Helsinki Beer Festival tarjosi tapansa mukaan monia makuelämyksiä
mallastuotteiden saralla. Tällä kertaa pääsin mukaan sekä perjantaina että
lauantaina ja sikäli festaritunnelmaa tuli makusteltua pidemmän kaavan mukaan. Koska
HBF:n oluet tuntuivat tällä kertaa edustavan alkoholiprosenttiskaalan
raskaampaa päätä, oli ilahduttavaa, että pienempi kahden desin annoskoko oli
edelleen saatavilla. Tästä huolimatta jotkin vahvimmista oluista oli paras nauttia
porukalla maistellen.
Yleisinä havaintoina mainittakoon, että perjantaina tunnelma
oli jokseenkin erilainen kuin lauantaina. Perjantaina paikalla oli jo varhain paljon
ryyppäämiseen keskittyvää, hyvin tukevasti humalaista porukkaa, joista osa
näytti olevan tullut paikalle enemmän kaverin aveccina saadun ilmaisen
sisäänpääsyn kuin saatavilla olevien harvinaisten oluiden vuoksi. Paikka paikoin
tunnelma muistutti jopa enemmän ruotsinlaivaa kuin olutfestaria. Lauantaina sen
sijaan paikalla vaikutti olevan enemmän oluiden mausta kuin niiden
päihdyttävistä ominaisuuksista kiinnostunutta väkeä. Tunsin siis melko
itsestäänselvästi oloni kotoisammaksi lauantaina. Silti perjantain meiningistä
jäi jonkun verran hampaankoloon ja aloin miettiä, ovatko nämä nyt sitten niitä
olutkulttuurin laajenemisen pakollisia lieveilmiöitä. Molempien tapahtumapäivien kovalla volyymillä pauhannut musiikki ja sutenöörityyliin vivahtava interiööri punaisine lamppuineen ja savukoneineen pistivät hieman ärsyttämään tänäkin vuonna, mutta ilmeisesti näistä elementeistä tapahtumanjärjestäjät haluavat pitää tutkimattomista syistä kynsin ja hampain kiinni.
Positiivista kehitystä puolestaan edustivat infopisteen
kulmaan saapunut ilmainen vesipiste sekä ruokatarjonnan monipuolistuminen
hampurilaisiin, hummereihin ja hauskoihin juustohodariaterioihin. Bryggerin
tiskillä törmäsin myös oluiden kanssa yhteensopiviin cocktail-paloihin, jotka
olivat iloinen yllätys kaltaiselleni ruokiakin harrastavalle oluenystävälle. Tykkäsin
lounge-ideasta, jota joidenkin näytteilleasettajien pisteillä oli sovellettu. Makulla,
Fat Lizardilla ja Decanterilla oli kullakin omat omaperäiset muutaman asiakkaan
istuttavat loungensa, joissa saattoi viettää pidemmänkin aikaa jalkoja
lepuuttaen, jutellen ja oluesta nautiskellen. Decanterille erityisplussa
oivaltavasta ideasta tarjota oman loungensa olutlaseja ja maistelupöytiä
festarikävijöiden vapaaseen käyttöön ilman ostopakkoa.
Olin ennakkoon tehnyt perjantaita ja lauantaita varten
listan potentiaalimmista tuotteista ja pääosin maistamani oluet olivatkin
listaltani poimittuja. Listan läpikäyminen tosin jäi aika lailla kesken, kuten
aika usein tuppaa käymään. Mielenkiintoisia uutuuksia jäi maistamatta paljon ja
vanhat hyvät tutut jäivät lähes kokonaan paitsioon. Sain vielä muutaman hyvän
suosituksen, jotka piti myös ottaa huomioon maistelureitillä kulkiessa. Kiitos
erityisesti Jaskalle √225 Saison Moscaton suosittelemisesta, se oli hapan ja huippu saison!
Kaikki listani oluet eivät vastanneet odotuksiini parhaalla
mahdollisella tavalla. Listalta löytyi kuitenkin muutama helmi, jotka tekivät
jos ei nyt lähtemättömän, niin ainakin aika pitkäkestoisen vaikutuksen.
 |
| BFM:n hapanoluet lasissa |
Festarin parhaat sourit etsiytyivät mukaani
Sveitsi-tiskiltä. BFM-nimisen panimon 6-prosenttinen √225 Saison Moscato ja
11-prosenttinen Abbaye de Saint Bon-Chien olivat unohtumattomia, äärimmäisen
aromikkaita tuotteita. Ensinmainitusta mieleen painui vahva, keltaisia marjoja
huokuva tuoksu, jossa oli mukana myös hitunen mausteisuutta ja maalaismaisen
hedelmäistä hapanta hiivaa. Marjapedin lailla hukuttavassa maussa oli jotain
pähkinäistä, metsäistä, tyrnistä, aprikoosista ja mausteista. Hiukan
valkoviinimäinen olut lukuunottamatta häivähdyksenomaista maltaista taustaa.
