Raportti Helsingin SOPPista

Helsingin Suuret Oluet, Pienet Panimot-tapahtumaa vietettiin kutakuinkin samanmoisessa säässä kuin Tampereen vastaavaa pari kuukautta aiemmin: sanalla sanoen siis äärimmäisen kuumassa ja hiostavassa 30 asteen kesäsäässä. Itse en ole mitenkään tunnettu kuumuudenkestävyydestäni, joten päätin rajoittaa SOPPailut tällä kertaa yhteen pitkään ja oluentäyteiseen torstaipäivään.

Saapuessani SOPPiin torstaina noin kello puoli neljän aikaan jono porteilla oli vielä erittäin inhimillinen, joten sisään pääsi nopeasti. Tiskeille oli sen sijaan jo iltapäivällä yllättävän paljon jonoa ja istumapaikkoja oli tarjolla lähinnä paahteisella puolella. Alueen ruuhkaisuudesta päätellen hellepäivä oli houkutellut joukkoon paljon myös keltanokkaisempia olutharrastajia ja perus-olutfestarijengistä poikkeavaa porukkaa.

Helsingin SOPPissa oli perinteiseen tapaan kaikista SOPPeista laajin oluttarjonta. Panimoista mukana olivat lähes kaikki suomalaiset pienpanimot omine oluineen. Itse keskityin tyypilliseen tapaani jäljittämään minulle entuudestaan tuntemattomia tuotteita ja etsimään potentiaalisia oluthelmiä. Parhaat oluet osuivat lasiini heti iltapäivällä.

Makoisa Maku Brewing IPA

Ensimmäinen helmi löytyi melko nopeasti ja hyvinkin yllättäen vastikään toimintansa aloittaneen Maku Brewingin tiskiltä. Kyseessä oli panimon IPA. IPA oli uskomattoman pehmeä ja sen runko voimakkaaseen makuun nähden sopivan tukeva. Mausta löysin karamellia, sitrusta ja kesäisen nurmikon lempeää ruohoisuutta. Kokonaisuutena IPA oli niin hieno tuote, että oli vaikea uskoa sen olevan peräisin aloittelevan panimon hanasta.

Sourniemen Sourstout ekaa kertaa lasissani

Erinomaisen IPAn jälkeen kaipasin jotakin kirpeää. Sitä löytyi Ruosniemen panimon hanasta. Kirpakka Sourniemen Sourstout oli ihana oluttuttavuus, jonka punamarjaisen ja maitohappomaisen hapanta alkumakua täydensi tummasuklainen, espressoisen paahteinen, täyteläinen ja kirsikkainen loppumaku. Kipristävän kirpeyden ja täyteläisen pehmeyden tasapainoiseksi paketiksi sitovassa oluessa oli jotain erityistä. Samaan aikaan sekä intensiivinen että tuoreen raikas olutkokemus ja omasta mielestäni ehkä koko festarin paras olut. Tällaisia herkkuja toivoisi saavan lasiinsa useamminkin. Harmi vaan, etteivät Sourit oikein näytä istuvan kovin monen suomalaisen olutharrastajan makuun ja siksi niitä tuodaan täällä aika harvoin tarjolle. Toivottavasti tämäkin olisi muuttumassa ja happaman tyylilajin ymmärrys lisääntyisi vähitellen.

Pohjoisen Jättiläinen, kuva Tampereen SOPPista

Illan edetessä oli vuorossa odotettu uusintakokemus Pohjoisen Jättiläisestä. Aiemmin blogiani seuraamattomille kerrottakoon, että kyseessä on espoolaisen kotipanijan Juhani Palttalan luoma olutihme, josta tuli positiivisen blogijulkisuuden myötä todellinen muoti-ilmiö. Monet olutharrastajat toivoivat pääsevänsä vielä joskus maistamaan tätä paljon kehuttua American Barley Winea. Lopulta harrastajien hartain toive täyttyi, kun alun perin Del Norte Titanina tunnettu olut löysi tiensä SOPPeihin nimellä Pohjoisen Jättiläinen. Juhani Palttalan ja Panimo Hiiden maltaanmakuisen yhteistyön tavoitteena oli kehittää mahdollisimman samankaltainen olut kuin Del Norte Titan.

Itse maistoin Pohjoisen Jättiläisen edeltäjää Del Norte Titania jo tammikuussa ja Pohjoisen Jättiläistä toukokuussa. Nyt lasissani oli hieman toukokuista kypsyneempi versio oluesta. Tämä olut oli Tampereen SOPPissa maistamani Pohjoisen Jättiläisen version tapaan jonkin verran Del Norte Titania lakritsisempi. Oluen tuoksu oli kuitenkin kypsymisen myötä muuttunut selvästi intensiivisemmäksi ja tuoksusta erottui myös hiukan Del Norte Titanista tuttuja omenaisia ja sitruksisia sävyjä. Oluen erottuvin maku oli kastanjaisuus ja puumaisuus, mutta myös hienovireisempiä pähkinäisiä ja tummasuklaisia aromeja oli havaittavissa. Erittäin maukas olut ja ehdottomasti yksi tapahtuman parhaista.

Torstaipäivän kääntyessä kohti iltaa huomioni kiinnittyi pariin asiaan. Ensimmäinen näistä oli Hiiden tiskille johtava, pituudeltaan jokseenkin ennennäkemätön jono, jonka vuoksi päätin jättää Hiiden laatuoluiden nauttimisen torstaina vain pariin kertaan. Toinen hiukan yllättävä asia oli se, että päädyin hakemaan paria tapahtuman parasta olutta useampaan kertaan. Yleensä pyrin tutustumaan mahdollisimman moneen eri olueen, mutta tällä kertaa oli ihan pakko hakea santsituoppi tapahtuman parhaista oluista. Olivat ne sen verran mainioita.

Lisätietoja:

Maku Brewingin IPA Ratebeerissä:

http://www.ratebeer.com/beer/maku-brewing-india-pale-ale/277781/

Ruosniemen Panimon Sourniemen Sourstout Ratebeerissä:

http://www.ratebeer.com/beer/ruosniemen-sourniemen-sourstout/277788/

Panimo Hiiden ja Kosoolan Panimon Pohjoisen Jättiläinen Ratebeerissä:

http://www.ratebeer.com/beer/hiisi-pohjoisen-jattilainen/266925/

Katkera yllätys silkkisessä paketissa: Westbrook Shane's Big DIPA

Taustaa: Ohjelmantäyteisen kesän vuoksi blogi on ollut pienellä hengähdystauolla, mutta nyt pääsen taas palaamaan tekstuaalisen sorvini ääreen laatuoluen reittaamisen merkeissä. Amerikan Etelä-Carolinasta kotoisin oleva Westbrook on perustettu vuonna 2010. Panimon takana on aviopari Morgan ja Edward Westbrook. Luova kokeilunhalu on Westbrookin tavaramerkki. Tällä kertaa arvioon pääsee ulkomaantuominen Shane’s Big DIPA, joka on saanut nimensä panimon panijalta Shane Cummingsilta.

Panimo: Westbrook

Olut: Shane’s Big DIPA

Tyyli: Double India Pale Ale

Prosentit: 9 %

Katkeruus: 80 IBU

Tuoksu: Karamellinen, katkeran sitruksinen, hehkeän hedelmäinen ja hiukan yrttinen tuoksu yllättää monivivahteisuudellaan. Vahvahko tuoksu tuntuu nenässä jo kaukaa.

Ulkonäkö: Meripihkan oranssin oluen vaahto on pitkäkestoinen ja väriltään luonnonvalkea.

Maku: Oluen katkeruuteen nähden makua voi hyvällä syyllä luonnehtia harvinaisen tasapainoiseksi. Mandariini, appelsiini ja limetti liittoutuvat vaniljaisten ja kaurakeksimäisten aromien kanssa muodostaen jälkiruokaleivonnaista muistuttavan yhteismaun. Viinimarjaa henkivä kirpeys on ehkä makupaletin yllättävin elementti. Oluen loppumaussa karamelliset ja toffeiset sävyt saavat seurakseen ananaksen mehukkaan aromin. Huomaamatta olutta tulee maisteltua hieman enemmänkin, jolloin katkeruus vähitellen kertautuu. Viimeistään muutaman siemaisun jälkeen sen tajuaa: Shane’s Big DIPA on todella katkera DIPA. Hienostunutta makua ihmetellessä sitä ei vaan heti tule huomanneeksi.

Suutuntuma: Melko täyteläinen, jopa kastikemainen suutuntuma, joka tuntuu tyylilajiin nähden jopa kostealta. Kevyehkö rapsakkuus yhdistyy silkkiseen suutuntumaan melko originellilla tavalla.

Omat pisteeni Olutoppaassa:  Olut ei toistaiseksi ole Olutoppaassa.

Mihin tilanteeseen sopii? Shane’s Big DIPA sopii erilaisella tavalla katkeraa olutta kaipaavalle olutharrastajalle. Tämä olut tuntuu olevan ihan eri planeetalta kuin suuta kuivattavan katkerat IPA:t ja DIPA:t. Rauhallisesti nautittuna kotisohvalla se saa ehkä varmimmin ansaitsemaansa huomiota. Puun takaa ilmestyvän, hyvin voimakkaan katkeruuden vuoksi suosittelisin nauttimaan oluen yhdessä jonkun kanssa. Yksin juotuna kertautuvalla tavalla katkera olut voi olla joillekin liian raju kokemus.

Lisätietoja:

Westbrook Shane’s Big DIPA Ratebeerissä:

http://www.ratebeer.com/beer/westbrook-shanes-big-dipa/206336/

Westbrook Shane’s Big DIPA BeerAdvocatessa:

http://www.beeradvocate.com/beer/profile/24134/91479/

Hopeatoffeeta ja kuivattuja hedelmiä: Hornbeer Barleywine

Taustaa: Hullunkurisella etikettitaiteellaan ja massasta erottuvilla tuotteillaan olutharrastajia ilahduttava Hornbeer on tanskalainen, vuonna 2008 perustettu panimo. Tässä reittaamani Hornbeerin Barleywinen pulloyksilö on keväisen Kööpenhaminan reissuni tuomisia. En ole ainakaan vielä onnistunut bongaamaan Hornbeerin Barleywinea Suomesta, joten ulkomailta hankkiminen lie toistaiseksi ainoa tapa saada olut maisteltavaksi.

Panimo: Hornbeer

Olut: Barleywine

Tyyli: Barley Wine

Prosentit: 10 %

Tuoksu: Oluessa on makeahkon puumainen, yrttinen, siirappinen, pippurinen ja maltainen tuoksu.

Ulkonäkö: Kastanjanruskea olut runsaalla, vaalealla ja melko nopeasti haihtuvalla vaahdolla.

Maku: Barleywinen alkumaku on katkerahko, sitruksinen ja viljaisa. Loppumakua kohti mentäessä kinuskisuus, kermaisuus ja lakritsisuus yhdistyvät kiinnostavalla tavalla muodostaen vanhan ajan hopeatoffeeta erehdyttävästi muistuttavan makukombinaation. Oluesta suuhun jäävä pitkä jälkimaku on lakuinen, rusinainen ja luumuinen. Omaperäinen makuyhdistelmä, jossa on mukana tyypillisten barleywinemaisten elementtien, kuten kuivahedelmäisyyden, ohella myös yllättävämpiä aromeja.

Suutuntuma: Sopivasti puraiseva, keskitäyteläinen ja jännällä tavalla samettinen suutuntuma istuu suht hyvin oluen kokonaisuuteen. Suutuntuma olisi tosin voinut olla vielä täyteläisempi.

Omat pisteeni Olutoppaassa:  Olut ei toistaiseksi ole Olutoppaassa.

Mihin tilanteeseen sopii? Hornbeerin Barleywine on yllätyksellinen olut, joka sopii uusia elämyksiä metsästävälle punaviiniä muistuttavien oluiden ystävälle. Myös lakritsisista ja keskitäyteläisistä punaviineistä pitävä voisi tykätä tästä oluesta. Hopeatoffeemaisuus tekee oluesta osuvan jälkiruoan jaettavaksi kaverien tai mielitietyn kanssa. Olut on oivallinen sellaisenaankin, mutta toffeisen tai kuivahedelmäisen leivonnaisen kera se olisi todennäköisesti elementissään.

