punaviinitynnyrikypsytetty ja kiiveillä ja laktobasilleilla härötetty hapanolut. Härötetty siksi, että tämä varsin härö, suorastaan hörähdyksiä aiheuttava yhdistelmä ei nyt ehkä ihan ekana tulisi mieleen juuri kenellekään normeja kunnioittavalle oluenpanijalle. Monikerroksisen oluen alkumaussa oli happamanmakeaa kiwisorbettia, keskimaussa trooppisia hedelmiä ja pientä jälkeä humalakävyistä ja lopussa nahkaista ja suuta kuivattavaa punaviinimäisyyttä. Jokseenkin jenkkihenkinen ja sitrusvoittoinen hapanolut hienostuneilla punaviinivivahteilla.

The stage, jolta annoksia jaeltiin pöydissä istuvalle yleisölle
Karpalo-mantelikakku ja mukavasti suussa rapsahtavat mantelit
Fine dining -esityksen kasvisruoka: kukkakaalia ja mallaslunta

Fine dining -esityksen liharuoka, jota en itse ruokavaliosyistä maistanut
Olin unohtanut kokonaan, että OlutExpossa on tänä vuonna uutuutena mukana Ruokastudio. Kerkisimme kuitenkin ajoissa paikalle, kun päivän eka Ruokastudio oli juuri startannut ja asetuimme pöytään katselemaan oluella höystetyn sabayon-kastikkeen valmistusta. Ruokastudio olikin yksi festaripäivän kohokohdista: oli ihanaa päästä kuulemaan erilaisten olutpitoisten ruokalajien valmistuksesta ja lopuksi nauttia makoisia suolaisia ja makeita maistiaisia kakusta falafeleihin sekä kukkakaaleihin ja mallaslumeen (jep, sellaistakin on olemassa ja se maistuu aika hauskasti viljaiselta ja ruisleipämäiseltä) ilman erillistä maksua. Toivottavasti Ruokastudio tulee jatkossakin olemaan mukana festareilla, ainakin uusi konsepti näytti vetävän porukkaa todella hyvin ja ihmiset olivat silmin nähden innoissaan.

Ruokaosuudesta tuli myös testattua jälleen Bryggerin erinomaisia juustoja, joita maistelin ekan kerran viime kesänä. Juustojen kanssa siemailin mieheni lasista samaisen panimon Roggenbockia, joka osoittautui juustoseurassa melko hillityn sikaiseksi, savupalvista settiä ja maltaisen makeaa settiä lähinnä. 

Jos minun pitäisi jakaa OlutExpon iloisin yllätys -palkinto, päätyisin melko varmasti CoolHeadin Heavy Sunshine Tonka Beansiin, sen verran vahvan vaikutuksen tämä tuhti, luumuinen, kookoksinen, vaniljainen ja kaakaoinen olut teki minuun. Tietyt oluet tuovat heti joulun mieleen ja tämä oli juuri sellainen.

Makun Deep-fried Mars Bar

Esteettisesti hieman epäilyttävä ruokalaji nämä friteeratut Mars-patukan palat :D
Kummallisin kokemus oli Maku Brewingin tiskin Deep-fried Mars Bar -olut, joka maistui maapähkinöiltä ja suklaalta. Jaskan vinkistä odottelin, että saisin maistaa olutta myös friteerattujen Mars-patukoiden kanssa ja yhdistelmä osoittautui selvästi paremmaksi kuin olut tai patukka sellaisenaan. En silti ihan vakuuttunut tästä uppopaistohommasta, ehkä homma olisi mieluummin pitänyt vetää Omnipollo-henkisesti ihan kunnolla överiksi, eli tekaista melko vahva ja makea olut, jossa olisi ihan järjettömästi suklaan ja pähkinän makua. Nyt olut jäi vähän leimiksi ja vaati suklaapatukan täydentämään makuaan.

Festarin hienoimman oluen titteli menee itseoikeutetusti Firestone & Walkerin Stickee Monkeelle. Knoppitietona tähän väliin, että olut ei ole saanut lievästi ärsyttävää nimeänsä tahmeista apinoista, vaan Kalifornian Central Coastille tyypillisestä Sticky Monkey -nimisestä keltaisesta kukasta. Olen aiemmin maistanut samaista olutta (tosin toki eri vuosikertaa) Kööpenhaminan CBC:ssä jokunen vuosi sitten, mutta vasta nyt pääsin ihan kunnolla keskittymään tähän huikean upeaan makupommiin. Hopeatoffeeta, ruskeaa sokeria, palanutta mallasta, pihkaa ja kuivahedelmiä taustalla tanssivalla hennolla mausteisuudella; todella miellyttävä ja asiaankuuluvan tuhdilla, samettisella rungolla varustettu mestariteos. 

About parin tuhannen oluen maistelukokemuksella sanoisin, että poikkeuksellisen oluen erottaa tuoksusta. Kaikkein parhaita oluita ei edes raaskisi juoda, koska niitä voisi ihan hyvin vaan haistella ikuisesti. Kiitos OlutExpo, että toitte Firestone & Walkerin parhaita oluita vihdoin ja viimein suomalaisten festarikävijöiden saataville! Ps. Kuulemma mietoja Firestone & Walkereita tulee myös ruokakauppoihin piakkoin. Ne eivät ole ihan samaa luokkaa kuin vahvemmat serkkunsa, mutta laatutuotteita anyway. Toivottavasti tulevat miedot oluet ovat myös tuoreita, jotkut festarikävijät nimittäin valittivat, että panimon mieto tarjonta festareilla oli jo parhaat päivänsä nähnyt.

Fat Lizardin BlackTopin randalizerissa oli chiliä ja kahvia, tuloksena kahviöverinen olut
Thornbridgen hauskasti nimetty havuinen red ale Tonttu
Kivat OlutExpoilut oli taas ja hyvä maku jäi lopulta suuhun, eikä vähiten siksi, että illan vika olut oli edellämainittu Stickee Monkee. Parasta olivat Ruokastudio ja tietyt tarkkaan valikoidut oluterikoisuudet, pahinta vähän liian väljäksi jäänyt sali, josta puuttui pari minulle erityisen mieluista tiskiä ja muutama todella tärkeä panimo (esim. Omnipollo, Buxton, Stone ja Founders). Korttimaksu oli kätevä ja vesipullotiskistä tykkään edelleen. Myös yläkerran ruokapuoli vaikutti monipuoliselta ja kivasti erilaiset ruokavaliot (lue kasvis- yms. ei snägäripekoniöveriruokavaliot) huomioon ottavalta, vaikka tällä kertaa en tullut maistaneeksi kuin juustoja.

Lisätietoa:

http://olutexpo.fi/fi/etusivu/

lauantai 21. lokakuuta 2017

Ei mikään helppo mustaherukkasaison: Mallaskoski & Põhjala So Last Saison


Miten musta jotenkin tuntuu, että tää etiketin väri on nyt muotia?
Taustaa: Jo So Last Saisonin nimi sai hymyilemään sarkastisesti ajatuksiin kömpineille pissisassosiaatioille, joten pakkohan tätä oli päästä maistamaan. Arviointikappale järjestyi pikaisesti ja viikonlopun koittaessa oli aika kaataa olut lasiin.

Ennakkoon annetut speksit "raikkaan humalainen ja herkullisen mustaherukkainen" kuulostivat keskenään lievästi sanottuna hiukkasen ristiriitaisilta. Kaiken lisäksi kyseessä oli tumma saison, tyyli, jossa on tullut vastaan kaikenlaista maan ja taivaan väliltä. Oluen etikettiä tarkastellessa huomasin vielä yhden silmiinpistävän piirteen, nimittäin olueen oli laitettu sekä Fantome-hiivaa että HopGun-humalaa. Jotain belgihenkistä, jotain jenkkimäistä ja jotain suoraan suomalaisesta mustaherukkapuskasta. Hmm.

Oluen takana olevat tahot Mallaskoski & Põhjala tuntuivat sangen mielenkiintoiselle yhdistelmälle. Põhjala ei taida huonoa olutta vielä olla tehnyt ja Mallaskosken taso on ollut mielestäni nousujohteinen.

Jos tämä oluiden outolintu herätti kiinnostuksesi, todettakoon vielä, että Siis Niinku Niin Vika Saisoni löytyy Alkon vakiovalikoimasta. Tunnistat sen pinkkimustasta etiketistä, jonka kaltaisilla alkoholimainontakeinoilla lintukodossamme nykyään viattomien tyttösten ja pahaa-aavistamattomien naispuolisten hevarien huomiota ah, niin kovin epäsopivalla tavalla kalastellaan.

Panimo: Mallaskoski & Põhjala
Olut: So Last Saison
Tyyli: Tumma saison
Prosentit: 5,8 %
Katkeruus: 65 EBU

Tuoksu: Miedosti marjamehuista ja hapanta alkutuoksua seuraa hiivaleipäinen, puolukkainen ja rukiinen keskituoksu. Lopputuoksu on humalakäpyinen ja mäntyinen.

Ulkonäkö: Mahonginruskean oluen vaahto on hunajanvaalea ja kauniin pitsinen.

Maku: Aikamoinen maku, jossa humala ja hiiva yhdistyvät toisiinsa harvinaisen jännällä tavalla. Mallasmainen paahteisuus ja mallasleipäisyys kulkevat mukana läpi matkan, mutta niiden seuraksi tulee alkupuolella luumua, lakua ja mustaherukkaa, keskivaiheilla hapanta pihlajaisuutta ja sammalenkosteaa metsäisyyttä ja loppumetreillä tummaa suklaata, humalakäpyä ja kevyttä ruohoisuutta. Kumma olut, mutta hienolla tavalla.

Suutuntuma: Suutuntuma on keskitäyteläinen ja pehmeä. Harmi kyllä överiksi menneet hiilihapot sotkevat tuntumaa ja vievät makua jonkin verran.

Omat pisteeni Olutoppaassa:  36/50 (tuoksu 7, maku 8, ulkonäkö 3, suutuntuma 3, yleisvaikutelma 15)

Mihin tilanteeseen sopii? So Last Saisonia kannattaa kokeilla ennakkoluulottomalla asenteella ja rauhallisella hetkellä. Olut on monikerroksinen kokemus, johon sisälle pääseminen vaatii aikansa.

Lisätietoja:

Mallaskoski & Põhjala So Last Saison Olutoppaassa:

Mallaskoski & Põhjala So Last Saison Ratebeerissä:

Perinteinen portteri kuivahedelmillä höystettynä: Laitilan Kukko Portteri

Taustaa: Perinteistä ja hyväksi havaittua reseptiä ei kannata muuttaa, lienee Laitila tuumannut tuodessaan Kukko Portterin uudelleen markkinoille. Itse en aikaisemmassa aallossa tätä olutta päätynytkään maistamaan, joten minulle tämä on ihan uusi kokemus. Kiitokset siis Laitilalle mieluisesta paketista. Portteri on aiemmin niittänyt menestystä Suomen paras olut -kisassa ja saanut ylistystä myös olutlegenda Michael Jaksonilta. Saksalaisilla ja tsekkiläisillä humalalajikkeilla humaloitu olut kuulostaa speksien perusteella balttiportterihenkiseltä, klassiselta paketilta.

Panimo: Laitilan Wirvoitusjuomatehdas
Olut: Kukko Portteri
Tyyli: Porter
Prosentit: 6,5 %
Katkeruus: 50 EBU

Tuoksu: Kuivaa talkkunaa, viljaa, mallasta ja kärventynyttä mallasleipää löytyy vaikka muille jakaa. Lopputuoksussa on suklaata ja pientä maamaisuutta.

Ulkonäkö: Lähes mustan oluen vaahto on vaalean ruskea ja paksu.

Maku: Luumua, rusinaa ja paahdettua mallasta häivähdyksellä kahvipapuja ja kahvinporoja. Valitettavasti tiettyä bulkkimaista tärkkelysmäisyyttä erottuu maun keskivaiheilla. Pitkä paahteinen jälkimaku on varsin miellyttävä.

Suutuntuma: Suutuntuma on samettinen ja keskitäyteläinen.

Omat pisteeni Olutoppaassa: 34/50 (tuoksu 7, maku 7, suutuntuma 3, ulkonäkö 3 ja yleisvaikutelma 14)

Mihin tilanteeseen sopii? Tässä on nyt sellainen perusportteri, joka sopii silloin, kun haluat jotain tummaa, sopivasti tuhtia ja suht helppoa juotavaa. Tavallisten päivien yleisolut höystettynä pimeisiin iltoihin istuvalla kuivahedelmäisellä twistillä. Maistoin mutakakkujätskin kanssa ja olut sulautui jätskiin aika suvereenisti, uskaltaisin suositella Kukko Portteria myös suklaakakun ja rukiisen mallasleivän kanssa.

Lisätietoja:
Laitilan Kukko Portteri Ratebeerissä:
https://www.ratebeer.com/beer/laitilan-kukko-portteri/71982/

keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Paahteisen maltainen, lempeän leipäinen, semisti savuinen: Malmgård Eldorado Brown Ale


Taustaa: Malmgård on jäänyt ehkä viime aikoina suomalaisen ja kansainvälisenkin olutskenen runsastumisen myötä paitsioon. Olen huomannut, etteivät panimon oluet ole päätyneet ostoskoriini enää niin usein kuin ennen. Tähän ei varmaan ole mitään selkeää syytä, mutta jotenkin Malmgårdin kaltainen tappavan tasalaatuista tavaraa suoltava panimo jää helposti huomaamatta nykyisessä toinen toistaan superlatiiviähkyisempien milkshake-doublechocolatecake -viritelmien virrassa. Panimon brown ale unohtui myös joksikin aikaa seinäruusuksi olutkaappiini ennen kuin tajusin sen olevan siellä. Hups.

No, täytyy kyllä sanoa, että on virkistävää arvioida tällä kertaa ihan tavallinen brown ale. Perusolut, jonka etuliitteeseen ei ole tuupattu yhtään kakkua, muffinssia, pullapitkoa tai possumunkkia.

Panimo: Malmgård
Olut: Malmgård Eldorado Brown Ale
Tyyli: Brown Ale
Prosentit: 6,0 %
Katkeruus: 44 EBU

Tuoksu: Alkutuoksussa on pähkinää, paahdettua mallasta, mallasleipää ja viljaa. Lopussa tuoksuun tulee vähän yllättäen savuisia elementtejä: tuhkaa ja mietoa savupalvia. Kiva ja tasapainoinen tuoksu.

Ulkonäkö: Syvän tummanruskean oluen vaahto on luonnonvalkea, pitsimäinen ja melko nopeasti haihtuva. Kuten bloggaukseni kuvasta näkyy, pikaisesti katoavan vaahdon kuvaamisesta ei meinannut tulla mitään. Jotain pitsiin viittaavaa kuitenkin sentään tallentui kameran muistikortille.

Maku: Alkumaussa on malmgårdmaista tammisuutta ja puumaisuutta. Keskimaku on mukavan maltainen, hyvällä tavalla viskihtävä ja vahvan limppuinen. Loppumaussa esiin tulee vielä kevyttä savua, kuivahedelmää ja vähän punaviinitynnyrimäisiä aromeja. Miinusta tulee siitä, että pähkinäisyys ei ihmeemmin erotu mausta, humalakävyt ynnä muut katkerat kaverukset loistavat poissaolollaan ja savuisuus tekee oluesta hieman raskaan oloisen.

Suutuntuma: Täyteläisen pehmeä suutuntuma täydentää mitä mainioimmin oluen makua ja tuoksua.

Omat pisteeni Olutoppaassa:  35/50

Mihin tilanteeseen sopii? Eldorado on lämmittävän oloinen olunen, joka maistuu pimeinä syys- ja talvi-iltoina. Erilaiset pataruoat ja muut tuhdimmat ruokalajit lienevät osuvia pareja tälle oluelle. Kelpo brown ale, josta ei ole yritetty tehdä mitään hirveän erikoista.

Lisätietoja:

Malmgård Eldorado Brown Ale Olutoppaassa:

Malmgård Eldorado Brown Ale Ratebeerissä:

perjantai 6. lokakuuta 2017

Tiedote: Pyynikin käsityöläispanimo ja Hans Välimäki avaavat panimoravintolan Tampereelle

Restamaxin kanssa loppuvuodesta avattava Pyynikin Panimoravintola on moderni yhdistelmä brewhouse-maailmaa ja bistroa. Tarjolle tulevat kaikki Pyynikin käsityöläispanimon tuotteet, joiden uniikkeja makuja täydentää Välimäen suunnittelema ruokalista.

Tampereelta ponnistava Pyynikin käsityöläispanimo on viime vuosina tuonut käsityöläishuurteiset kaikkien huulille raivaten tietä suomalaisille pienpanimoille. Palkintoja on sadellut niin Suomessa kuin kansainvälisissäkin kilpailuissa ja nyt on aika avata omaa nimeä kantava Pyynikin Panimoravintola.

- Intohimo olueen on ohjannut kaikkea tekemistämme alusta saakka. On unelmien täyttymys päästä avaamaan tällaisen taustajoukon kanssa oma ravintola, jossa olut valmistetaan paikan päällä. Panimoravintolasta tulee Pyynikin oluen ystävien oma paikka, jonne tulevat kaikki uutuusoluemme aina ensimmäisenä saataville. Tämä yhteistyökuvio on äärimmäisen merkittävä tulevaisuuden tekijä panimomme kasvustrategiassa ja uskomme tämän vahvistavan entisestään asemaamme kuluttajien keskuudessa, Pyynikin käsityöläispanimon olutmestari Tuomas Pere kommentoi.

Valikoima humalluttaa määrällään ja laadullaan, nimittäin listalle tulevat kaikki Pyynikin tuotteet oluista siidereihin ja perisuomalaiseen sahtiin. Maltaisen lisänsä antaa myös kuukausittain vaihtuva panimoravintolan oma olut.

- Hanaoluita tulee saataville lähes 20 erilaista ja pulloissa valittavaa riittää noin 30 oluen edestä. Lisäksi tuomme listalle ulkomailta tutut olutmaistelutarjottimet, jotka mahdollistavat eri oluisiin samanaikaisesti tutustumisen ja niiden vertailun. Olutvalikoima tulee mukailemaan vahvasti eri vuodenaikoja – jokainen tuotteemme kertoo reseptiikallaan ja makumaailmallaan oman tarinansa, panimoravintolan vastaava oluentekijä Samuli Peltonummi jatkaa.

Olut keskiössä myös annoksissa

Ruokalista kumartaa kunnolla maltaisiin päin. Käsityöläisoluiden parhaimmistoa hyödynnetään niin annosten valmistuksesssa kuin niistä nauttiessakin – jokaista ruokaa täydentämään tulee oma suositusolut.

- Meillä on Tuomaksen ja koko Pyynikin kanssa vahva yhteinen visio tästä. Emme halua avata vain perinteistä panimoravintolaa ilman rohkeutta rikkoa totuttujakin kaavoja. Pyynikin oluttarjonta on erittäin rikas, mikä mahdollistaa moniulotteisuuden myös ruokapuolella. Olutkokemus ei voisi tästä enää paremmaksi muuttua, Välimäki hehkuttaa.

Sisustukseen on suunniteltu otteita industrial-tyylistä ja pinnoilla nähtänee muun muassa betonia, vanhaa puuta ja kuparia.

- Matkailutalon kulttuurihistoriallinen miljöö kruunaa panimoravintolan sisustuksen ja hengen. Asiakkaat pääsevät nauttimaan tästä ainutlaatuisesta kokonaisuudesta vielä tämän vuoden puolella. Ensi kesänä myös uusi beer garden -tyylinen terassi otetaan käyttöön, Restamax Oyj:n ruokaravintoloiden linjajohtaja Tanja Virtanen kertoo.

Pyynikin Panimoravintola
Verkatehtaankatu 2, Tampere

Lisätietoja:
Tanja Virtanen, ruokaravintoloiden linjajohtaja, Restamax Oyj, puh. +358 45 670 4292
Tuomas Pere, olutmestari, Pyynikin käsityöläispanimo, puh. +358 44 769 9137

Jakelu:
STT Info
Keskeiset tiedotusvälineet
www.restamax.fi

Restamax Oyj on vuonna 1996 perustettu suomalainen ravintola-alan palveluihin ja henkilöstövuokraukseen erikoistunut konserni. Vuonna 2013 ensimmäisenä suomalaisena ravintolatoimijana NASDAQ Helsinkiin listautunut pörssiyhtiö on kasvanut voimakkaasti koko historiansa ajan. Konsernin yhtiöihin kuuluu yli 120 seurustelu- ja ruokaravintolaa, yökerhoa sekä viihdekeskusta eri puolilla Suomea. Yhtiön tunnettuja ravintolakonsepteja ovat mm. Stefan's Steakhouse, Viihdemaailma Ilona, Classic American Diner ja Colorado Bar & Grill. Restamax Oyj:n vuoden 2016 liikevaihto oli 130,1 miljoonaa euroa ja käyttökate 19,4 miljoonaa euroa. Konserni työllistää sesongista riippuen noin 1 600 henkilöä kokoaikaiseksi muutettuna. Restamaxin tytäryhtiö Smile Henkilöstöpalvelut Oy:n palveluksessa työskentelee kuukausittain noin 6 500 työntekijää.

Restamax-yrityssivut: www.restamax.fi, Restamax-kuluttajasivut: www.ravintola.fi, Smile Henkilöstöpalvelut: www.smilepalvelut.fi