tiistai 21. heinäkuuta 2015

Maisteluvinkit Suuret Oluet, Pienet Panimot Helsinkiin

Helsingin Suuret Oluet, Pienet Panimot-tapahtuma alkaa vihdoin keskiviikkona, siis aivan, jo huomenna. Tapahtuma on nyt venynyt jo neljäpäiväiseksi ja kestää keskiviikosta lauantaihin. Tänä kesänä SOPPailu on jäänyt vielä kokonaan kokematta, joten Helsingin SOPP-viikkoa on odottanut kuin kuuta nousevaa. Yhtenä tehokkaana SOPP-kuumeen nostattajana on myös aiempaa monipuolisempi ja laajempi tarjonta. Tällä kertaa mukaan tulee suomalaisten panimojen ohella yksi virolainen ja jokunen ruotsalainen panimo. Joukossa on myös minulle uusia panimoja, kuten Mathildedal ja Sahtipaja.

Nyt on aika jälleen pohdiskella, mitä sitä haluaisi maistaa ja laatia se kriittisen ja valikoivan olutfriikin perustyökalu, eli maistelulista. Listan luomisessa korvaamaton työväline on tapahtuman verkkosivuilta bongaamani lista, johon on merkitty kaikki tarjolla olevat tuotteet. Päädyin perinteiseen tapaan yhdistämään toisiinsa maisteltavien ruksimisen ja vinkkien jaon blogissa. 

Listalleni on tavanomaiseen tyyliin otettu mukaan lähinnä oluita, joita en ole aiemmin maistanut. Ihan kaikilta panimoilta ei ole päätynyt listalleni yhtään tuotetta, sillä joidenkin kaikki tuotteet ovat minulle entuudestaan tuttuja ja joidenkin listaa ei ole julkaistu ennakkoon. Joidenkin panimojen listalta taas ei osunut silmään tältä istumalta erityisen jänniä oluita ja näiden panimojen suhteen teen maistelupäätöksiä vasta paikan päällä. Suurimmalta osalta panimoja nappasin kuitenkin mukaan vähintään yhden olutvinkin.

Bryggeri Helsinki tuo tapahtumaan kakkosversion 7,8-prosenttisesta Supernovastaan. Ykkösversio jätti harmillisen epätasapainoisen vaikutelman, vaikka oluessa tuntui olevan periaatteessa roppakaupalla potentiaalia. Supernova Kakkosessa on haettu sitruksista yleisvaikutelmaa sekä humaloinnin että mausteena käytetyn sitruunankuoren avulla. Periaatteessa olen sitruksisen IPAn ja DIPAn ystävä, joten päivitetty Supernova voisi olla minun juttuni. Jännityksellä odotan, onko sitruksesta tämän IPAn pelastajaksi.

Plevnalta haluaisin maistaa 5-prosenttista Mosaic Weizenia. Olut on kesäkauden uutuus Plevnan Weizen-sarjassa, jossa panimo tuo markkinoille erilaisin humalalajikkein humaloituja vehnäoluita. Aikaisemmat Weizenit ovat olleet mielestäni poikkeuksellisen maukkaita, joten Mosaic-version toivoisi jatkavan samaa hyvin valittua rataa. Mosaic on kivasti trooppinen ja aika monipuolinen humala, josta tuntuu tulleen tämän olutvuoden muoti-ilmiö. Vehnäoluesta se tehnee sopivasti särmikkään, muttei kuitenkaan kulmikkaan.

Rekolan panimon ja Hiiden Kaksi Kotia-sarjalaisia tulee mukaan Helsingin SOPPiin peräti kaksin kappalein. Ensimmäinen näistä on ruusunmarjainen, 6,3-prosenttinen belgi-ale Ruusuhippi. Hapan ja mehevä ruusunmarja solahtanee aika kivasti happamaan belgipohjaan. Harmoniselta, herkältä ja houkuttelevalta vaikuttava olut on paras nauttia avoimessa ja puhtaassa mielentilassa, eli mahdollisimman pian festareille saapumisen jälkeen. Näin se pääsee oikeuksiinsa parhaiten. Toinen Kahden kodin olut on 5-volttinen Kaksi Kotia Granaattiomena. Muotihedelmäksi noussut granaattiomena on herkullinen, makeahko hedelmä, joka saattaa tehdä oluesta joko erittäin maukkaan tai vähän liiankin imelän. Nähtäväksi jää, kumpi vaihtoehto tässä tapauksessa toteutuu.