Lisätietoja:

Hornbeer Barleywine Ratebeerissä:

http://www.ratebeer.com/beer/hornbeer-barleywine/92263/

Hornbeer Barleywine BeerAdvocatessa:

http://www.beeradvocate.com/beer/profile/20472/98446/

Makoisa maitokahvijälkkäri: Emelisse Espresso Stout

Espresso Stout ja narsissit keväällä

Taustaa: Hollantilainen vuonna 2005 perustettu Emelisse aloitti perinteisten reseptien pohjalta oluita panevana käsityöläispanimona, mutta on vähitellen laajentanut repertuaariaan myös erikoisempien olutkokeilujen alueelle. Emelisse on tullut minulle tutuksi tähän mennessä varsinkin erinomaisen aromikkaiden ja jälkiruoaksi mainiosti istuvien tummien oluidensa kautta. Tällä kertaa arvioon pääsee Emelissen Espresso Stout. Espresso Stoutin luomisprosessissa on käytetty italialaisia Arabica- ja Robusta-lajikkeen espressopapuja aidon kahvisuuden aikaansaamiseksi.

Panimo: Emelisse

Olut: Espresso Stout

Tyyli: Imperial Stout

Prosentit: 10 %

Katkeruus: 75 IBU

Tuoksu: Tuoksussa on maitokahvia, hiukan mämmiä sekä pehmeää maltaisuutta. Limppumaisuutta ja siirappia erottuu myös tuoksusta oluen lämmettyä hiukan pidempään lasissa.

Ulkonäkö: Lähes läpinäkymätön, erittäin tummanruskea olut, jonka vaahto on paksu, pienikuplainen, haaleanruskea ja melko pitkään kestävä.

Maku: Maun erottuvimmat osatekijät ovat kermaisuus ja paahteinen kahvi. Kuitenkin oluesta löytyy myös makeankirpeää ja tumman marjaista aromia, joka muistuttaa kirsikan ja karhunvatukan ominaismakuja, sekä kuivaa katkeruutta. Kokonaisuuden täyteläistää kaakaon intensiivinen maku, joka erottuu parhaiten oluen hieman lämmettyä. Kahvi-Imperial Stoutien kategoriassa Espresso Stout on tasapainoisena, lempeän kahvisena ja pehmeän täyteläisenä parhaasta päästä.

Suutuntuma: Oluen suutuntuma on liukas ja silkkinen sekä hyvin miedosti hiilihapokas.

Omat pisteeni Olutoppaassa:  40/50

Mihin tilanteeseen sopii? Nauttisin tätä jälkiruokamaisia piirteitä henkivää laatuolutta mieluiten vanhan ajan vaniljajäätelön kanssa. Myös suklaiset jälkiruoat, kuten täyteläinen mutakakku olisivat luonnollinen pari tälle oluelle. Oluen maitokahvisuus ja intensiivinen suklaisuus tuntuvat suorastaan vaativan seurakseen jotakin pehmeän kermaista jälkiruokaa.

Lisätietoja:

Emelisse Espresso Stout Ratebeerissä:

http://www.ratebeer.com/beer/emelisse-espresso-stout/112198/

Emelisse Espresso Stout BeerAdvocatessa:

http://www.beeradvocate.com/beer/profile/11890/55742/

Emelisse Espresso Stout Olutoppaassa:

http://olutopas.info/beers.php?olut=2988

Hapan ja vivahteikas nautiskeluolut: BrewDog Abstrakt AB:12

Taustaa: Olutmaailman muoti-ilmiöksi nousseen skottipanimo BrewDogin Abstrakt-sarja on erikoisolutsarja, jonka oluisiin panimo panostaa erityisen vahvalla luovalla intensiteetillä. Tällä kertaa arvioin kaapissani reilun vuoden verran ikääntyneen Abstrakt AB:12:n. Kuten Abstrakteja yleensäkin, myös tätä olutta valmistettiin rajoitettu erä. 9829 pullon erästä oma pulloni on numero 3178.

Panimo: BrewDog

Olut: Abstrakt AB:12

Tyyli: Imperial Black Belgian Ale

Prosentit: 11,7 %

Katkeruus: 35 IBU

Tuoksu: Ensimmäisenä nenään tulvahtavaa tuoksua voisi kuvailla erittäin tukevaksi, multaisen maamaiseksi ja suorastaan turpeiseksi. Hetken tuoksuttelun jälkeen oluesta löytyy myös lakritsisia, kirsikkaisia, kuivahedelmäisiä ja kastanjaisia aromeja. Tumma suklaa astuu kuvaan oluen lämmettyä jonkin aikaa lasissa.

Ulkonäkö: Yönmusta, lähes läpinäkymätön olut ohuehkolla ja huntumaisella, väriltään vaaleanrusehtavalla vaahdolla.

Maku: Alkumaussa hapan, hiukan hiivainen belgioluen ominaismakua happamampi pohjamaku käy käsi kädessä kirsikkaisten ja puumaisten vivahteiden kanssa. Oluen loppumaku taittuu viljaisuuteen, suklaisuuteen ja kermaan sekä hiukan mämmin rukiista makeutta muistuttavaan makeuteen. Kerrassaan jännän makuinen olut, jonka makuun tottuminen vie aikaa.

Suutuntuma: Oluen suutuntuma on liukas ja silkkinen. Miinuspuolena on suutuntuman jääminen hiukan vajaaksi voimakkaaseen makuun ja tuoksuun nähden.

Omat pisteeni Olutoppaassa:  Olut ei toistaiseksi ole Olutoppaassa.

Mihin tilanteeseen sopii? Tässä kohtaa täytyy mainita, että Abstrakt AB:12 on niin sanotusti eläköitynyt olut, joten sitä ei enää ainakaan kovin helposti saane pyydystettyä oman olutkaappiinsa. Mikäli joltain kuitenkin vielä tätä olutta kaapista löytyy, suosittelen nauttimaan sen yhdessä kaverin kanssa hitaasti ja rauhallisesti makuja ja tuoksuja analysoiden. Olut on sen verran erikoisempi tapaus, että se ei ehkä miellytä kaikkia. Happamuudeltaan ajoittain lähes Sour Alen tasolle nouseva olut vaatii nauttijaltaan avointa mieltä ja uskallusta. Hitaasti nautiskellessa Abstrakt AB:12 kuitenkin näyttää parhaat puolensa.

Lisätietoja:

BrewDog Abstrakt AB:12 Ratebeerissä:

http://www.ratebeer.com/beer/brewdog-abstrakt-ab12/196413/

BrewDog Abstrakt AB:12 BeerAdvocatessa:

http://www.beeradvocate.com/beer/profile/16315/90738/

Syntisen hyvä olut: Dieu du Ciel! Péché Mortel

Taustaa: Kanadalaispanimo Dieu du Ciel! on muutaman panimolta kokeilemani oluen perusteella onnistunut valloittamaan sydämeni. Panimon oluet ovat kokonaisvaltaisia paketteja, joissa upeat, keskiajan ja renessanssin tunnelmaa sekä kauhuestetiikkaa henkivät etiketit yhdistyvät oluiden täyteläisiin väreihin, aitoihin tuoksuihin ja muhkeisiin makuihin. Nyt kerron, millainen kokemus oli maistella panimon Kuolemansynniksi nimettyä, kohtalokkaan mustanpuhuvaa Imperial Stoutia.

Panimo: Dieu du Ciel!

Olut: Péché Mortel

Tyyli: Imperial Stout (höysteenään reilun kaupan kahvia)

Prosentit: 9,5 %

Ulkonäkö: Hyvin tumma, lähes läpinäkymätön ja mustan kahvin ruskea olut hunajanvaalealla, melko suurikuplaisella ja paksun täyteläisellä vaahdolla.

Tuoksu: Oluen erittäin voimakas tuoksu tulvahtaa nenään jo kaukaa. Paksunpehmeä, kahvisen paahteinen, hiukan savuinen, turpean maamainen, raskas ja kastanjainen tuoksu lupailee erittäin aromikasta kokemusta myös maun puolella.

Maku: Alkumaussa voimakkaan paahteinen espressoisuus iskee päälle varoittamatta. Terävähköä ja katkerahkoa alkumakua seuraavat suklaakastikkeen ja kerman sekä suklaamoussen herkulliset aromit. Lopussa olut sulaa viipyilevän pehmyeen maitokahvisuuteen. Oluen lämmetessä sen maku muuttuu tumman suklaan suuntaan ja terävyys sulaa kokonaisvaltaiseen pehmeyteen. Olut on kahvisuudessaan aidon oloinen ja lempeä, eikä sorru kahvi-Imperial Stouteissa joskus huomaamaani kitkeryyteen.

Suutuntuma: Péché Mortelin suutuntuma on äärimmäisen silkkinen ja melko täyteläinen. Hiilihapot käväisevät kielellä ennen sulautumistaan osaksi oluen aaltomaista pehmeyttä. Jos oluen suutuntumaa pitäisi kuvailla yhdellä sanalla, se olisi suussasulava.

Omat pisteeni Olutoppaassa:  48/50

Mihin tilanteeseen sopii? Syntisen hyvä olut sopii hetkiin, joina tekee mieli uppoutua olutkokemukseen ja unohtaa maalliset murheet. Péché Mortel on yksi parhaista koskaan juomistani oluista. Se haastaa ensin juojansa intensiivisyydellään ja hetken päästä hukuttaa vastustamattoman pehmeään syleilyynsä. Olut, joka vetää hiljaiseksi.

Lisätietoja:

Dieu Du Ciel! Péché Mortel Ratebeerissä:

http://www.ratebeer.com/beer/dieu-du-ciel-peche-mortel/11461/

Dieu Du Ciel! Péché Mortel BeerAdvocatessa:

http://www.beeradvocate.com/beer/profile/1141/10325/

Dieu Du Ciel! Péché Mortel Olutoppaassa:

http://olutopas.info/beers.php?olut=896

Raportti Tampereen SOPPista

Olutkesäni alkoi pientä varaslähtöä Copenhagen Beer Celebrationissa lukuun ottamatta viime viikonloppuna Tampereen Suuret Oluet, Pienet Panimot-tapahtumassa, eli tuttavallisemmin SOPPissa. Pieni esittely teille, jotka ette vielä ole Suuret Oluet, Pienet Panimot-tapahtumasta kuulleet: kyseessä on kesäisin järjestettävä oluttapahtuma, jonka pointtina on tuoda suomalaisten pienpanimojen uusia ja vähemmän uusia tuotteita suuren yleisön maisteltavaksi. Panimot myyvät tuotteitaan omilta tiskeiltään etupäässä työntekijöidensä ja panimomestariensa voimin. Hanatuotteista on maisteltavana kaksi kokoa: pieni (2 dl) ja suuri (4 dl), lisäksi panimot tuovat tapahtumaan erilaisia pullo-oluita.

Tampereen SOPP täytti keskustorin tänä vuonna 22.-24.5. Itse pääsin paikalle vasta lauantaina ja ehdin jo ennakkoon pelätä, että eniten odottamani oluet olisi jo myyty loppuun. Onneksi näin ei käynyt. Helteinen ja paahtavan kuuma keskustori pursusi mielenkiintoisia tuotteita ja maisteltavaa siis riitti. Siispä suuntasin hakemaan ensimmäistä olutta Hiiden tiskille.

Pohjoisen Jättiläinen Hiiden Tiskillä

Ennakkoon eniten odotin Kosoolan Panimon ja Hiiden Del Norte Titanin pohjalta kehittelemää kollaboraatio-olutta Pohjoisen Jättiläistä. Heti kärkeen täytyy sanoa, että tällaisten, persoonallisten, vivahteikkaiden ja intensiivisten oluiden maistelukokemuksen täydellistämiseksi kaipaisin SOPPeihin muitakin lasivaihtoehtoja kuin tuopin. Tuopista tarjoiltu Jättiläinen jäi nimittäin tuoksun osalta kovin vajaaksi. 

Syvän punaruskean Pohjoisen Jättiläisen tuoksussa oli kyllä havaittavissa jonkinlaista karamellisuutta ja hedelmäistä humalointia, mutta valitettavasti tuoksun voimakkuus ja omalaatuisuus eivät olleet Del Norte Titanin poikkeuksellisen erinomaisella tasolla tuopista tuoksuteltuna. Makupuolella erottui selkeimmin lakritsinen ja liköörimäinen maku, jossa oli myös merkkejä alkoholista. Päämakua säestivät marjaiset, toffeiset ja puumaiset sävyt. Del Norte Titanin raikasta omenaisuutta ja sitruksisuutta sekä syvää kastanjaisuutta ja suklaisuutta tästä en ainakaan tällä maistelulla onnistunut löytämään. Kaikesta huolimatta oivallinen ja oikein makoisa kotimainen Barley Wine, joka kuulemma oli ollut Hiiden tiskin hittituote.

Malmgårdin XXV Saison

Pohjoisen Jättiläisen ohella tapahtuman parasta antia olivat Malmgårdin ja Beer Huntersin panimojen Suomi-Saisonit. Malmgårdin XXV Dark Saison jäi mieleen hämmästyttävän tasapainoisena, mutta silti originellina Saisonin ja sahdin vuoropuheluna. Kastanjanruskean XXVn tuoksu oli turpean sahtimainen ja täyteläisen hedelmäinen. Maussa päärynä, omena ja sitruuna sekoittuivat makean sahtimaiseen maltaisuuteen. Kokonaisuuden täydensivät saisonmainen happamuus sekä limppumainen, rusinainen ja siirappinen aromi. Jännittävä ja monella tapaa yllättävä olut, jota suosittelen maistamaan.

Beer Hunter's Mufloni Simcoe Saison ja hana

Beer Hunter’sin Mufloni Simcoe Saison oli maalaistyylisen kirpeä ja viljainen, punakuparinen saison. Tuoksussa houkutteleva sitruksisuus ja pehmyt hiivaisuus jo lupasivat hyvää. Maun puolella viljaisuus ja jyväinen rapeus ympäröivät greippiaromisen kirpakkaa ydintä. Happamuus yhdistyi oluessa IPA-maiseen katkeruuteen. Lopputuloksena oli raikas ja tuoreen makuinen kesäjuoma. Tämäkään olut ei ollut mikään perinteisin tyylilajinsa edustaja, mutta ainakin omaan makuuni ja kesäiseen noin 29 asteen lämpötilaan olut istui todella hyvin.

Hiiden ja Hatebrew'n Metsänpeitto

Hiiden ja Hatebrew’n uusi yhteistyö-Imperial Stout Metsänpeitto on ehtinyt jakaa mielipiteitä. Monien mielestä oluessa mustikkaisuus nousee liian hallitsevaksi humalaisen katkeruuden jäädessä sivurooliin. Yleensä Imperial Stoutit ovatkin Metsänpeittoa selvästi katkerampia. Tyypillisen IS:n tyylilajin näkymättömillä rajoilla liikkumisestaan huolimatta mustanpuhuva Metsänpeitto on omasta mielestäni hyvä olut. Mustikka on erottuvimmillaan oluen tuoksussa, johon se tuo tuhteja ja marjaisen metsäisiä sävyjä. Maussa mustikka ei ole niin näkyvässä roolissa, vaan piileskelee kahvisen paahteisen sekä kuivahedelmillä höystetyn tummasuklaakuoren alla. Metsänpeikon marjaisuudessa ja happamuudessa on hiukan Sour Alen tyylilajia hipovia piirteitä. Tuoreen marjan vaikutus on kuitenkin hallittua ja miellyttävää. Omanlaisensa pehmeäntäyteläinen IS.

SOPPien osalta kesä alkoi kiinnostavissa merkeissä ja odotan jo innolla Helsingin SOPPin tarjontaa. Ilahduttavaa on varsinkin se, että myös kotimaiset panimot uskaltavat tuoda uusia oluita saataville myös sellaisissa tyylilajeissa, jotka eivät Suomessa ole ainakaan vielä nousseet IPAn kaltaisiksi muoti-ilmiöiksi. Tampereen SOPPissa oli tarjolla laadukkaita ja luovalla asenteella luotuja oluita muun muassa Saisonin, Barley Winen ja Berliner Weissen kategorioissa. Vielä kun kauppoihinkin joku päivä saataisiin myös näitä vähän erikoisempia pienpanimojen luomuksia!

Lisätietoja:

Suuret Oluet, Pienet Panimot:

http://www.sahti.fi/pages/Suuret_Oluet-Pienet_Panimot/6406

Kosoolan Panimon ja Hiiden Pohjoisen Jättiläinen Ratebeerissä:

http://www.ratebeer.com/Ratings/Beer/Beer-Ratings.asp?BeerID=266925

Malmgård XXV Dark Saison Ratebeerissä:

http://www.ratebeer.com/beer/malmgard-xxv-dark-saison/266947/

Beer Hunter’s Mufloni Simcoe Saison Olutoppaassa:

http://olutopas.info/beers.php?olut=5417

Hiiden ja Hatebrew’n Metsänpeitto Olutoppaassa:

http://olutopas.info/beers.php?olut=5361