Jälkimmäinen oluista oli vielä huomattavasti ensimmäistä aromikkaampi. Vahva
kastanjainen tuoksu muistutti metsästä ja tummanpunaiseksi kypsyneistä, mutta
happamuutensa säilyttäneistä marjoista. Maussa oli sitrusta, kuivahedelmiä,
kastanjaa, pähkinää, punaviinietikkaa ja tynnyrimäistä tammisuutta. Nämä oluet
jättivät jälkeensä ikävän, BFM kun ei liene ihan heti tulossa Suomeen
uudestaan.
 |
| Evil Twin I Love You With My Stout pääsi oikeaan lasiin, kiitos Decanterin |
Imperial stout-osaston vakuuttavin maistamani tuote oli Evil
Twinin 12-prosenttinen I Love You With My Stout. Kylmänä lähes pelkästään
salmiakkinen olut vaikutti alkuun oudolta, mutta lämmetessään siitä kuoriutui
yksi parhaista maistamistani imperial stouteista. Kaakaopapuinen, rouheisen
paahteinen, makeahkon nougatkonvehtinen, lakritsinen ja todella, todella
täyteläinen olut oli monivivahteinen kokemus. Nautin sen stout-lasista, mikä
varmasti vaikutti oluesta saamaani kokemukseen.
 |
| Kaksi ihan erilaista saisonia: hurjavaahtoinen Edge Powerplant vasemmalla ja Maku oikealla |
Maku Brewingin 6-prosenttinen Saison osoittautui oikein
mieluisaksi kokemukseksi. Saison oli puhdaslinjainen, maalaistyylinen ja
perinteinen saison, josta erottui juuri sopiva hippunen humaloinnin tuomaa
hedelmäistä rapsakkuutta. Aprikoosihillon ja maalaismaisen belgihiivan tuoksuinen
ja aprikoosin, persikan, viljan, appelsiinin ja sitruunan makuinen saison vei
ajatukset maatilan kellariin sinne jonnekin talven kylmien päivien
nautiskeluhetkiä odottavien hillopurkkien väliin. Hyvä pelinavaus happamampaan
suuntaan Makulta!
Saisoneista toinen suosikkini oli espanjalaisen Edge
Brewingin 8,2-prosenttinen Powerplant. Erikoisen ja erittäin voimakkaasti
vaahtoavan saisonin tuoksu oli maalaistyylinen, punamarjainen ja
hedelmäsalaattimainen, mutta myös DIPA-tyylisen toffeinen ja persikkainen.
Saisonin maku oli punamarjainen: maussa korostuivat punaherukka, tummat
rypäleet, kirsikka ja vadelma. Aromikas tuote luovi tyylien välimaastossa
omalla ominaisella tavallaan.
 |
| Bryggerin Rosé |
Bryggeriltä suosikkini festareilla oli herkän
vaaleanpunainen, 8,8-prosenttinen Rosé. Rosén tuoksu oli hennon punamarjainen,
kardemummainen, kukkainen ja hitusen kinuskinen. Maussa oli vadelmaa,
punaherukkaa, vaniljaa, limeä, kermaa ja mansikkaa. Makeahko ja suutuntumaltaan
keskitäyteläinen olut muistutti oikeastaan enemmän roséviiniä kuin olutta.
Tyttömäiseksikin kuvailtu olut maistui minulle.
 |
| Black... |
 |
| ...and white |
Pyynikiltä tapahtumassa tuli maistettua kaksi oivallista
IPAa: 6-prosenttinen White IPA ja 8-prosenttinen Black IPA, joista molemmista
tykkäsin. Kevyemmän tuntuinen White IPA maistui vielä Black IPAa paremmin,
mutta osansa asiaan voi olla alkuiltapäivän aikaisella maisteluajankohdalla.
White IPA oli pehmeän vehnäisen ja persikkaisen tuoksuinen olut, jonka maussa
oli sitruunaa, appelsiinia, viljaa ja persikkaa. Black IPA oli luumuisen,
aprikoosisen, lakritsaisen ja kahvisuklaisen makuinen olut, jonka tuoksussa oli
sitrusta, paahteisuutta ja lakritsaa. Kivalla tavalla toteutetut, maukkaan
tasapainoiset oluttuttavuudet, joita odotan innolla myös kesän SOPPeihin.
 |
| Katkerien vertailu: vasemmalla Falco ja oikealla Papaya Crash |
Katkeramman puolen parhaimmistoon lukeutuivat myös Viinitien
tiskin espanjalaisen Nomada Brewingin 8,8-prosenttinen Papaya Crash ja Evil
Twinin 7-prosenttinen Falco. Papaya Crash oli viidakolta tuoksuva, makeahko
tuoreen papaijan makuinen olut. Oluen maun pääelementtinä ollutta papaijaa säestivät
mango ja lime. Falco oli perinteisemmän tyylilajin edustaja; sitruksinen,
havuinen, mangoinen ja toffeinen olut, jonka tuoreus oli hurmaavaa ja
aromiprofiili tasapainoinen. Pyöreästi katkeraa kokonaisuutta tuki tukevahko
mallasrunko.
Näiden lisäksi festareilla tuli maistettua monta hyvää
olutta. HBF:n tasoa luonnehtisin hyväksi, muttei kuitenkaan erinomaiseksi. Ihan
kivoja tuotteita oli paljon, mutta erityisiä oli vaikea löytää. Toisaalta en
törmännyt tapahtumapäivinä yhteenkään huonoon olueen. Sitä pidän jo melkoisena
tason merkkinä. Kiitos vielä maukkaista oluista, hauskasta seurasta ja
mukavasta tapahtumasta kaikille mukana olleille!
Lisätietoja:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti