Olutmatkailua Amerikassa: Miami Beach

Yhdysvallat on yksi merkittävimmistä erikoisolutharrastuksen syntypaikoista. Miami ei kuitenkaan yleensä tule ensimmäisenä mieleen, kun puhutaan amerikkalaisesta olutkulttuurista. En siis osannut ennakkoon odottaa oluiden saralla kovinkaan paljon suunnitellessani elämäni ensimmäistä Amerikan reissua ja odotellessani pääsyä Suomen paukkupakkasista subtropiikin lämpöön lomailemaan.

Miami oli kuitenkin mieluinen yllätys, sillä seudulla näytti olevan laajasti saatavilla Floridan omien sangen kovatasoisten panimoiden (esim. Cigar City ja Funky Buddha) tuotteiden ohella myös monenmoisia muita amerikkalaisia ja eurooppalaisia laatuoluita. Jo tässä vaiheessa tosin mainittakoon, että omat kokemukseni kuvaavat lähinnä yöpymispaikkojeni Miami Beachin, Key Westin ja Coconut Groven tarjontaa ja sitäkin subjektiivisesta ja reissulla käytettävissä olleen ajan asettamien rajoitteiden kaventamasta näkökulmasta. Nämä rajoitteet mielessä pitäen uskallan silti sanoa, että Miamin olutvalikoima oli suomalaisen silmin melko tasokas ja laaja-alainen.

Reissuni aikana kartoitin oluiden saatavuutta kaupoissa, ravintoloissa ja baareissa. Kuten reissuillani olen tottunut tekemään, otin tälläkin kertaa muistiin jo koti-Suomessa mielenkiintoisilta ja omaan ruokavaliooni istuvilta vaikuttavat sekä hyviä arvosteluja muun muassa TripAdvisorissa saaneet ruokapaikat ja baarit. Näihin kuului sekä perinteisempään olutravintolan kategoriaan solahtavia että ruokaravintoloiksi luonnehdittavia paikkoja.

Pitkän alkupaasauksen jälkeen lienee syytä siirtyä itse asiaan. Eli tämä teksti on ensimmäinen osa Miamin reissuani käsittelevästä juttusarjasta. Ensimmäisessä osassa avaan ajatuksiani Miami Beachin (lähinnä South Beach) erikoisolutskenestä ja toisessa keskityn Key Westin ja Coconut Groven oluttarjontaan. Siinä sivussa osansa käsittelystä saavat paikka paikoin myös reissun parhaat ateriat.

South Beachia South Pointe Parkista päin katsottuna

Pari kipaletta art deco-alueen rakennuksia ja muutama palmu

Miami Beach on saanut maineensa etupäässä rannoistaan, aurinkoisesta säästään ja art deco-alueensa pastellinväreillä koreilevista historiallisista rakennuksistaan. Kun kaupungista puhutaan, kukaan harvemmin mainitsee sanaa olut. Syytä tähän kuitenkin olisi, sillä kaupungissa on laajalti ja helposti saatavilla tasokkaita amerikkalaisia oluita. Melkein kaikki pikaisella mietinnällä mieleen tulevat tyylilajit ovat edustettuina, mutta toki painopiste on jenkkityylisesti humaloiduissa pale ale-, american pale ale- ja india pale ale-oluissa. Tässä tapauksessa jenkkityylinen humalointi tarkoittaa vähän eri asiaa kuin Suomeen päätyvien katkeran tyylilajin oluiden humalointi (tai se, mitä siitä yleensä on jäljellä). Itse sain Miamin reissuni aikana lasiini useita noin kuukausi aiemmin pullotettuja jenkki-ipoja, joista esimerkkeinä mainittakoon Dogfish Headin 60 minute IPA (josta lisää seuraavassa tekstissäni). Tuoreeltaan nämä suureksi osaksi Ratebeerin parhaimmistoon lukeutuvat oluet maistuivat mielettömän hyvälle: raikkaalle, tasapainoiselle, mehevälle, hedelmälihaisan hedelmäiselle ja täysin puhtaalle. Myös eurooppalaista olutta saa, mutta se maksaa Miamissa noin tuplasti sen, mitä kotimainen. Suosittelen siis pitäytymään mieluiten paikallisissa, edullisissa, tuoreissa ja maailman huippua edustavissa oluissa, mikäli ne vain suinkin itselle maittavat.

Markettioluet rivissä

Markettivalikoiman helmi: Stonen kullanvärinen sessio-olut Go To IPA

Kauppakierrokseni jäi Miami Beachilla hiukan lyhyenlännäksi, mutta pääsin silti toteamaan omin silmin Whole Foods South Beachin ja parin paikallisen pikkukaupan tai kiskan olutvalikoimaa. Kiskojen hyllyiltä erottui joitain mielenkiintoisia tuotteita, mutta varsinkin Whole Foodsin valikoima oli mieleeni. Valikoima ei ollut kooltaan päätähuimaava, mutta mukaan valitut tuotteet olivat laadukkaita. Hyllystä tarttuivat mukaani muun muassa OskarBluesin Ten FIDY Imperial Stout (vielä maistamatta, odottaa sopivaa hetkeä), Funky Buddha Floridian (hyvä vehnäolut hienoisella raikkaalla jenkkitwistillä) ja Stonen Go To IPA (huippumaukas sessio-olut). Samalla uhrasin hetken suomalaisten markettien olutvalikoiman ja edessäni olleen Miami Beachin marketin oluthyllyn vertailemiseen. Jostain syystä täällä kaukaisen pohjolan kaupoissa harvoin osuu silmään Ratebeerin sadan pisteen oluita. Kenties ne on vain harvinaisen hyvin piilotettu. No, meidän kaikkien suureksi onneksi ja iloksi keskioluen hinta sentään taas on halventunut taannoisen kauppojen hinnanalennuksen myötä. Onhan tässä koko elämä aikaa opetella bulkkilagerin ystäväksi.

Tyttö ja IPA baarin hämyssä

South Beachin ruokaravintolat eivät juuri markkinoineet itseään olutvalikoimallaan, mutta nuorekkaampien ja ei-niin-turistirysämäisten paikkojen, kuten esimerkiksi maukkaaseen ja konstailemattomaan ruokaan panostavan News Cafe-nimisen raflan listoilla oli siitä huolimatta jokunen laatuolut. Näissä paikoissa laaja-alaisempi ja vertaileva maistelusessio ei kuitenkaan oikein olisi ottanut luonnistuakseen suppean, yhteen tai kahteen erikoisolueen rajautuvan valikoiman vuoksi. Siksi siis tuli vierailtua miamilaisen Abbey Brewingin panimoravintolassa. Visiitistä muodostui yksi reissun kohokohdista, osittain hyväntuulisen ja mukavan palvelun ja osittain hienojen olutkokemusten ansiosta.

Abbey Brewingin hanoja

Huono kuva, mutta olut oli hyvää...eli kyseessä Hop Gun IPA

Panimon omia tuotteita: tripel ja imperial stout

Abbey Brewingin baarin valikoima oli jotain keskikokoisen ja laajan väliltä ja sisälsi tuotteita laidasta laitaan. Hanasta löytyi panimon omien oluiden lisäksi muutama muu jenkkiolut ja pullosta esimerkiksi 3 viikkoa aiemmin pullotettu Funky Buddhan Hop Gun IPA. Illan paras olut oli oletetusti Hop Gun, jossa tuoreiden trooppisten hedelmien kokoelma yhdistyi pehmeään toffeisuuteen ja hienovireiseen mäntymäiseen katkeruuteen. Ensimmäinen kerta todella tuoreen jenkki-IPAn parissa yllätti. Olen kuvitellut aiemmin tietäväni, miltä tuoksuu jenkkityylinen humalointi. Enpä tiennyt, enkä osannut aavistaa. Baaritiskin toiseen päähän saakka aromejaan suitsuttaneen oluen seurassa oli huomattavan vaikea enää erottaa tuoretta tuoksua ja vahvaa makua toisistaan. Ja Hop Gun ei edes ollut reissuni paras IPA. Harmi, että ehdin käydä Abbey Brewingin baarissa vain kerran, sillä paikkaan olisi palannut mieluusti uudestaankin. Piilopirttimäinen olutkuppila oli kuin hämyinen keidas kaupungin hälyn keskellä. Kaiken lisäksi musiikkikin oli omaan makuuni sopivaa klassikko-rockia ja soi melko hiljaisella volyymilla pitkälle iltaan asti.

Kokonaisuutena Miami Beach jätti hieman rauhattoman, mutta olutkaupunkina yllättävän laadukkaan vaikutelman. Oluttarjonta ollut mitenkään ylitsevuotavan runsasta, eikä oluita juuri mainostettu kuppiloiden tai ravintoloiden ikkunoissa. Silti ne oluet, joita maistoin, olivat järjestään erinomaisia ja valikoimasta löytyi jotain melkein joka tyylilajista. Plussana mainittakoon myös, että Euroopassa lähes tarunhohtoisuuteen asti harvinaisia Funky Buddhan ja Cigar Cityn tuotteita löytääkseen ei tarvinnut ravata koko kaupunkia läpi. Erinomaisia oluita osui lasiin pienellä haeskelulla. Ehkä keskeisin vinkkini Miamin matkaa harkitseville olutharrastajille tulee tässä: katsokaa valmiiksi paikkoja, joissa haluatte käydä. Lukekaa olutlistoja netistä ja tutustukaa paikkojen saamiin arvosteluihin. Esimerkiksi Abbey Brewingiä voin suositella kokemukseni pohjalta lämpimästi. Helmiä kyllä löytyy Miami Beachilta, kunhan niitä vain osaa etsiä. Paikallisesta panimotoiminnasta kiinnostuneille suosittelen vierailua Wynwoodin alueelle. Wynwoodin kulturellilla alueella voi tutustua Wynwoodin panimon lisäksi koko joukkoon taidegallerioita, museoita ja kauppoja. Itse en Wynwoodiin tällä kertaa ehtinyt, mutta visiitti on ehdottomasti seuraavan Miamin reissuni to do-listalla!