Mathildedalin panimon oluet ovat vielä minulta kokeilematta. IPA on yleensä se uuden panimon linjasta eniten kertova tuote, joten ajattelin aloittaa tutustumisen Mathildedaliin 6,9-volttisesta Teijosta. Yleensä uusien panimojen ensi-IPAt ovat noudattaneet hillittyä kaavaa ja pakanneet vain pikkuisen katkeruutta populääriin makuun tehtyyn olutpakettiin. Tähän mennessä tietääkseni vain Maku Brewing ja Radbrew ovat poikenneet linjasta luomalla hyvin katkerat ensi-IPAt. Mikä on Mathildedalin linja, se selviää vasta SOPPIssa.

Saimaan Brewer’s Special-sarjan 4,7-prosenttinen Joker Hop Ale on panimon tuorein Brewer’s Special-sarjalainen. Joker Hopista kiinnostavan tekee oluen vaihtuva humalointi. Kyse on yllätyspaketista, joka on joka erässä erilainen. Idea muistuttaa etäisesti oluiden sokkomaistelua ja siksi se on mukavaa vaihtelua.

Pyynikin 6,8-prosenttinen Papan Vanillastout nousi listalle herkulliselta kalskahtavan nimensä vuoksi. Stoutin saamat arviot ovat vielä vähäisiä ja hyvin ristiriitaisia. Kahvin ja vaniljan yhdistelmä on onnistuessaan huippu, joten tätä täytyy kokeilla. 6-prosenttisen Jaskankaljan otin kokeilulistalle, sillä bloggaajakollegan rukiinen ja kaurainen pale ale kuulostaa hyvältä. Tällainen olut toimii sessio-oluena sillä festarien hetkellä, kun ei oikein tiedä mitä tekisi mieli. Perus-pale alen äärellä seuraavan oluen pohdinta sujuu rattoisasti.

Teerenpeliltä uutuutena SOPPiin saapuu 6,9-prosenttinen Kampin Olutneuvoksen Saison. Saisoneita on tämän kevät-kesäkauden aikana ilmaantunut kuin sieniä sateella ja Teerenpelin saison on osa trendiä. Kansanpanimon ja erikoisemman linjan välillä luisteleva Teerenpeli ei ole aina oluissaan onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla. Onnistaisiko saison-saralla paremmin?

Stadin 6-prosenttinen Gasometer Baltic Porter löysi tiensä kokeilulistalle, sillä Stadin porterit ovat melkein aina osuneet makuhermooni oikein kivasti. Tämä makeaksi ja suklaiseksi kuvailtu olut tuskin tekee poikkeusta. Oluen voisi olettaa asettuvan porterien kategorian makeampaan, marjaisempaan ja lakritsisempaan päähän.

Donut Islandilta valitsin maistelulistalle tymäkän 9-volttisen Lemonheadsin. Sitruksinen humalointi vahvalla mallaspohjalla ja prosentteja uhmakkaat 9. Kokeilunhaluisella syteen tai saveen meiningillä siis mennään, kuten usein Donut Islandilla muutenkin. Testilistalle Lemonheads nousee jännyyspisteiden ja sitruksisuuslupausten avulla.

Hopping Brewsters Pale Ryeder Aotearoa hyppäsi listalle uusi-seelantilaisen humalointinsa ja rukiisuutensa ansiosta. Ruis ja humalat tekevät oluesta persoonallisen, karua suomalaisuutta ja trooppisia elementtejä kombinoivan kokonaisuuden. En ole vielä kovin montaa panimon olutta maistanut, joten listalla on monia muitakin kiinnostavia, minulle uusia tuotteita.

Radbrewltä valitsin 5,9-prosenttisen kauralla ja laktoosilla höystetyn Alone in the Darkin. IPA-painotteisella linjalla aloittaneen panimon Milk-Oatmeal Stout auttaa saamaan kokonaiskuvaa Radbrew’n linjasta. Mieto stout ei ole helpoin tyylilaji, sillä voltteja pudotettaessa stoutiin on haastavampaa saada tyylilajiin kuuluvaa täyteläisyyttä. Nuorelle panimolle tähän suuntaan lähteminen on pieni riskinotto, toivottavasti se myös kannattaa.

Iso-Kallan 5,7-volttinen Jahti päätyi maistelulistalle, koska rukiisuus ja havuisuus kiehtovat mieltäni. Jahti on tuiki tuntematon tuote, josta ei osaa ennakkoon arvailla kovin paljoa. Humaloinnin osalta ollaan aika perinteisillä jenkkilinjoilla, joten havujen lisäksi sitruksisuutta lienee odotettavissa. SOPPIn olutlistan kuvailun perusteella oletan, että Jahti on tyyliltään ruis-ale.

Suomenlinnalta maistelisin mielelläni 6-prosenttista IVAa, eli Imperial Vit Alea. Suurin syy oluen päätymiseen listalle on sen uusi-seelantilainen humalointi. Osasyynä orastavaan kiinnostukseeni on myös oluen erikoinen tyyli. Tällaista olutta on vaikea kuvitella, se pitää siis maistaa.

Maku Brewingin tiskiltä ensisijainen valintani on 6,1-prosenttinen Black IPA. Black IPA on tyylinä moniulotteinen, sillä tyylissä yhdistyvät parhaimmillaan IPAn, porterin ja stoutin hienoimmat puolet. Tyylin oluet jakautuvat karkeasti ottaen kahteen kategoriaan: vahvasti aromihumaloituihin ja katkeriin IPA-voittoisiin Black India Pale Aleihin ja tukevarunkoisempiin, vähemmän katkeriin ja paahteisen intensiivisiin stout/porter-voittoisiin Black India Pale Aleihin. Makun ollessa kyseessä veikkaan, että tämä olut edustaa sitä IPAhtavampaa tyyppiä. Lakritsinen, sitruksinen ja rapsakka, siinä tiivistettynä ennakko-odotukseni Maku Black IPAsta.

Taakon 5,8-prosenttinen Pihtla Viljapuna kiinnostaa melko harvoin saatavilla olevan tyylinsä vuoksi. Kyseessä on Irish Red Ale. Viljapunaa on kuvailtu maltaiseksi ja sitruksiseksi. Taako-panimon kaksi sahtia ovat myös varmaankin maistelun arvoisia. Varsinkin tumma sahti kuulostaa maukkaalta.

Erinäisten diplomi-insinöörien ja teekkarien seurassa pitkään pyörittyäni olen tullut siihen tulokseen, että oluen ja insinöörin eri lajimuodot esiintyvät varsin taajaan yhdessä. Ruosniemellä on mitä ilmeisimmin huomattu sama asia, sillä panimon valikoimasta löytyy Insinööri IPA-niminen keitos. AMK-Insinööriin viittaava Insinööri IPA on nyt saanut isoveljen. Diplomi-insinööri DIPAssa tekniikan alan ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut insinöörien alalaji yhdistyy pettämättömällä logiikalla astetta ylempään IPA-alalajiin, eli Double IPAan. Todennäköisesti maistelen Diplomi-insinööri DIPAn tuntemieni diplomi-insinöörien seurassa autenttisen kokemuksen varmistamiseksi. Itse kun olen vain epämääräinen viestintä-yhteiskuntatieteilijäsekoitelma, eikä minulla runsaasta insinööriseurassa viettämästäni ajasta huolimatta ole omakohtaista kosketuspintaa insinöörinä olemisen syvimpään olemukseen. 

Toinen mielenkiintoa herättävä Ruosniemen (ja Hiiden) tuote on 9,5-prosenttinen Konttorirutto Barley Wine. Tämä tuote on aiemminkin ollut mukana olutfestareilla, mutten ole vielä tutkimattomista syistä sitä päätynyt maistamaan. Konttoriruton tyylilajina on luonteikas Barley Wine. BW on mielestäni yksi olutmaailman monivivahteisimmista ja yllätyksellisimmistä tyyleistä ja siksi tahtoisin tietää, millaisen tulkinnan tyylistä Ruosniemi on saanut aikaan.

Malmgårdilta minulla on maistamatta 5,5-prosenttinen Proto #8, joka on Proto-sarjan toistaiseksi tuorein tuote. Aiemmat Protot ovat olleet mukavia ja suhteellisen simppeleitä juomia. Wheat Ale Proto #8 lienee myös sopivan yksinkertainen ja siksi se tulee varmaankin jossain vaiheessa festaria toimimaan välioluena kahden erikoisemman tapauksen väliajalla.

Ruotsalaisia panimoita on saatu mukaan SOPPiin ihan kivan kokoinen poppoo. Aloitan Närkestä, kuten tulen lähes varmasti SOPPin ruotsalaistiskille päästyänikin tekemään. Närken kiinnostavimmat oluet ovat omasta mielestäni Barley Wine ja Örebro Bitter. Molemmat päätyivät listalle tyyliensä takia, tämän lisäksi Örebro Bitterin varsin korkeat Ratebeer-pisteet vaikuttivat osaltaan valintaan. Närkeltä tosin melkein mikä tahansa tuote lienee maistamisen arvoinen.

Sahtipaja tuo SOPPiin aikamoisen kattauksen jännyyksiä. Panimon simat saavat hämmennyksiin erikoisilla mausteillaan, vaan onpa mukana myös vinkeästi maustettu vehnäolutkin. Näistä on vaikea valita vain yhtä, joten valitsen näppituntumalla tai pitkää tikkua vetämällä sopivan kokeiltavan paikan päällä.

Nynäshamnsin kaksi kiinnostavinta ovat 4,5-prosenttinen Bedarö Bitter ja 9,1-prosenttinen Valsviken Imperial Porter. Bitterin otin listalle löytääkseni uuden ESB-suosikin. Hyvää ESBtä on yllättävän vaikea löytää, siksi sekä Närken että Nynäshamnsin ESB kannattaa ottaa maisteluun. Kenties näillä kahdella voisi kokeilla ESB-vertailuakin. Valsviken Imperial Porter on kypsytetty talviporter, eli mielestäni mitä parhain keskikesän juoma. Olutvuodenaikoja orjallisesti noudattavat voivat suosiolla skipata tämän herkun, mutta itse olen suunnitellut ottavani seitsemän maltaan Imperial Porterin mielelläni porukkamaistelun keskiöön sopivan seesteisellä hetkellä.

Modernistilta haluaisin testata 4,7-prosenttisen Szechuan Pepper Witin. Oluessa ei nimestään huolimatta ole käytetty pippuria tai paprikaa, vaan sitruskasvityyppisen sichuaninpippuripuun marjoja. Säväyttävän tunteen suuhun aiheuttavia Sichuaninpippureita on kuvailtu muun muassa sähköisiksi sitruunapuun marjoiksi tai kukkapippureiksi. Witissä sichuaninpippureita on todennäköisesti käytetty lisäämään mukaan mausteista ja sitruksista makua sekä pientä potkua. 

Nils Oscarin kaksi kiinnostavinta olutta ovat Kalasöl ja Hop Yard IPA. 5,2-prosenttinen Kalasöl on Oktoberfest-tyylinen perinteinen ja runsaan maltainen lager-olut. Oluen makua on kuvailtu pähkinäiseksi, leipäiseksi ja karamelliseksi. Arvioiden perusteella Kalasöl on keskimääräistä Oktoberfest-olutta tuhdimpi ja moniulotteisempi tapaus ja siksi nostin sen listalleni. Hop Yard IPA on Nils Oscarin maukkaaksi kuvailtu 7,3-prosenttinen IPA. Uskoisin tämän olevan hyvä perus-IPA, jolle on varmasti SOPPIssa paikkansa.

Kaksi olutta SOPPiin tuova Jädraås on minulle panimona entuudestaan tuntematon. Valitsin panimon tuotteista melko lailla sokkona Jädräöl Sällskapsölin. Sällskapsöl on 6,8-prosenttinen Amber Ale. Amber Ale on tyylinä kiinnostava ja hiukan harvinaisempi. Toimiva Amber Ale voi olla todellä erinomainen. Tämän siis voisi ottaa kuriositeettina kokeiluun.

Siinäpä oma subjektiivinen ja suhteellisen spontaanisti kyhätty listani Helsingin SOPPia varten. Mielelläni otan vastaan maisteluvinkkejä myös teiltä.

Lisätietoja:

Suuret Oluet, Pienet Panimot-tapahtuman nettisivu:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti