perjantai 27. helmikuuta 2015

Reseptivihkosta poimittua: Pizzaa, olutta ja mainioita makupareja

Pizzan ja oluen yhdistelmä on klassikko lähes itsestäänselvyyteen asti. Monille yhdistelmä on kuitenkin osapuilleen yhtä kuin mahdollisimman kylmä olut ja mahdollisimman rasvainen pizza.

Olutharrastuksen leviämisen myötä tuttu kaksikko on saanut uusia merkityksiä. Sekä oluita että pizzoja on laidasta laitaan, eivätkä kaikki näiden kahden herkun yhdistelmät sovi kovinkaan kummoisesti yhteen. Koska parien muodostuksessa voi helposti mennä metsään, jaan joitakin vinkkejä joilla hommaa voi helpottaa.

Ennen pizzojen ja oluiden paritusta tarjoilen tekstuaaliseksi alkupalaksi vakkariohjeeni pizzataikinaan ja tomaattikastikkeeseen sekä kolme pizzatäytevaihtoehtoa.

Osa 1. Pizzan perusta: reseptit pohjaan ja tomaattikastikkeeseen 

Pizzataikina (ohjeesta tulee kaksi pientä pellillistä ohutpohjaista pizzaa)
1,5 dl vettä
Puolikas tuorehiivasta
3/4 tl suolaa
3 rkl öljyä
3,75 dl vehnäjauhoja (itse käytän durum-vehnäjauhoja)
Murenna hiiva kulhoon ja sekoita se veteen. Lisää öljy ja vaivaa sekaan suola ja vehnäjauhot. Kuumenna mikroaaltouuni laittamalla sinne mukillinen vettä pariksi minuutiksi lämpenemään miedolla teholla. Laita liinalla peitetty taikinakulho lämpimään mikroaaltouuniin kohoamaan hetkeksi. Hetken päästä voit nostaa taikinan kohoamaan huoneenlämpöön. Anna taikinan kohota vähintään noin tunti. Paremman taikinan saat laittamalla taikinan kohoamaan jääkaappiin vähintään vuorokaudeksi.

Ota taikina kulhosta, muotoile siitä pallo ja kauli taikina tasaisella alustalla mahdollisimman ohueksi ja tasaiseksi levyksi. Huomaa, että pohjasta tulee tällä ohjeella erittäin ohut; varo siis pohjan rikkoutumista. Siirrä taikinalevy pellille ja leikkaa tarvittaessa pellin reunoille nouseva ylimääräinen osuus pois, sillä se palaa herkästi uunissa. Pistele haarukalla reilusti reikiä taikinaan ja öljyä se sudilla. Lisää tomaattikastike ja täytteet. Paista pizzaa uunissa 250 asteessa noin 10-15 minuuttia uunin tehosta riippuen.

Tomaattikastike

Kastikepohjaksi:
2-3 isoa valkosipulinkynttä
(Kokonaisia aurinkokuivattuja tomaatteja maun mukaan (ilman lientä, esim. Monarch))
1 tlk Mutti-tomaattimurskaa

Haudutukseen:
Valkoviinietikkaa maun mukaan (kuiva valkoviinikin käy, jos et tykkää etikasta)
Pippuria maun mukaan
Rakeista meri- tai vuorisuolaa maun mukaan
Sokeria maun mukaan

Tomaattikastikkeen valmistuksessa on kaksi päävaihetta: kastikkeen sekoitus tasaiseksi ja kastikkeen haudutus pannulla. Pilko ensin valkosipulit ja sekoita ne ja tomaattimurska keskenään pannulla. Mikäli käytät aurinkokuivattuja tomaatteja, sekoita kaikki kastikkeen ainekset tehosekoittimella.

Hauduta kastiketta pannulla ensin noin puolesta tunnista tuntiin. Maista sitten kastiketta ja lisää siihen mausteita tarpeen mukaan. Kastikkeen makutasapaino saavutetaan lisäämällä sopivasti happamuutta valkoviinietikasta, makeutta sokerista ja suolaisuutta meri- tai vuorisuolasta. Muita mausteita kastike ei tarvitse, mutta voit lisätä muita mausteita, jos haluat kastikkeen mausta erityisen mausteisen. Vuorottele maistamista, maustamista ja haudutusta vähintään noin kahden tunnin ajan, kunnes kastike on saavuttanut tasapainon. Mitä pidempään jaksat hauduttaa kastiketta, sitä intensiivisemmän ja syvemmän makuinen tomaattikastikkeestasi tulee. Haudutus on tärkeää myös siksi, että sen aikana kastikkeesta haihtuu pois ylimääräinen neste.

Osa 2. Pizzan sydän: kolme täytevaihtoehtoa

Pizzan sydän on sen täyte. Täytteen kautta pizza saa erityispiirteensä. Täyttämisessä olen sikäli konservatiivinen, että valitsen useimmiten jonkin allaolevista, omaan makuuni sopivista täyteyhdistelmistä pizzailtaa varten. Kaksi vakkarikomboista on kasvispainotteisia ja yksi hiukan lihaisampi.

Pizza alla caprese
Pizza alla caprese (täytteistä riittää kahteen pieneen pellilliseen)
400-500 g buffalo-mozzarellaa
6-7 keskikokoista tomaattia
Basilikaa
Mustapippuria

Vuohenjuusto-oliivipizza (täytteistä riittää kahteen pieneen pellilliseen)
300 g buffalo-mozzarellaa
200 g vuohenjuustoa
Nippu vihreää parsaa tai parsakauden ulkopuolella sama määrä purkkiparsaa
1,5 dl mustia oliiveja
(Rosmariinia)
(Oreganoa)

Salami-paprikapizza matkalla uuniin ;)
Salami-paprikapizza (täytteistä riittää kahteen pieneen pellilliseen)
300-400 g buffalo-mozzarellaa
100-150 g paprikalla ja chilillä maustettua salamia tai pepperonia
100-150 g tuoretta paprikaa
Puolikas keskikokoinen punasipuli
Mustapippuria
(Oreganoa)
(Rosmariinia)

Italialaiseen pizzaan tulee yleensä pohjalle mozzarellaa ja usein pizzoissa käytetään myös tuoretomaattia. Molemmat ovat suhteellisen kosteita täytteitä, joten ne on hyvä kuivattaa ennen pizzan täyttämistä pizzapohjan vettymisen ehkäisemiseksi. Tomaatti ja mozzarella kuivataan kevyesti suolattuina viipaleina paperin välissä. Muista laittaa jokaisen kerroksen väliin uusi paperi. Kuivaus kestää noin 15-20 minuuttia.

Osa 3. Paritus: pizzan ja oluen herkullinen liitto

Hyvän pizzan luonteva seuralainen on hyvä olut. Tässä kolme huolella ja harkiten muodostettua pariskuntaa tarjoiltuna keittiöpsykologin tapaan analyysillä höystettynä.

Pizza alla caprese + Vaalea belgi-ale, jossa mukana katkeruutta
Pizza alla caprese on pehmeiden, mietojen, mutta kuitenkin happamien makujen täyttämä yksinkertainen pizza, jonka parittaminen oluen kanssa ei ole ollenkaan yksinkertaista. Itse olen todennut, että voimakas belgihiivaisuus, raju katkeruus tai makea maltaisuus ovat liian dominoivia elementtejä tälle pizzalle. Paras vaihtoehto on olut, jonka suutuntuma on pehmeä, mutta jossa on myös kevyttä puraisua. Oluen maun soisi olevan miedosti raikas, mutta ei liian sitruksinen. De Ranke XX Bitter täyttää hyvin nämä kriteerit ja on siksi osuva seuralainen capreselle.

Vuohenjuusto-oliivipizza + Saison
Vuohenjuusto-oliivipizzan maut ovat selvästi pizza alla capresen makuja intensiivisempiä. Mukana on mozzarellan ohella vuohenjuustoa. Kasvispuolella parsa ja oliivit eivät ole helpoimpia paritettavia. Tämän pizzan ruokajuomalta kaivataan kipeästi luonnetta, suolaisuutta taittavaa hedelmäistä makeutta ja katkeruutta. Belgihiivaisuuskaan ei ole haitaksi, sillä se passaa mainiosti yhteen vuohenjuuston kanssa. Näillä kriteereillä katkeraan päin kallistuva saison, kuten esimerkiksi Saimaa Brewer's Special Saison on erityisen toimiva valinta.

Salami-paprikapizza odottelee IPAa seurakseen
Salami-paprikapizza + IPA
Salami-paprikapizza on tulinen luonne. Pizzan vahvat maut edellyttävät oluelta voimakkuutta ja rasvainen juusto rasvaisuutta leikkaavaa katkeruutta. IPA on luonnollinen pari tälle pizzalle. Rohkeampi voi kokeilla Double IPAa, jonka makeus pelaa hyvin yhteen chilin, punasipulin ja salamin kanssa.

Tässäpä siis oli kolme lempipizzaani, joiden soveltuvuutta erilaisten oluiden pariksi olen testaillut jo pidemmän aikaa. Suosikkini eivät kuitenkaan (tietenkään) ole ainoat pizzat, joiden kanssa sopii juoda olutta. Uskoisin, että mille tahansa pizzalle voidaan löytää se oikea olut ja toisinpäin. 

Perusohjenuorana parituksessa voi pitää miedot maut mietojen kanssa ja vahvat maut vahvojen kanssa-sääntöä. Toinen yleensä toimiva paritustapa on yhdistää vaaleat oluet kasvispizzaan ja tummemmat lihaisiin pizzoihin (poikkeuksena grillatut kasvikset, joiden kanssa tumma lager tai jopa porter voi luoda yllättävän hyvän kokonaismaun). 

Toki vapaa kokeilu on sallittua ja mikäli haluat juoda omaa suosikkioluttasi lempipizzasi kanssa, se on varmasti hyvä vaihtoehto sekin. Pizza-olutparien liitot eivät ole tähtiin kirjoitettuja ja jokaisella on niistä oma uniikki mielipiteensä. Tärkeintä on, että makuyhdistelmä miellyttää itse syöjää.

Lisätietoja pizzan ja oluen parittamisesta:

DRAFT Magazinen vinkkejä pizzan ja oluen paritukseen:

Tuoreiden ja grillattujen kasvisten paritusohjeita:
http://drinks.seriouseats.com/2011/07/beer-pairings-what-to-drink-with-grilled-veggies.html

torstai 26. helmikuuta 2015

Alkon käsityöläisoluet 2015: Maku Savu Porter

Taustaa: Uusia suomalaisia pienpanimoja on viime aikoina noussut kuin sieniä sateella. Yhden iloisimmista yllätyksistä on ainakin minulle tarjonnut Maku Brewing, jonka oluista eritoten viime kesänä lanseerattu IPA oli mieluisa tuttavuus. Maku-uutuus Savu Porter löysi tiensä myös Alkon tämän kevättalven käsityöläisolutvalikoimaan ja sitä kautta omaan olutkaappiini. Se ei tosin viihtynyt kauaa kaapinovien takana, vaan päätyi pian ostamisen jälkeen lasiini ja samalla arvioni kohteeksi.

Panimo: Maku Brewing
Olut: Savu Porter
Tyyli: Porter
Prosentit: 5,9 %
Kantavierre: 16 °P
Katkeruus: 46 IBU
Väri: 164 EBC

Tuoksu: Oluen ensituoksu vie ajatukset välittömästi saunan lauteille. Pehmeä savuisuus sekoittuu vähitellen turpeisuuteen ja maamaisuuteen. Lopputuoksu on viipyilevä, paahteinen, hiukan tuhkainenkin. Jotenkin kovin suomalaisen tuoksuinen olut.

Ulkonäkö: Syvän kastanjanruskean oluen vaahto on keskirunsas, vaaleanruskea ja melko tiivis.

Maku: Ensisiemaisun maltaisuuden jälkeen oluesta nousee esiin paahteisia, kahvipapumaisia, greippisen katkeria ja savuisia sävyjä. Loppumaussa häivähtävät kuiva kaakao ja vanilja seuranaan hienoinen aavistus lakritsaa. Makuprofiili on sopusuhtainen ja eri elementit ovat tasapainossa.

Suutuntuma: Suutuntuma on silkkinen, liukas ja pehmeä. Olut solahtaa kurkusta alas kuin huomaamatta. Hiukkasen paksumpi suutuntuma olisi tosin todennäköisesti tehnyt oluesta vielä paremman.

Omat pisteeni Olutoppaassa:  36/50

Mihin tilanteeseen sopii? Tässä arvioitu Savu Porter-yksilö nautittiin saunaillan etkojuomana. Miellyttävän puusavuisten piirteidensä ansiosta olut viihtyykin erityisen hyvin niin puu- kuin sähkösaunojen välittömässä läheisyydessä. Lauteille asti en kuitenkaan lähtisi pulloa nostamaan. Saunailtojen ohella osuvia konteksteja maanläheisen ja kursailemattoman Savu Porterin maisteluun voisivat olla esimerkiksi kesämökki ja eväsretki.

Loppukaneettina mainittakoon, että näkisin tästä oluesta mielelläni tulevaisuudessa vielä hiukan vahvemman, syvemmän ja intensiivisemmän version. Sen voisi nimetä vaikka Savu Imperial Porteriksi.

Lisätietoja:
Maku Brewing Savu Porter Alkon sivuilla:

Maku Brewing Savu Porter Olutoppaassa:

Maku Brewing Savu Porter Ratebeerissä:
http://www.ratebeer.com/beer/maku-savu-porter/310041/

lauantai 14. helmikuuta 2015

Kotipanimo-olutta: Laurin ja Sakun panimon PSP Stout


Taustaa: Sain taannoin maisteltavakseni kotipanimo-olutta Laurin ja Sakun panimosta. Kyseessä on Naantalin Livonsaaressa sijaitseva noin 50 litran keittokoon kotipanimo. Panimotoimintaa pyöritetään kokeilevalla jalat maassa-asenteella. Toiminnan tuloksena on syntynyt monia tarkkaan mietittyjä ja tunteella toteutettuja oluita.

Saamani olut on nimeltään PSP Stout; talven tarpeita ajatellen luotu erittäin tumma ja jokseenkin tuhdinpuoleinen olut. Oluen taustalla vaikuttaa kiinnostava ja harvinainen kombinaatio belgihiivaa sekä East Kent Goldings-, Cascade- ja Chinook-humaloita. Jotain amerikkalaista, jotain brittiläistä ja jotain belgialaista sekä rippunen mielikuvitusta on yhdistynyt olueksi, jota lasiin kaataessaan tunsi taas vääjäämättä olevansa jännän äärellä.

Panimo: Sakun ja Laurin kotipanimo
Olut: PSP Stout, #35B
Tyyli: Belgihiivalla kypsytetty stout
Prosentit: 6,2 %
Katkeruus: 55 IBU
Väri: Erittäin tummanruskea

Tuoksu: Ensituoksu on pehmeän hedelmäinen ja belgihiivainen, aprikoosi nousee tuoksusta ensimmäisenä mieleen. Sitä seuraa syvän luumuinen, lakritsinen ja rusinainen päätuoksu. Lopputuoksussa on kuivaa paahteisuutta ja hieman joistain portereista (esim. pitkäaikainen suosikkini Cutthroat Porter) tuttua talkkunaisuutta.

Ulkonäkö: Erittäin tummanruskeassa oluessa on hunajanruskea, runsas ja kuohkean kermainen vaahto.

Maku: Oluen alkumaku on syvän salmiakkinen ja vahva. Maun keskivaiheilla limppumaiset, kuivakakkumaiset, kastanjaiset ja luumuiset aromit ovat hallitsevia. Loppumaussa tulevat esiin ruskea sokeri, vanilja ja appelsiini. Kokonaisuus on erittäin vivahteikas ja samalla hiukan hämmentävä. Olut ei solahda helposti mihinkään minulle entuudestaan tuttuun kategoriaan. Siitä huolimatta se on erittäin hyvää.

Suutuntuma: Alkutuntuma on puraiseva. Ensipuraisu taittuu pehmeäntäyteläiseen ja paksuun, lähes öljymäiseen suutuntumaan. Suutuntuman kerroksellisuus on miellyttävä ja sopii kokonaisuuteen saumattomasti.

Pisteet Olutoppaan asteikolla:  39/50

Mihin tilanteeseen sopii? Tämä olut oli minulle ihan uudenlainen kokemus, vaikka olenkin oluita jokusen kipaleen elämäni aikana ehtinyt maistamaan. Arvioisin, että oluen tyylilaji sijoittuu jonnekin porterin ja tumman belgin välimaastoon, joskin oluesta erottui myös vahvoja imperial stout-henkisiä piirteitä. PSP Stout sopii parhaiten uusia kokemuksia janoavalle olutharrastajalle. Itse maistelin olutta tumman suklaan kanssa ja totesin yhdistelmän toimivaksi.

Kaapissani kypsyy vielä toinen pullo PSP Stoutia, muokkailen suosituksia tarvittaessa ja lisään arvioon vertailuja myöhemmin, kun saan kokemusta kypsyneemmästä versiosta.

Iso kiitos kiinnostavasta oluesta Saku ja Lauri!